Mie & Sie -kevätrieha aka “Metelli 2004” w/ Kotiteollisuus, Viikate

Näin unta että soitin kaksi kertaa loppuunmyydylle Tavastialle, loppuunmyydylle Pakkahuoneelle ja loppuunmyydylle Caribialle. Sitten heräsin todellisuuteen: Caribia ei ollut aivan kattoon asti loppuunmyyty. Muut olivat. Mitä sitten oikeasti tapahtui? Annetaanpas Santtu-sedän kertoa. – Kuisma

Oli siis keskiviikko. Muistaakseni juuri tänään täytyi esiintyä rock-konsertissa. Viipymättä ryhdyin keskittymään illan koitokseen ja siitä syystä päivän tapahtumat ovat kokolailla usvan peitossa.

Vaikka useasti kuulee valituksen sanan tai kaksi pidemmistä kuin sadan metrin ajomatkoista, niillä on kuitenkin tärkeä virka nk. keikkafiiliksen aikaansaamiseksi. Parin tunnin autossa istumisella saavutetaan tietty yhteenkuuluvuuden (lue: vajaaälyisyyden) tunne, josta on eittämättä etua niinkin kollektiivisessa ponnistuksessa kuin yhteismusisoinnissa. Tällä kertaa yhteinen bussimatka jäi väliin, ja oman “keikkareissuni” mitta oli noin 3 kilometriä. Taitoin matkan kätevästi metrolla. Metron ja keikkabussin erohan on se, että metrossa ihmiset tajuavat olla hiljaa, eivätkä anna kuljettajalle ajo-ohjeita jokaisen aseman kohdalla.

Karjalan karvapartio Marko & Miitri ohjastavat uuden uutukaisilla renkailla komeilevan Moko-biilin Tavastian eteen samalla kun vaapuin metropysäkiltä paikalle. Aikataulut näyttivät tällä kertaa pitävän paikkansa.

Hommat etenevät tämän jälkeen totuttuun tyyliin. Kukaan ei näytä tekevän mitään ja mitään ei näytä tapahtuvan. Saamme kuitenkin hoidettua soundcheckin juuri kreivin aikaan ja aloitamme viimeisen henkisen ja fyysisen valmistelun. Meille käy pian ilmi, että soittoaikamme on ennakkoilmoituksen 22.30:n sijaan 22.00. Setin pituudeksi määritetään 30 minuuttia. Lavamanageri pysyy tiukkana, vaikka toteamme kuorossa: “mitä juupelia, eihän siellä ole vielä ketään”. Pakko mennä. Siispä menemme.

Helpotukseksemme paikalle saapuu yllättävänkin lukuisa joukko yleisöä, ja lisää tulee koko keikan ajan. Soitamme vain yhdeksän kappaletta, joista kolme löytyy tulevalta levyllä. Aiemmin mainitsemistani asianhaaroista johtuen, ymmärsin olevani keikalla vasta kolmannen tai neljännen kappaleen välillä. Veto oli kuitenkin ihan ok ja joku näytti siitä pitävänkin. Se on pääasia.

Koska muiden orkesterin jäsenten piti seuraavana päivänä tehdä jotain ihme työtä, takahuoneen tuhdoille vapautui mukavasti tilaa. Päätin hieman tutustua siihen, mitä tuolla huoneella oli minulle tarjota. Mitä sitten tapahtui, siitä ette kuule koskaan.