Aalto herää säpsähtäen. Tokkuraisella päällä menee ikuisuudelta tuntuva aika hahmottaa vielä tokkuraisempien silmien kautta tulevaa informaatiota. – Missä ihmeen paikassa mie olen, Aalto pohtii mielessään. Muistikuvien vähyydestä johtuva tietämättömyys nostaa paniikkitunnelmia, kunnes ahtaan tilan muodot alkavat hahmottumaan tyhjän keikkabussin nukkumasopeksi. – Mutta missä jätkät on, kuuluu seuraava kysymys. Kurkkaus kelloon ja sen jälkeen ikkunasta ulos paljastaa, että bussi seisoo aamupäivän auringossa Kauhajoen Krouvin pihalla. Ja bändikaverit ovat tietenkin hotellissa nukkumassa. – Että sellaista, Aalto toteaa, ja lähtee tutkimaan josko aamusaunan mahdollisuudet olisivat mitenkäkin hyvät.

Porukka saadaan kasaan enempi vähempi saunanraikkaina, ja 20 kilometrin matka Nummijärven festarialueelle taittuu hetkessä. Muutaman kerran eksytään, mutta paikalliset alkuasukkaaat viittovat auliisti oikeaa suuntaa, vaikkemme edes vielä kysyneet ajo-ohjeita. Bussimme taitaa näyttää rock-uskottavalta kansalaisten silmissä.

Keikalle valmistaudutaan pelaamalla jalkapalloa. Loukkaantumisriski on valtava, mutta jotenkin miehet on saatava hereille. Apukoulun liikuntatuntia muistuttava pallon pomputtelu, kaatuilu ja säntäily vaikuttaa ainoastaan aika ajoin joltain etäisesti tutulta liikuntamuodolta, mutta kuitenkin lopputuloksena on iloisen reippaita ja kevyesti puuskuttavia hevareita. Keikka voi alkaa.

Astumme lavalle ja polkaisemme shown käyntiin. Menee hetki ennen kuin ihmiset pääsevät kakkoslavalta päälavan nurtsille, mutta lopulta kenttä on liki täynnä ja tunnelma on katossa aikaisesta soittoajasta huolimatta. Onpa tämä taas hauskaa, muistan ajatelleeni. Lisäksi yleisön joukossa näkyy tuttuja hahmoja. Kotiteollisuuden pojathan ne siellä heiluttelevat uutuuttaan kiiltelevää pallogrilliä ja kabanossipaketteja. Neroja. Illalla taitaa olla grillibileet.

Veto on ohi yllättävän nopeasti, vaikka kyllä siinä settilistassa niitä biisejä näyttäisi olevan pitkälle toistakymmentä. Yleisö on samaa mieltä, ja huutaa meidät takaisin lavalle. Encoreiden jälkeen muutama kymmenen aktiivisinta jäävät huutamaan Nummirockin perinteitä kunnioittaen, ja aikamme tuota möykkää kuunneltuamme, päätämme mennä tervehtimään innoikkaimpia. Nimmareita jaellaan ja terveisiä vaihdellaan. Onpa mukavia nuo meidän fanit.

Sitten onkin aika tunteille. Miekkoset menevät piiloon bussin uumeniin ja voi sitä halailun ja keskinäisen kehumisen määrää. Sie oot hyvä jätkä -tyypisiä avautumisia kuullaan ja annetaan. Keikka taisi siis toimia myös soittajille. Jäämme tsekkaamaan Kotiteollisuuden ja Obituaryn keikat sekä kaljateltan hevikaraoken annin, jonka jälkeen onkin aika siirtyä Kauhajoelle ja hotellin takapihalle.

Siellä se Kotiteollisuus-poikain pallogrilli jo iloisesti kipinöikin.