Kestääkö tajunta -kiertue on kääntyi Kouvolassa ehtoopuolelleen. Kyseessä oli kuukauden sisään 12:s keikka, mikä näkyi mäntistön naamoissa kuitenkin vain kevyenä turvotuksena ja mustina silmänalusina. Tajunta on kestänyt yllättävän hyvin. Keikkabussissa vallitseva tunnelma on ehkä paras koskaan, tuoksu sen sijaan on entisellään.

Porukan pääjoukko saapui suotta parjattuun Kouvolaan Helsingistä Teron ohjastamalla Suur-Mänttibussilla. Itse ajelin taiteen raskauttamien Miitrin ja Hyrden kanssa Imatralta, jossa käväisin mm. kuuntelemassa uutta Stam1na-materiaalia. En tiedä mikä minuun osui, mutta hyvältä se tuntui.

Ennen keikkaa meihin iski uudistumistarve. Olihan rundilla edetty jo puoliväliin. Siirsimme illan biisilistassa kaikki aiemmat keikat aloittaneen Lujaa tekoa -kappaleen myöhemmäksi ja päätimme kokeilla KLK:n avausraita Valapattoa myös keikan alkusoitoksi. Pieni askel meille, vielä pienempi ihmiskunnalle.

Kouvolan Rivierassa oli käyty tätä ennen pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla Marko talloi lasinsiruja samalla, kun yleisömassa vyöryi lavalle. Toisella kerralla runsas kourallinen ihmisiä nojaili mellakka-aitaan. Nyt mellakka-aita oli jälleen tuotu paikalle, ja tällä kertaa ihan syystä.

Aloitimme soiton puoliltaöin. Saliin oli ahtautunut yli 300 silmäparia, joista innokkaimmat järjestivät järjestysmiehille varsin hikisen iltapuhteen. Mellakka-aidan näköinen viritelmä paljastui väkijoukon paineessa ainoastaan mellakka-aidan näköiseksi viritelmäksi. Sen liitokset ratkesivat jo ensimmäisen biisin aikana. Loppukeikka menikin sitten järjestysmiehiltä aidan tukipaaluina. Hikisen näköistä hommaa.

Hikinen oli myös Rivieran ilmanala. Happi meinasi taas loppua ihan väkisin, vaikka koreografiat karsiutuivatkin minimiin pienellä lavalla. Liekö sitten hapenpuutetta ollut sekin, että Markolta meinasi pettää ääni ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Laulumonitorointi piti nostaa keikan kuluessa niin lujalle, että Kuisma kertoi myöhemmin tasapainoaistinsa häiriintyneen äänenpaineesta. Tervettä touhua.

Yleisön apinaraivosta sai kuitenkin niin paljon voimaa, että setti saatiin tahkottua kunnialla loppuun. Liskon lämpötilan säätelyllä varustettu Hyge soitti mainion keikan turkkilaisen saunan oloisessa tilassa.

Muutaman encoren jälkeen oli ilo kiittää yleisöä ja vetäytyä Rivieran uusittuun takahuonetilaan, joka on vertaansa vailla. Sauna oli lämmitetty meitä varten ja oluthanasta virtasi sitä itseään. Ei muuta kuin Hyrde ja Viikatteen Kaarle joukon jatkoksi ja löylyihin. Illan vaiettuna tarkoituksena oli hiukan juhlia Stam1nan levyn äänitysten loppusuoran alkua (aivan riittävän hyvä syy).