Kevätpäivä oli kauneimmillaan ja bussimme halkoi tuulta niin kuin tuulta halkova bussi vain sen taitaa. Kohteena oli tarunhohtoinen Lemi ja matkaseuraan oli liittynyt vanhempi, ja piirun viisaampi, Saikkonen, sekä vanhin Hyyrysen veljeksistä. Markonkin piti olla kyydissä, mutta mies oli nukkunut pommiin. Tapahtunutta MarZZZo selitteli klassisella “kello ei herättänyt” läpällä. Mahtaa ylä-asteen opettajia muuten vähän tympiä tuokin juttu, nehän kuulevat sen vähintään joka aamu. Sinne jäi solistikin hetekalle notkumaan kun evakkoon lähdettiin, tietää vanha sananlaskukin kertoa. Kuisma oli puolestaan matkanjohtajana toisessa bussissa, jossa tuli liuta toimittajia syötettäväksi, juotettavaksi ja saunotettavaksi, ja tämän päälle niiden piti tehdä Stampoista jotain haastattelujakin. Haastava ammatti, sanoisin.

Keikkamme alkoi jo kello 21 ja hirveä kiirehän siinä meinasi tulla. Suunnilleen pyyhkeet vyötäisillä ja särärasvat suupielistä valuen singahdimme suoraan Hyyrysten mökiltä Tapiolan lauteille. Tapiolan lauteet eivät lämpötilaltaan hävinneet paljoakaan Hyyrysten savusaunan vastaaville. Sen lisäksi, että läski demppaa, se myös lämmittää. Haastemomenttia lisäsi vielä se fakta, että keikka hoidettaisiin ilman soundcheckiä, ilman biisilistaa ja vieläpä lainakamoilla. Näin toimivat vain rautaiset ammattilaiset tai totaaliset idiootit, valitkaa mieluisin vaihtoehto. Yllättävää kyllä, punk-henkinen keikka sujui kerrassaan loistavasti. Yleisö huuteli biisitoiveita ja me toteutimme niitä taitojemme rajoissa. Kun vauhtiin pääsi, niin lavallahan olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan, mutta tilaa oli tehtävä illan pääsankareille.

Sankarit muuten tulivat ja näyttivät kaapin paikan, ja huolella näyttivätkin. Ja kaapista tuli ulos sellainen neliraajainen täydellisesti jyräävä metallihirviö, että ei mitn järgeä. Miulle ei ole ainakaan yhtään epäselvää mikä bändi pyyhki ensi kesän festivaaleilla muilla bändeillä vip-teltan lattiat. No sehän on tietysti Mokoma, heh, mutta Stam1na on sitä ennen soittanut ne naama edeltä Bajamajan kakkilaariin.

Nite Life Rock Lappeenranta tarjosi julkkareiden jatkobileet ja olipa lavalle raahattu ihka-aidot soittovehkeetkin, open stage -periaatteella. Tästähän ei hyvää seuraa. Väkijuomien rohkaisemat soittoniekat voimantunnossaan, vailla kykyä toteuttaa musiikillisia visioitaan. Sen täytyy olla kaunista.

Akrobaat, mistä tulikin mieleen. Miten lemiläinen hevirumpali ja lammas eroavat? Vastaus Hml-raportin lopussa.