Muutama tunti unta ja lautalle. Sen verran ahdisti, että piti ottaa oikein hytti ja vetäistä muutaman tunnin painajaiset. Ratkaisu oli oikea. Kun saavuimme perille olo oli jotakuinkin inhimillinen, mutta New Bamboo Centerissä vedetyn currykanan jälkeen kotisänky kutsui uupunutta maailmanmatkaajaa. Hurjimmat kaverit jäivät nauttimaan aurinkoisesta päivästä Helsingin terasseille. Voin kuvitella, että siellä on heiluttu ilman paitaa isännän elkein ja naisille huudeltu härskejä. Sellaistahan se on se suomalaisen terassileijonan meininki, luulisin näin. Paitsi eihän meidän jätkät, nuo sofistikoituneet älyköt kalliiden import-oluidensa äärellä.

Black Bile oli Tavastiallakin meidän lämppärinä ja se oli kiva asia se. BB duunasi tsekkinsä alta pois ja me teimme samoin. Juurikaan ei tarvinnut hieroa, jotain paskoja rumpumikkejä heivattiin helvattiin, mutta muutenhan se oli siinä. Ja kivakiva, taas pääsi syömään. Tarjolla oli muistaakseni Karjalanpaistia, josta en normaalisti välitä, mutta hyvinhän tuo tuntui pullukkaan uppoavan.

BB:n esiintyminen oli paras näkemistäni ja koitti Nyt mennään ja meinataan -turneen viimeinen keikka. Vapun pistokeikkaa en enää laske samaan satsiin. Alussa tunnelma oli jotenkin jännittynyt ja jähmeä, ja tuntui, että kone ei meinaa lähteä käyntiin sitten millään. Mutta kyllähän se siitä kuitenkin lähti rullaamaan Tavastian täyden salin antaessa tukeaan.

Keikan jälkeen oli todella helpottunut olo. Kiertue ylä- ja alamäkineen sai kuitenkin kunniallisen päätöskeikan. Talven ja kevään keikat olivat nyt nipussa ja olisi hetki aikaa huilata ennen kesää.