Kysyttyä

Viime lauantaista Tampereen Pakkahuoneella olevaa keikkaanne odotin innolla, mutta sainkin hieman tylyä kohtelua solistilta. Pyytäessäni nimikirjoitusta, tokaistiin: nopeesti sitten, täytyy olla kohta lavalla……..Tästä ei tullut kovin kiva mieli ja olihan kaikenlisäksi vielä  syntymäpäiväninkin.Eiköhän se niin mene, ettei ilman faneja ole menestyksekästä bändiä!Hieman tämä tyly tokaisu söi myös keikkaintoani………silti nimikirjoitus killuu jääkaappini ovessa kirjoitettuna kahdella m:llä!

Tuosta päätellen Marski on ollut jännityspäissään kiiruhtamassa valmistautumaan keikkaan. Sopivana hetkenä karvainen ystävämme kyllä jakaa aikaansa auliisti.

Harvoinpa olen nähnyt yhtä leveitä hymyjä kuin eräällä kitaristikaksikolla oli lauantaina Pakkiksen lavalla. Mahtava meno, keikka oli täyttä timanttia alusta loppuun! Teilläkin taisi olla ihan kivaa. Ens kerralla tosin voisitte soittaa vielä Sirpin, niin voisin kuolla onnellisena.

Keikalla on aina hauskaa, mutta hyvin harvoin noin hauskaa. Parhaita keikkoja ikinä. Kiitos siitä teille!

Kiitos Mikkelin keikasta, väkeä ei liikaa ollut mutta meininkiä riitti eturintamassa ainakin. Rok-rok ja hyvää jatkoa kiertueelle!

Meiningistä päätellen paikalla olivat kuitenkin juuri oikeat mikkeliläiset.

Loistava keikka lauantaina Pakkahuoneella! Hyvin jätkät veditte, settilista oli kohdallaan ja vanhoja ‘varmoja’ oli jopa uskallettu jättää pois. Uudet biisit toimivat ja yhdistyivät hyvin valikoituihin vanhempiin. Ei muuta kuin hyvät jatkot ja toivottavasti ensi kerralla kitarat erottuvat paremmin miksauksessa edukseen =]

Kiitos. Soittokamamme ovat parasta laatua, puhumattakaan teknisestä henkilökunnasta. Pakkahuone on vaan akustisesti niin vaikea tila, että selkeä soundi tahtoo väkisinkin jäädä saavuttamatta.

Jalat verillä, kädet muusina, mustelmia ja ruhjeita. Aivan loistava keikka, Kipaleet meni suoraan sydämeen, olisin vain tahtonut vielä lähemmäs, hiton rauta-aita esti sen 😀 Markolle kiitokset halista, näillä eväillä elää taas seuraavaan keikkaan 🙂

Kiitos helvetin kovasta Pakkahuoneen keikasta! Oli vissiin niin Pahaa Verta suonissa, että ei silmälasitkaan pysynyt päässä vaan tippuivat moshpittiin ja menivät rikki. Rokrok. Oli sen arvoista, erittäin loistava keikka! Nähkäämme myöhemmin uudelleen.

Jumalauta! Täytyypi kertoa tänne internettiin, että harvoilla keikkolla on Pakkahuone pidellyt sisällään sellaista meininkiä, mitä koettiin 10.4. Tuntui, että oli biisi sitten uusi tai vanha, yleisö lauloi mukana sen mitä palkeesta lähti. Kovan työn ootte tehny. Kiitos!

vitin hyvä keikka tampereella, mutta tamperelaiset ei osaa pitata. vittiku tulee minä elän niin ei vaan seistä hyvänen aika!

Kiitokset vielä kerran paikalla olleille, Pakkahuoneen keikka oli ikimuistoinen.

sydänjuuret on perkeleen kova lätty. Avautui hitaasti,mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen lähti avautuun.

Kiits!

Menin osoitteeseen www.fcmokoma.com ja mitä sainkaan silmieni eteen? ‘This domain name expired on Apr 06 2010 11:56PM’ Ääk!

Aijaijai, nyt uskolliset fanit jätettiin paitsioon. Ensin tuli uus levy ja sit jäi maksamatta faniklubin palvelinmaksut. No ihan hyvä tää Reginakin on.

FC Mokoman palvelinta pitää yllä FC Mokoman porukat, jotka saivat asian jo korjattua.

Reagointinne Aki Nuopposen lyttäävään Sydänjuuret-arvosteluun oli varsin lapsellista ja noloa.

Rokkihomma on välillä lapsellista ja noloa. Tunteet pinnassa touhutaan ja joskus ryöpsähtää. Nyt kävi näin.

Santtu, ikävä! Kiitti vielä vitisti että otitte minut ja velikultani vastaan Kokemäen bäkkärille. Super! Rytmikorjaamon keikkaa odotellessa. 🙂

Eipä kestä. Nähdään perjantaina!

‘Kristuksen ruumis ja pedon pää’ on kyllä tämän levyn ‘Eloonjäänyt’, elikkäs kliimaksikohta. Olis omasta mielestäni ehkä sopinut paremmin levyn loppupuolelle, mutta luotan siihen, että olette tehneet kovasti raakaa aivotyötä biisien järjestystä ajatellessanne, kun olette päätynyt tähän lopputulokseen, vaikka kyllä myös tuon Turhuuksien Turhuuden paikka lopetusbiisinä ihmetyttää. En pitempää lausetta jaksanu kirjottaa ja sori ku en osaa muutenkaa kirjottaa, oon vammanen.

Voin vakuuttaa, että biisijärjestys ja -valinnat mietittiin puhki.

Pidättekö te Rammsteinista kun ootte  itekin niin mahtava yhtye?

Näin bändin muistaakseni vuonna -98 Dynamossa Hollannissa. Teki kyllä vaikutuksen. Mutterin jälkeen into on tosin hiukan hiipunut.

Minua kyrsii semmoinen, että mainoksissa manostetaan esim. baanaaneja kirkkaan keltaisilla banaaneilla. Täten mainosten vaikutuksesta ihmiset syövät raakoja banaaneja. Kaikkihan tietävät, että kypsä ja hyvä banaani on semmoinen missä on ruskeita pilkkuja. Onke teidän banaaneissanne ruskeita (tai muun värisiä) pikkuja?

Kypsänähän banaanit pitäisi syödä. Mieluiten vielä niin, että ne ovat kypsyneet auringossa eivätkä rahtilaivan ruumassa.

Kommentit

13.04.2010 08:01 / Marko

Arvon vieras, joka koit tapaamisemme ikäväksi. Ystäväni oli pulassa Klubin puolella ja minun oli pakko käydä auttamassa häntä vartti ennen esitystä. Yritin viillettää mahdollisimman nopeasti ihmisten ohi, jotta ehtisin hoitaa asian ja ehtiä vielä lavallekin ajoissa. Jaan mielelläni aikaani fanien kanssa, mutta vartti ennen showta on paha paikka, sillä yhtyeeni tarvitsee minua tuolloin takahuoneessa ja minä yhtyettäni. Pyysin useimpia teistä, jotka havaitsitte minut yleisössä ennen keikkaa, tulemaan lavan sivulle keikan jälkeen, jossa viivyinkin kolme varttia rupattelemassa fanien kanssa. Enkö muistanut pyytää sinuakin? Olen pahoillani, jos sait tylyn kuvan minusta; minä pidän musiikkimme ystävien kohtaamisesta ja tälläkin kertaa oli mukava vaihtaa ajatuksia kanssanne. Otetaanpa uusiksi juttutuokio paremmalla ajalla. Saat sitten nimmarinkin vaikka kolmella ämmällä ja ilman hätäisiä tokaisuja :-)=

13.04.2010 08:03 / Vieras

Sydänjuuria ei nolota kuunnella, kuten Stam1nan Viimeisen Atlantiksen yläaste syvällistä paasausta. Kiitos. T. Arska

13.04.2010 22:25 / Soppa

No biisiä Sydänjuuret ei nolota mutta kyllä mua Rautaa Rinnoista nolottaa. Se “melodia” on ihan aunarista ja metallia tisseistä? Ei hyvää päivää.

Toisaalta Juurien lyriikat ovat omalla asteikollani huomattavasti paremmat kuin edellisellä levyllä ja Atlantiksen lyriikat … hmm. En pysty vertaamaan mutta ainakin paremmat kuin Yitimillä.

13.04.2010 22:34 / Soppa

Vitalis kun unohdin sanoa että luulisi että ihminen ymmärtää jos seuraavaksi esiintyvän yhtyeen laulusolistilla on sen verran kiire ennen keikkaa ettei ehdi jäädä rupattelemaan? Voi käy niitä tyyppejä käydä nykimässä hihasta keikan jälkeenkin? Yleensä ovat olleet aika sosiaalisia mitä olen poikia keikan jälkeen nähnyt *vink vink*

14.04.2010 08:42 / Tuomo

Soppa, tämä ei varmaankaan tee kappaleen nimestä vähemmän nolostuttavaa, mutta tsekkaa kuitenkin tausta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Syntysanat#Raudan_synty

14.04.2010 19:50 / Vieras

Tervehdys! Nosturin keikkaa odotellessa, uutta levyä kuunnellessa ja kaikkea ihmetellessä havaitsinpa tuossa kerran tälläisen hienon kappaleen ” Ongelmaolo ” ja siitä sit mietin kuinka hienoa olis jos äijät vetäsis “huumoripunksivuprojektin” ja vääntäisi levyllisen samallaist kamaa! No kiitetään tässä samassa myöhässä viellä lahden keikast, settilistast ja nimmareist, kiitos ja kumarrus!

15.04.2010 05:20 / Soppa

Mielenkiintoista. Pitäisi ehkä muutenkin vähän tarkemmin tutustua tohon perisuomalaiseen pakanakulttuuriin, jaksais vaan ja saisi itseään niskasta kiinni.

Silti se kuullostaa laulettuna hölmöltä enkä mä pidä siitä melodiasta :-). Mutta ehkä sain käsityksen siitä mistä asiassa on kyse.

16.04.2010 19:05 / Vieras

Kiitos Pakkahuoneen keikasta, sain kuskinikin kiinnostumaan teistä eikä pelkästään ulkonäöllisten ansioittenne vuoksi 🙂 Rautaa Rinnoista on parhaita kappaleita uudelta levyltä! T. Kalevala kunniaan

2.05.2010 07:46 / Vieras

Kiitti makoisasta Lutakon keikasta! Joha oli vappu! Mitä teitte muuten niille serpentiineille, mitä saitte bäkkärillä meikältä 😀 Entä Marko ilmapallolleen?

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Top 5 / Tuomo

1. Mesa Boogie Mark V (uudet lelut)
2. Rytmihäiriö: TBA (cd)
3. Admira Artista Il bonus di benvenuto di Star slotmachineitaliane.net è composta da un’offerta senza deposito piu una a scelta tra tre offerte di benvenuto sul primo versamento che effettuerai su Star slotmachineitaliane.net . (uudehkot lelut)
4. Lumityöt (menneen talven lumet)
5. Triptykon: Eparistera Daimones (cd)

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Kysyttyä

Järisyttävintä Mokomaa tähän asti. Hyvän orgasmin aiheuttaja, ei kumminkaan täydellisen. Aina on varaa parantaa…

Stam1na ja Mokoma, kyllä voi olla ylpeä teistä, loistavat levyt molemmilta!

Jukranpujut, olihan mahtava levy tuo Sydänjuuret! Kiitoksia vaan, kerrassaan toimiva plätty, ja visuaalisestikin oikein maukas! Ja terveisiä kotiväelle!
-Jhuo

Mites nyt suu pannaan,ku ukot teki taas maailman parhaimman levyn?Iso kiitos ja kumarrus sinne ja pyllistys tonne vasta suuntaan!

Kiitos!

kovasti tuntuu foorumeilla (mm. Imperiumi ja muusikoiden.net) saavan uusi levy kritiikkiä. Pakko sanoa että kyllähän tuo yllätti ja ensimmäiset fiilikset oli, että mitä v*****?? mut kyl tää ihan asiallista on. Vaati aika monta kuuntelua ennen ku tää aukesi. Hyvä levy, kiitos siitä!!!

Nimimerkkifoorumien loanheittoon voi suhtautua samalla vakavuudella kuin vessanseinäkirjoituksiin.

Terveppä terve, Olin jossain näkeväni ilmotuksen että ootte Lappeenrannan levymusiikissa nimmari reisulla, oisko ollu 1.4? Jos näin on niin mihinköhän vuorokauden aikaan siellä vaikutatte?

Ps. Helvetin kovan lätyn pyöräytitte!!

Vierailemme Levymusiikissa klo 17-18.

<3

Semmosta vaan mietin, että onkohan suunnitelmissa jonain kesänä julkaista uusi live DVD kun tuota uutta materiaalia on jo edellisen jälkeen kertynyt ihan kohtalaisesti?

Asiaa on harkittu jo vuositolkulla, mutta oikeaa momentumia asian eteenpäin viemiseksi ei ole löytynyt. Ilmeisesti aika ei ole vielä kypsä.

Kalmannäkijästä tuli kovasti mieleen Hornan pari biisiä… pakko oli kaivaa vanhat Horna lätyt kaapin pohjalta varmistaakseni että assosiaationi oli edes jotenkin oikeilla jäljillä… ja kyllä, siellä oli yhtymäkohtia. Jotenkin oli havaittavissa myös tiettyä paluuta juurille eli Valun aikaiseen tuotantoon…

Kalmannäkijän työnimi oli Marskin Norski, joten ei tuo Hornakaan vissiin kovin kauas putoa. Nyt tietysti tulee Gorthaurilta pataan.

Mie olin jo jätkät lähes luovuttanut teidän suhteen, kun ei viimesimmät levyt tuntuneet enää juuri missään. Väsyneeltä tuntui. Hetken mielijohteesta ostin uusimman ja perskeles että toimii! Vilpitön kiitos ja kumarrus! Jaa pitäisikö sitä kysyäkin jotain… Kenenköhän idea tuo video oli? Melkoista hassuttelua.

Videon perusideaa palloteltiin yhdessä Vainion Veskun kanssa. Kuvauksissa elettiin hetkessä, ja tuollainen siitä sitten tuli. Itse tykkäilemme kovasti.

Kova levy! Kiitos siitä! Kaikinpuolin onnistunut! Ei muuta kuin t-paitoja joissa “Rautaa rinnoista” painatus etupuolelle. Naisille ainakin toimii…miksei miehillekkin.

Yllättäen asiaa puitiin, mutta tällä kertaa puhelu paitatehtaaseen jäi naurun laannuttua poikkeuksellisesti ottamatta.

Hyvää meininkiä, peräpukamat lähtee kuunnellessa, perskuta!

Kiitän hyvästä levystä. Se ei ole helpoin mahdollinen avautuja, mutta tuntuisi paranevan joka kuuntelulla. Aika näyttää mille sijalle se asettuu tuotannossanne. Minulla olisi myös yksi kysymys tai oikeastaan pyyntö. Voisitteko antaa vihjeen mistä kertoo biisi “Älä anna sille nimeä”? Kenelle tai mille siinä lauletaan? Kappale on nimittäin vaativa sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti. Musiikkipuoli on siinä jo lähtenyt avautumaan, mutta olisi mukavaa myös saada tekstistä paremmin kiinni.

Marko voi kommentoida tekstiä tuonne alle, jos haluaa/ehtii/…

Kiitoksia uudesta loistokkaasta levystä. Keikoilla nähää, tai mie nään teijät..

Morjes.
Kiitokset erittäin korkealaatuisesta albumista, tätä on odotettu. 🙂 Varsinkin tuo Ei kahta sanaa ilman kolmatta on erittäin hieno teos. Soinut melkeen taukoamatta nämä kaks päivää.
Erityiskunnianosoitukset Herra Rumputaiteilija Jyrkäälle, levyllä on parhaat rumpusovitukset ikinä.
Loppuun vielä tämmönen kysymys, että kun tuota Ei kahta sanaa taidettiin työstää työnimellä “Recycling is gay”, niin mikä on ollut tän kierrättämisen lähde? Itse kun en ole mitään erityistä kierrättämistä huomannut, vaikka osaan kyllä koko Mokoma-tuotannon.

J69 oli pitelemätön. Marski synnytti Recycling is Gayn kertosäkeen jo useampi tapscott levy sitten. Nyt sävelkulku palautui Ö-mapista uusiokäyttöön, siitä nimi.

Kiitos! Sydänjuuret on todella hyvä levy. Ei varsinaisa “hittiralleja” mikä onkin ihan hyvä juttu. Koko lätty on kokonaisuudessaan ihan helvetin hyvä!!!

Aivan mielettömän levyn ootte tekassut, kiitoksia kovasti !

Hienon levyn ootte saaneet aikaan! Rautaa Rinnoista raikaa rytmikorjaamolla, eiks je?

AIVAN MAHTAVAA MÄTTÖÄ!!! samaan malliin vaan!!

No onhan tää helvetin kova levy, pieksee sen toisen thrash bandin 100-0.

Kiittikiitti!

Ja jälleen asiaa vinyyli muotoisista julkaisuista. Miksei vanhempien vinyylien hinnat laske samalla/samalle tasolle kuten cd:n ? Hinnat vaan pysyy taivaissa vanhoillakin lätyillä. Ja sit ihmetellään kun ei osteta… Vai puhunko puppua ?

Vinyyli ovat ainakin vielä erikoistuote, jolla kampanjointia ei ole nähty tarpeelliseksi. Todennäköisesti myyntimäärä ei tuosta olennaisesti nousisi, vaikka hintaa tiputettaisiinkin. Nyt ollaan päästy 500 kappaleen painoksista mukavasti eroon. Yksikkökustannus on pienissä painoksissa sen verran kova, että harrastustoiminnan piikkinhän vinyylituotanto joka tapauksessa menee. Asetelma voi tietysti muuttua, mikäli formaatin suosio lähtee huomattavaan nousuun.

Rauman Pete (PunaPete):
Perkeleen kova lätty toi teidän uusin,
ehkä jopa tän vuoden kaikkein kuumin?
Jää missit ja tosi-tv “-tähdet” kauas,
kun Mokoma näyttää todellisuuden: niin hauras.

Iso mies ihan tässä kostuu,
ja se teidän sanoitukista johtuu.
Siis kyynelillä poskillani,
ei limaista mahlaa pakarallani.

Iso kiitos ja kumarrus todella syvä,
levyn mukana kotiin tuli elämääni toivon jyvä.

Kiitos, karu runo!

Miksi teette näin helvetin hyvää musiikkia?

Täytyis varmaan laittaa lottokuponki vetämään.

Hieno levy, kiitos siitä. Taitaapa vielä kasvaakin kuunnellessa. Kiitos myös digiostajan info-lappusesta. Mutta asiaan (tai no “asiaan”). Kuinka äärirajoille soittotaitonne (puhutaan ihan vain tekniikasta) joutuu Mokoman kappaleita louhiessanne?

Yhtyeemme luontainen rytmi on varsin hektinen (niin elämässä kuin musiikissakin), joten äärirajojen tuntumaan ajaudutaan useinkin (niin elämässä kuin musiikissakin). Esim. Hei hei heinäkuu ei voisi olla montaakaan pykälää nopsempi tai homma alkaisi mennä mikkihiireilyksi. Pyrimme kuitenkin toimittamaan asiamme groovaavasti ja painokkaasti, joten ranteen pysyä jokseenkin rentona ja tempojen aisoissa. Älä anna sille nimeä -kappaleen esapulliaiskitarat edustivat itselleni vähän toisenlaista –  eikä yhtään helpompaa – teknistä ääripäätä.

Laitoinpa tuossa iltasella ennakkoon kuuntelematta Sydänjuuret CD-soittimeen, napit korviin ja kuntopyörän selekään könysin. Laukallehan se siitä hyppäsi ja 28 kilometriä tuli mittariin levyn keston aikana, joten toimiihan se noinkin…  Hyvää levyä vähän oottelin eikä pettyä tarvinnut.

Ei taida teillä ukoilla olla aavistusta siitä kuin tärkeeksi työ voitte immeisille käydä. Tänään kolisi uusi levy asuntolan postilokeroon, ja jo kolmannen raidan kohdalla itkin. Joskus onni kasvaa pienistäkin asioista pakahduttaviin mittoihin. Kahden sanan viimeisen rivin jälkeen tiesin että taas on tullut levyllinen parasta, tuttua mutta erilaista Mokomaa, ja se arvio piti kyllä kutinsa. Kiitos taas tästä, keikoilla nähdään!

kuulkaa herrat! te kiemurtelette jostain helvetin syystä musiikillane ihan vatsanpohjaan asti. tällä tarkoitan vain sanoa että teette mahtavinta musiikkia. uusin tuotoksenne vain tunki syvälle johonkin mitä en edes tiennyt olevan. kiitos!

Tiiättekö poijjat mitä tyylilajia teijän kappale Ei kahta sanaa (ilman kolmatta) edustaa? Se on perseenkeikutusthrashia! Sai nimittäin yhden kappaleen fanipoikia tanssahtelemaan villisti chillisti kappaleen tahdissa, kun piisi tuli ulos.

Miltä tuntuu ku teijän bändin nimi on yhdessä saatanan loistavassa kiekossa?

No hitto, kyllähän nämä lämmittävät näin pitkään kuormittaneen projektin maaliviivalla. Kiitos!

Ärsyttää ihan perkeleesti.. oon odottanu teidän uutta lättyä kun hullu ja kuulin nyt ensikerran tuon ei kahta sanaa rallin ja petyin, en löytänyt siitä sitä mokomaa josta pidän. PERKELE. ehkä myöhemmin…

Harmi homma.

Kuuntelin juuri levyn ensimmäistä kertaa läpi. Nyt on todella hyvä fiivis. Kiitos ja kumarrus. Marko: Vääräleuan karjumiset ja “Älä anna sille nimeä” herätti ajatukset, että jos käyttäisin sadevaatteita, niin tykkäisin susta varmaan aika paljon.

Neljä sanaa: Mie rakastan tejän musiikkia.

Rakastan.

On muuten vitun kova levy

Jäitte vain puoli kirvestä täysistä pisteistä Infernon arvostelussa, koska Hei hei heinäkuu oli arvostelijan mielestä heikko biisinnimi. Harmittaako? 🙂

Eipä juuri.

Mitäköhän mömmöä toi suen arvostelija on vetänyt kun väittää että vääräleuka on levyn heikointa antia ja että kyseinen biisi on kuin ylijäämä biisi aikaisemmalta julkaisulta. En voi enää enempää eri mieltä olla, koska minun mielestä kyseinen biisi on ehdottomasti parasta mitä mokoma on ikinä tehnyt!! Ja kertosäkeestä tulee aina kylmiä väreitä. Kiitos siitä!! 🙂

Vääräleuka mahtuu hyvinkin tämän hetken Mokoman top 11 -biiseihin.

Nyt on poijjaat pistäny kyllä loistavan lätyn pihalle! Kiitos tästä. Sakaralta taiskin sitten tulla vuoden 2010 kaksi kovinta levyä.

Stam1na ja Rytmihäiriö on kyl kovia.

Nyt on viimein joku valopää saanut torrentinkin tehtyä.

Yllätys. Tsekatkaa lätty mieluummin ilmaiseksi Levykauppa Äxän sivuilta. Siellä tuo pyörii vielä tiistaihin asti.

Onko levyn Metadatat “lievästi” päin persettä? Tietokone ei saa levyltä mitään muuta kuin “track 1-11”

Biisien tiedot tulevat verkosta. Ilmeisesti tietokannassa ei ole olleet hommat vielä ajan tasalla.

Kommentit

28.03.2010 17:59 / Vieras

miks teillä on parrat kaikilla?

28.03.2010 19:05 / Marko

Älä anna sille nimeä kuvailee tunnetta, jolle et tunne nimeä. Tuska, ahdistus, kutka, kutitus… mitä näitä nyt on. Siksi kappaleen “kertosäkeessä” huudetaan vailla sanoja.

Parta peittää kivasti heltan.

29.03.2010 08:30 / Vieras

Kiitos Marko vastauksesta. Tuo selvitti asiaa huomattavasti. Vähän ajattelinkin että kappale jotenkin liittyy tunteisiin, mutta en osannut vielä viedä ajatusta noin pitkälle.

29.03.2010 23:09 / Vieras

Hei! Muuten ihan loistolevy, mutta… vaihtakaa rumpalia!! Turhuuksien turhuus-biisissä ihan myötähäpiän puolelle mennee rummut siinä alussa (epäsynkassa). Jos teillä tulevaisuudessa ilmenee musiikissa näitä ns. blast beatteja, niin tuo teijän kanistereiden hakkaaja ei tule pärjään. Nykyään blastit menee muilla pändeillä nii virheettömästi, että heti huomaa jos jollaki ei ole hanskassa.

30.03.2010 14:25 / Vieras

Monen aikaan aloitatte soittamaan Wiltsussa to 1.4?

30.03.2010 15:23 / Hyge

Arvoisa 29.03.2010 23:09 / Vieras: “myötähäpiä” kätees.

30.03.2010 17:02 / Vieras

Hyge, anna mennä!

31.03.2010 19:51 / Vieras

Saakos teitin keikalta räpsiä kuvia? Pe Kokemäki. Nimim. jätänkö suosiolla canonin kotiin

3.04.2010 00:50 / Vieras

Upea tuote tuo kirjaversio. Ei paljoa houkuttele laittomat imutukset kun tuommoista on tarjolla pientä korvausta vastaan.

Mahtavaa että jaksatte panostaa ja luoda lisäarvoa musiikillenne. Pelkkä normi levy olisi saattanut jäädä kaupan hyllylle. On siellä selvästi palavereja pidetty siitä miten fanit saisi varmasti levykauppaan asti.

Parannettavaa heitän sen verran että tekstiä ja tarinointia voisi aina olla vähän enemmän. Ei paljoa vaivaa teille kirjoitella, iso lisäarvo fanille. Mutta hieno on paketti joka tapauksessa, kiitos paljon siitä.

4.04.2010 23:04 / Vieras

Levyssä on yksi vika: “mieluummin” kirjoitetaan kahdella u:lla. Mutta hei, ei se mitään, Röyhkä sortui samaan! (Muuta valittamista en keksi, jatkan kuuntelua iho kananlihalla keikkaa venaillen.)

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Rivimies muistelee, osa 3: Äänitysmetodista – kitarat

Neljän kitaristin bändissä kitarat saavat yleensä ihan mukavasti huomiota äänityksissä. Luihin ja ytimiin –levyllä satsasimme erityisesti komppien tiukkuuteen kaikin keinoin. Tällä kertaa halusimme jälleen orgaanisempaa sointia, jossa erilaisia fraseerauksia ei tulkita virheiksi. Sen minkä tällä metodilla tiukkuudessa häviää, rokkaavuudessa ja soinnin isoudessa voittaa. Näin toivomme.

Graalin maljaa, eli täydellistä kitarasoundia etsittiin jälleen pitkään ja melko hartaasti. Kokeilimme erilaisia vahvistinyhdistelmiä ja säätöjä äänittämällä näytteitä ikiaikaisesta soundcheck –riffistämme (Entombed: Wolverine Blues).

Lähtökohtaisesti soundia haettiin vakiokalustostamme, eli Kuisman Mesa Triple Rectifierista ja meikäläisen Mesa Stiletto Tridentista. Näiden soundit ovat luonteiltaan hyvin erilaiset. Kuisman muhkea V-taajuuskäppyräinen hevisoundi on sellaisenaan komeaa kuultavaa, mutta meinaa jäädä jalkoihin, kun Stilettoni karjuu vierellä ihmiskorvalle herkempiä taajuksia. Saksan Janne tasoitteli näitä eroja onnistuneesti mm. mikrofonivalinnoilla.

Stileton kuivan rouhea Crunch-kanava overdrive-pedaalilla ryyditettynä on  aina ollut suosikkisoundini, vaikka en sitä olekaan päässyt kompeissa käyttämään. Se kun määrää äänimaisemaa keskialueen taajuuksillaan vähän liikaakin. Äänitimme testiraidan myös tällä kanavalla, joka olikin tuottajan mieleen. Yleensä käytän Tite gain –asetusta, joka soi kauniimmin Rectifierin kanssa.  Säröisin ja alapäävoittoisin Fluid Drive on omaan makuuni aivan liian miellyttävä.

Näiden lisäksi äänitimme vertailun vuoksi näytteet vanhalla kunnon 5150:lla sekä uudella Black Starin 5-wattisellani. Hyvältä nämäkin kuulostivat, mutta seuraavan päivän ison porukan sokkokuuntelussa voittajayhdistelmäksi äänestettiin treeneistä ja keikoilta tuttu kaksikko – Rectifierin Modern Gain vasuriin ja Stileton Tite gain oikeaan kanavaan. Niinpä Crunchilla komppaaminen jäi tälläkin kertaa haaveeksi. Melodiat ja soolot sentään tulitin tällä armottoman dynaamisella soundilla.

Santtu on viime aikoina sijoittanut rahojaan mitä kummallisimpiin peltipurkkeihin. Mesojen soundi todettiin hyväksi, itse asiassa liian hyväksi. Näin ollen kaivoimme Santun johdattamana pedaaliläjästä jonkin mystisen fuzz-pedaalin, jonka liitimme Blackstariin. Käytimme Santun kanssa vartin verran mahdollisimman paskan soundin ruuvaamiseen. Pierevä särö, alataajudet pois ja Mesan täydellisyyttä tahraamaan. Hyvin sotki!

Eri kitaroiden soundit tuli tutkittua tarkkaan edellisen albumin äänityksissä. Niinpä komppikitaravalintoja ei tarvinnut tällä kertaa arpoa. ESP:n customit tuntuvat ja soundaavat parhailta. Hienovireiden kanssa jouduttiin hetkittäin taistelemaan, mutta vika ei suinkaan ollut kitaroissa, vaan kitaristeissa, jotka eivät muistaneet/viitsineet viedä kitaroita huoltoon ennen äänityksiä. Vireet saatiin kohdalleen, mutta kyllähän se aikaa ja kiroilua vaati.

Puhtaat kitarat soitettiin Rectifierin puhtaalla kanavalla sekä 14-vuotiaana mummolan maalauspalkoilla ostamallani Fenderin Super Rack 60:lla. Kitaroiden kanssa vekslattiin enemmän puhtaissa kuin säröjen kohdalla. Mutta ainakin punaisella ESP:llä, Fenderin Stratocasterilla, Telecasterilla ja Gibsonin SG:llä niitä limputeltiin.

Ensimmäisten raakamiksausten perusteella Graalin malja ei löytynyt, vaikka soundi onkin ehkä paras ikinä. Mutta kuka sitä oikeasti haluaakaan löytää?

Kommentit

12.12.2009 18:53 / porsas

Nää on aina mielenkiintoisia lukea. Kiitos tästä! Ja sit mua on jo kohtuullisen kauan pohdituttanu että olikohan Sarvipään soolo albumilla 5150:n ääntä, josko kehtaatte sen paljastaa?

12.12.2009 20:49 / Tuomo

5150 on soinut viimeksi Tämän maailman ruhtinaan hovi -albumilla. Sarvipään soolossa äänessä on joko Mesan Stiletto tai Rectifier. Ehkä soolon soittanut Kuisma muistaa paremmin, vai?

13.12.2009 12:46 / Kuisma

Sori kundit, mutta en muista varmasti. Veikkaisin kuitenkin soittaneeni omaa Triple Rectifieriä.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Rivimies muistelee, osa 2: Äänitysmetodista – rummut

Aikaa äänityksille oli varattu enemmän kuin koskaan aiemmin: viisi kokonaista työviikkoa. Sekään ei kuitenkaan riittänyt, vaikka jatkoimme äänityksiä usein omin voimin yömyöhään. Tehtävää jäi reippaasti vielä hajapäiviksi session jälkeenkin. ”Taisi olla miehissä vika”, kuten eräs imatralainen kansantaiteilija aikanaan totesi kuultuaan Kuoleman laulukunnaat –albumin äänityspäivien määrän.

Uudistimme äänitysprosessia melkoisesti verrattuna aiempiin sessioihin. Jos Luihin ja ytimiin –albumilla paino oli oli kitarakomppien tiukkuudessa, niin nyt keskityttiin erityisesti rumputuotantoon.

Olemme siinä mielessä onnekas metallibändi, että rumpalimme Janne ei ole perinteinen metallirumpali; siis sellainen, joka on harjoitellut kaikki mahdolliset riplausfillit (joita tungetaan kaikkialle) ja salamannopeat basaritykitykset, mutta joka ei osaa soittaa jämäkkää 4/4 –komppia. Hyrkälältä peruskomppi sen sijaan irtoaa melkein kuin Phil Ruddilta, mistä olen iloinen ja kiitollinen.

Aiemmin äänitysprosessimme ollut alkuun rumpupainotteinen. Rummut on tahkottu tiiviissä tahdissa Petrax-studiolla, jonka jälkeen sovituksiin ei enää ole voinut palata. Tämän seurauksena sovituksissa on usein päädytty ns. varman päälle –ratkaisuihin. Lisäksi rumpalin fysiikka on joutunut turhankin kovalle koetukselle.

Niinpä päätimme tällä kertaa muokata äänitysmetodia niin, että Hyrkkäästä saadaan kaikki irti ilman maitohappoja. Hyvin pitkään ajatuksena oli soittaa ensi kitarat klikin päälle, ja päästää sitten Janne irti. Totesimme tuon kuitenkin liian riskaabeliksi luontaisen groovemme kannalta.

Päädyimme kompromissiin, jossa aluksi soitimme koko porukalla pohjat sisään paineettomasti. Tavoite oli, että rakenne ja temporaita olisivat lopulliset. Tämän rumpupohjan päälle saatoimme jo aloittaa komppikitaroiden soittamisen. Rumpupohjan pariin palattiin useampaankin otteeseen, jos tarvis oli. Usein tuo paineeton ensiotto oli jo mainiota soittoa. Myöhemmissä vaiheissa käytimme aikaa mehukkaiden yksityiskohtien ja rumpufillien miettimiseen. Tässä vaiheessa Saksan Jannesta oli suuri apu, mies kun on itsekin varsin kova rumpali. Valittu äänitysmetodi tuntuu timanttiselta ratkaisulta, Jannen rumpuraidat kuulostavat vimmaisemmilta kuin koskaan!

Kommentit

5.12.2009 17:41 / Hyge

Hei kiitti Tuomo!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.