Joensuu, Kuopio

Monta kertaa on jo tuntunut siltä, että akustinen projekti on liikkeelle työnnetty juna, jota ei enää saa pysäytettyä, eikä kyydistäkään enää uskalla hypätä.

28.10.2011 Joensuu, Kerubi

Keväällä ja aiemminkin hajanaisissa tilaisuuksissa soitetut akkarikeikat olivat niin antoisia sekä meille että yleisölle, että seikkailu akustisessa maailmassa vaati jonkinlaisen pysyvän jäljen yhtyeen historiankirjaan. Tällaiseksi merkinnäksi päädyimme tuottamaan akustisen kokoelma-albumin nimeltä Varjopuoli. Levyn julkaisuun on tätä kirjoittaessa enää muutama päivä. Jännittää.

Idea akustisesta Mokomasta on kirvoittanut innostuksen lisäksi hämmentyneitä ja kriittisiä kommentteja jo ennen albumin julkaisua. Studiorupeaman puolivälissä iskenyt epävarmuus hälveni albumin masteroinnin myötä, mutta on palaillut jälleen julkaisupäivän lähestyessä. Niinpä ensimmäiseen keikkaviikonloppuun kasautui aikamoiset paineet. Mikäli ihmiset eivät tulisi paikalle ja tai jos settimme olisi kuuntelukelvoton, edessä olisi pitkät kiertueviikot ennen joulua.

Sähköiselle Mokoma-keikalle valmistautuessa fiilis on samankaltainen kuin olisi nousemassa kamppailukehään. Adrenaliini virtaa, ja taustalla on pelonomainen tunne siitä, että todennäköisesti taas sattuu jonnekin: korviin, niskoihin, käsiin. Akustiselle keikalle valmistautuminen on taatusti erilaista – mutta minkälaista? Tätä alettiin harjoitella Joensuussa.

Saavuimme kiertueen ensimmäiselle keikalle Joensuun uuden Kerubin suureen saliin. Kuulimme lupaavia ennakkomyyntilukemia, joten yleisömäärää ei ainakaan tarvinnut jännittää. Saimme keskittyä täysin harjoittelemaan akustisen lavasetin rakentamista.

Soundi saatiin ruuvattua siedettäväksi niin lavan kuin salin puolellakin, vaikka haasteita riitti. Biiseissä on valtavasti 32Red offers a wide range of gaming products including 32Red roulette on line , 32Red Poker, 32Red Online Bingo and 32Red Bet. dynamiikkaa, mikä tekee toimivan kuuntelun rakentamisen vaikeaksi. Kaikki kuuluu joko liian hiljaa tai liian kovaa. Korvamonitoreita ei uskallettu vielä ekalle keikalle vuokrata. Ehkä sitten jatkossa.

Lavalle nousemista edeltävät rutiinit pysyivät yllättävän samanlaisina kuin ns. normikeikoillakin. Jumppaaminen ja fyysinen lämmittely ehkä jäivät vähemmälle. Ja tukan kastelu. Nyt ei ollut pelkoa fyysisestä kivusta, henkisestä kylläkin.

Porukkaa saapui paikalle selvästi odotuksia enemmän – täysi salillinen, n. 350 maksanutta sai todistaa neitsytmatkaamme.

Oli helpotus huomata, että jengi suhtautui seikkailuumme ymmärtäväisesti. Suurin osa tehokeinoistamme – volyymi, fyysisyys, tempo – oli riisuttu pois, mutta silti kuulijamme antoivat esitykselle mahdollisuuden. Reaktioista päätellen valtaosa myös sai jotakin irti keikasta. Arvaus siitä, että kappaleemme aukeaisivat uudella tavalla akustisessa muodossa ei ollut aivan tuulesta temmattu. Muutama ihminen poistui kuulemma pettyneenä kesken keikan. Tätä osasimme odottaa. Ihme, että lähtijöitä oli vain muutama.

Teknisesti ottaen keikka sujui ensimmäiseksi kerraksi hyvin, mutta parannettavaa jäi vielä paljon. Lähdimme hakemaan parannuksia paikallisesta musiikkiliikkeestä heti aamusta. Mukaan tarttui pedaaleja ja kassillinen muuta sälää, joilla pyritään tekemään soundista astetta hallitumpi jo seuraavalle keikalle.

29.10.2011 Kuopio, Henry”s Pub

On hassua tulla akustiselle keikalle paikkaan, jossa on soittanut toistakymmentä sähköistä keikkaa. Eilinen keikka antoi kuitenkin jo sen verran itsevarmuutta, että emme antaneet kummallisen asetelman hämätä.

Myös Henkkaan oli myyty ennakkolippuja erinomaisesti, joten pahin ahdistus yhtyeen uran tuhoamisesta alkoi helpottaa.

Täytyy olla kiitollinen kuulijoistamme, jotka ovat antaneet yhtyeen kokeilla ja sekoilla musiikin parissa vailla sen kummempaa suunnitelmaa ja järkeä. Sydänjuuret –albumin jälkeen olemme ärsyttäneet mm. Petri Nygård –yhteistyöllä, Markon Haloo Helsinki –biisillä ja nyt tällä akustisella levyllä oikein huolella. Näistäkin huolimatta kuopiolaiset täyttivät Henkan paitsi pääluvun puolesta, myös loistavalla meiningillä.

Ihmiset lauloivat ja elivät kappaleiden mukana tavalla, joka väkisinkin sai soittajan liikuttumaan kaiken epävarmuuden jälkeen. Aika moni ihminen tuli kertomaan, että oli alkanut ymmärtää musiikkiamme vasta tämän keikan myötä. Useampi vanha kuulija taas kertoi epäilleensä vahvasti homman toimivuutta etukäteen, mutta saikin yllättyä positiivisesti – vaikka hevilevyt ovat tietenkin edelleen parhaita. Pettyneitäkin varmasti oli, mutta tyynesti taisivat tilanteen ottaa vastaan.

Lavakuuntelu oli edelleen haastava, mutta muutamaa biisiä lukuun ottamatta taisimme suoriutua urakasta kelvollisesti.

Nyt junasta ei enää tee mieli hypätä, vauhtiakin saa olla mieluusti vielä enemmän. Bändi alkaa olla valmis seuraavan sähköisen albumin rakenteluun, mutta sitä odotellessa tämä akustinen seikkailu on mitä inspiroivin kokeilu.

Thanks for listening.

Kommentit

5.11.2011 00:04 / Vieras

sopivasti herkää ja rokkia, näin se vaan on patoutuneenmankin mokomamätön kannattajankin sydän paikallaan..

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Sakara Tour 2010

10.11. Bar & Night Vaakuna, Mikkeli

Neljä vuotta piti kulua edellisestä kiertueesta, että momentum Sakara Tourille jälleen löytyi. Kuten edelliselläkin kerralla, kiertueen vauhdittajana oli kiireinen ja menestyksekäs julkaisuvuosi. Stam1na ja Mokoma julkaisivat ehkä parhaat levynsä koskaan, samoin Rytmihäiriö ja FM2000. Tätä kaikkea oli hyvä juhlia oikein porukalla yhteiskiertueen merkeissä.

Olemme näiden bändien kesken paitsi levy-yhtiötovereita myös hyviä kavereita, ellemme peräti ystäviä. Rundin keskeinen tavoite olikin päästä viettämään laatuaikaa kavereiden kanssa, jota varten vuokrasimme bussin, jossa oli parhaat mahdolliset tilat yhdessä ololle. Penkeissä oli huono istua, mutta hyvä bailata.

Kohtasimme ensimmäisen kerran koko porukalla Mikkelin Vaakunassa, josta rundi oli alkava. Hotellissa järjestetyn seminaarin takia soundcheck-ajat jäivät olemattomiksi, mikä toi omat haasteensa illan läpivientiin. Jonkin verran apua oli kuitenkin viikkoa aiemmin järjestetystä PA-treenistä, jossa digitaalipöytiin saatiin bändien soundit suunnilleen paikalleen. PA-treenien yhteydessä järjestettiin myös Sakaran Pikkujoulut, joissa puolestaan saatiin hienosäädettyä äijien bailukunto.

Mikkeli ei ehkä ollut kokonsa puolesta osuvin kaupunki tällaisen rundin pysähdyspaikaksi, sillä paikalle ilmaantui keskiviikko-iltana vajaa salillinen porukkaa. Tämä oli kuitenkin jo ennakkoon tiedossa niin meillä kuin järjestävälläkin taholla, joka päätti tällaisen riskin ottaa.

Paikalle saapuneet musiikkimme ystävät kuitenkin pitivät huolta siitä, että meininkiä piisasi. Itse en uskaltanut ensimmäisen keikan jännityksessä juuri FM2000:n ja Rytmihäiriön keikkoja seurata, mutta hyvinhän nuo bäkkärin seinänkin läpi jytisivät.

Oma keikka sujui mallikkaasti siihen nähden, että lavasoundi ja settilista olivat vielä raakileita. Setissä oli paljon harvinaisuuksia ja uutta materiaalia. Harvinaisuuksista Uusi Aatami, uusi Eeva esitettiin rundilla ainoastaan Mikkelissä. Sen verran nihkeältä livebiisiltä se tauon jälkeen tuntui. Itken silmät päästäni sen sijaan viihtyi setissä alusta loppuun asti.

Itse koin harmittavan takaiskun niskan tai yläselän alueella, kun vanha vaiva uusiutui varsin kivuliain seurauksin. Alun perin vamma syntyi jo pari vuotta sitten, kun korjailin jollain keikalla kitarahihnan asentoa mossauksen jäykistämin lihaksin.

Keikan jälkeen päästiin seuraamaan Stam1naa, joka päätti illan Vanhaa paskaa –kokoelman myötä myös eksoottiseksi viritetyllä setillään.

Mikkelistä jäi positiivisen odottava yleisfiilis. Bändit, henkilökunta ja yleisö pistivät kaiken peliin. Enempää ei voi vaatia!

11.11. Lutakko, Jyväskylä

Matka jatkui veljellisen tunnelman vallitessa kohti ennakkoon loppuunmyytyä Jyväskylän Lutakkoa. Sain matkalla järjesteltyä niskalleni kipulääkityksen, jonka turruttamana loput keikat pitäisi hoitaa.

Lutakossa bändit ehtivät checkaamaan soundejakin, joten lavalle noustiin jo varmoin ottein. Aloitusvuorossa ollut Rytmihäiriö piiskasi yleisön sellaiseen myllyyn, että hiukan alkoi jännittää energiatason riittäminen illan loppuun saakka. FM2000:n keikkaa en sitten juuri enää uskaltanutkaan kuunnella, mutta kova oli kuulemma ollut meininki heilläkin.

Teimme omaan settiimme aika tavalla muutoksia eilisen perusteella. Syksyn keikoilla toimivaksi livebiisiksi osoittautunut Tästä on hyvä jatkaa vaihdettiin Aatamin paikalle alkuun, jossa se pysyikin rundin loppuun asti. Aatami tippui setistä kokonaan, ja Sirppi nostettiin mukaan eksoottisen melodisen rässin aukkoa paikkaamaan.

Setti osoittautui toimivaksi. Toista kertaa koskaan esitetty ep-biisi Musta Katraskin alkoi tuntua hyvältä. Lopulta keikka jatkoi erinomaisten esitysten sarjaamme Lutakossa. Maaginen paikka! Energiataso oli korkealla ja porukat lauloivat mukana. Parasta!

Stam1na kantoi jälleen illanpäätösvastuun – mitäs ovat niin suosittuja! Oli tunteikas hetki seurata suojattiemme ylivoimaa. Olemme panostaneet Stam1naan kaikki käytössä olevat taloudelliset ja henkiset resurssimme, jotta bändistä tulisi maailman paras ja suosituin. Maailman parhaaksi bändi on jo kehittynyt, myös suosiotavoite alkaa saavutettu ainakin Suomen osalta.

Lutakon jälkeen tuntui olevan jo aihetta juhlaan. Suurin osa jengistä taisi tilaisuuteen myös tarttua, itse vetäydyin hotellille niskaani lääkitsemään ja lepuuttamaan.

12.11. Tavastia, Helsinki

Myös Tavastia kuului ennakkoon loppuunmyytyihin keikkoihin. Joskus Tavastian keikat ovat kärsineet jäykästä tunnelmasta, jota osaltaan ovat olleet rakentamassa VIP-korttilaiset ja muut rokkipoliisit. Tällä kertaa jäykkyydestä ei ollut pelkoa, sillä sali täyttyi oikeista syistä paikalle tulleista lipunostajista.

FM2000 avasi illan hiljalleen täyttyvässä salissa ja voitti taatusti puolelleen uusia korvapareja. Jätkien meininki käy vastustamattomasti jalan alle, ei voi mitään!

Rytmihäiriö lasetti kotikentällään taas sellaisen setin, että pakko oli yrittää sulkea korvansa. Niin vaikea näiden jälkeen on nousta lavalle ja esittää rankkaa metalliyhtyettä.

Soitimme melkein saman setin kuin Lutakossa. Monitorisäädöt ja setin rakenne oli saatu kuosiin, joten myös yleisö tuntui olevan hyppysissä. Kaikkea se itseluottamus teettää! Keikka jäi mieleen eräänn rundin varmimmista. Suurta sekoilua ei koettu, mutta jotenkin jäi sellainen mielikuva, että bändi toimitti asiansa aika vitin hyvin.

Oman keikan jälkeen iski omahyväinen fiilis siitä, että tämä on maailman paras ”työpaikka”. Ensin katselet parin suosikkibändisi keikkoja ja sitten soitat erään suosikkibändisi riveissä tajuntaa koettelevan esityksen. Kun hiet on kuivailtu, niin homman kruunaa vielä muutama drinkki Stam1nan tahdissa. Ei huono! Stam1nan aikana allekirjoittanut kutsuttiin myös mikin varteen, vaikka ei olisi ehkä pitänyt. Enhän mie niitä sanoja yhtäkkiä muistanut. Sori!

13.11. Klubi, Turku

Mokoma on viime vuodet soittanut Turussa loistavia keikkoja jatkuvalla syötöllä. Tälläkin kertaa odotukset olivat korkealla, vaikka nousisimmekin lauteille illan viimeisenä. Harva bändi on niin idiootti, että ylipäänsä suostuu soittamaan Stam1nan jälkeen, mutta myöpä ollaan. Ja mitäpä me voisimme kultapojiltamme kieltää. Jätkät halusivat aikaisemman keikan lopetuksen ja bailaamisen aloituksen, niin olihan siihen suostuttava.

Mojovat päiväunet palauttivat voiman systeemiin. Saapuessani Klubille FM2000 aloitteli settiään ja yleisö tuntui diggailevan. Miksipä ei diggailisi. Hienoja miehiä ja hieno yhtye!

Rytmihäiriö osoitti jälleen nousseensa muutamankin pykälän niin liveyhtyeenä kuin muutenkin. Pitti oli todellinen hullujen mylly. Stam1naa en uskaltanut seurata kuin hetken, jotta keskittyminen omaan vetoon ei häiriintyisi liikaa. Tarpeeksi hankala tilanne tämä oli muutenkin.

Stam1nan raportin jälkeen nousimme lavalle ja tunsimme itsemme hyvinkin tervetulleiksi. Yleisöön oli avauskolmikon jäljiltä jäänyt vielä sen verran energiahippusia, että meininki oli heti mitä parhain. Muutaman biisin jälkeen langaton lähettimeni kuitenkin hajosi, mikä aina hiukan häiritsee tunnelmia. Juuri kun olin taas pääsemässä tehtävieni tasalle, vahvistimesta alkoi kuulua mystistä piippausta. Seurasi useiden minuuttien teknikointioperaatio, jonka aikana jouduin hermostuksissani poistumaan hetkeksi takahuoneeseen jalluhuikalle.

Palatessani käynnissä oli vahvistimenvaihto-operaatio, johon kulunutta aikaa pyrimme nopeuttamaan väliaikaviihteellä. Itse menin tietysti tykittämään rumputulta Hygen ja Stam1na Kaken kanssa. Hauskaa oli ja murheet unohtuivat. Teknisistä ongelmista huolimatta – tai juuri niiden takia – loppukeikka nousi ennen näkemättömään liitoon. Hurmos iski päälle. Kaikkensa antanut yleisö kutsui meidät vielä toisille encoreille, jolloin helvetti viimeistään repesi. Lava oli täynnä muiden bändien hahmoja ja kaaosta. Ihanaa kaaosta.

Sakara Tour 2010:n ensimmäisen siivu oli päätöksessä ja olo sen mukainen. Mitään sanottavaa ei enää jäänyt, vaan yöunille piti päästä saman tien. Seuraava veto olisi ohjelmassa nopeammin kuin uskoisi tai sillä hetkellä edes halusi.

17.11. Nosturi, Helsinki

Jotta välipäivät eivät olisi menneen löysäillessä, kävimme Nosturia edeltävänä päivänä soittamassa akustisen keikan YleX:n Studio B:ssä. Karhein kurkuin ja kivistävin jäsenin vetäisty keikka sujui kuitenkin odotuksia huomattavasti paremmin.  Keikka toimi hyvänä palautusharjoituksena ennen rundin toista puoliaikaa.

Nosturissa oli hyvää aikaa hieroa soundeja kohdalleen ennen keikkaa. Tämä oli paikallaan tehdä myös IRC-Gallerian toteuttamaan internet-televisioinnin takia.

FM2000 sai porukan jälleen mainiosti hereille. Rytmihäiriö taas upposi nuorempaan yleisönosaan niin, että illan olisi oikeastaan voinut jättää jo siihen.

Me saimme jälleen soittaa hyvin lämmitetylle mutta vielä elinvoimaiselle yleisölle, jota oli saapunut paikalle liki täysi tuvallinen. Toiminta oli varmaa ja innostunuttakin, joskin jotenkin edellisen viikonlopun Turun kaaos vielä poltteli mielessä. Nosturissa soitimme varmasti musiikillisesti vetävämmän keikan, mutta Turun viihdearvoa ei ehkä ihan saavutettu.

Onneksi paikalla oli tilannetta tasaamassa myös Stam1na, jonka viihdearvo pysyy liki vakiona.

Tämänkin illan jälleen paikalta poistui varsin piestyn mutta onnellisen näköistä porukkaa!

18.11. Pakkahuone, Tampere

Kotikaupungin Pakkahuone oli yhtyeellemme pitkään voittamaton linnake, mutta taika murtui jo aikoja sitten. Keikkaa odotti hyvillä mielin, ja mukava oli myös päästä piipahtamaan kotona.

Tänään neljän yhtyeen liittomme paisui viidennellä sakaralla, kun yhtiön tuorein tulokas Teräsbetoni liittyi seuraan. Pakkikselle viisisakarainen tähdistömme mahtui hyvin, koska myös Klubin puoli oli käytössä. Olimme sijoittaneet Teräsbetonin illan viimeiseksi Klubin puolelle, jotta pääsimme bailaamaan oikein porukalla.

Pikainen soundcheck sujui jo hyvälaatuisella rutiinilla. Digitiskien säädöt alkoivat olla vakiintuneet, ja lähinnä check toimikin keskittymistyökaluna.

FM2000 jäi tällä erää katsastamatta kahden lavan taktiikan takia. Jännitti liikaa.

Polkaisimme shown käyntiin mukavasti täyttyneen Pakkahuoneen yleisölle aikaisin illalla heti FM2000:n jälkeen. Tämä sopi hyvin meille kuin reaktioista päätelleen myös yleisölle. Arki-ilta ja aikainen ajankohta ei juurikaan meininkiä jäykistänyt.

Hyvän itseluottamuksen vallassa soitettu keikka sujui kuin rasvattu. Kaaoksen tekijät (=Stam1na) jännittivät takahuoneessa omaa keikkaansa, joten edelleen mentiin selvästi Turkua asiallisemmissa merkeissä. Omassa arvoasteikossa tämä ei tehnyt keikasta lainkaan huonompaa, vaikka ymmärrettävästi yleisö kaikenlaista kikkailua yhteiskiertueelta odottaakin. Sellaista vaan ei voi väkisin lähteä puuhaamaan. Kasvot kohti itää –kappaleen kertosäkeeseen sentään pakotin lavan reunalla seisoskelleen Hyrden mukaan taustalaulajaksi ja kitaristiksi. Selvin päin keikkajännitystä poteva mies näytti lähinnä kärsivältä. Riffikään ei yhtäkkiä tainnut löytyä. Siitäs sai.

Rytmihäiriön keikka meni bäkkärillä palautuessa. Stam1nna keikan aikana oltiin jo rentouduttu sen verran, että päätin käydä tykittämässä perin seksikästä latinorumputulta Muistipalapelit –kappaleeseen. Mielestäni ratkaisu oli musiikillisesti hyvinkin perusteltu. Santtu tarjosi kehonsa tanssitaiteelle samassa biisissä. Paha arkkitehti –biisiin kävi kutsu Hyrden kitaran varteen. Taisi siellä Santtukin käydä bassottelemassa. Kuisma keskittyi dokumentoimaan keikkaa videokameralla. Mies pisti itsensä likoon moshpitissä ja jättäytyi mm. wall of deathin keskiöön. Hauskalta se ainakin kuvissa näytti.

Teräsbetonin kiireetön heavy metal toimi mainiosti neljän bändin mosh pit –myllytyksen jälkeen. Jälkeen raadannan piti käväistä myös Metalliolutta hoilaamassa.

Hyvä olo alkoi hiipiä puseroon, kun kiertue oli saatu menestyksekkäästi jo yli puolivälin. Bändit olivat toimittaneet joka ilta upeita keikkoja toisiaan ystävällisesti nokittaen: kaverin loistokeikan jälkeen ei auta lähteä lavalle löysäilemään! Myös yhteishenki oli pysynyt mainiona läpi reissun. Juhlimme tätä kaikkea rajuin ottein Klubin bäkkärillä.

19.11. Rytmikorjaamo, Seinäjoki

Kohtuullisen bussimatkan jälkeen saavuimme Seinäjoen uljaalle Rytmikorjaamolle, johon oli myyty lippuja jo ennakkoon varsin raivokkaasti.  Mainio perjantai-ilta siinti siis odotuksissa.

Annoimme jälleen Stam1nalle lepovuoron illan päätösvastuusta. Mokoma ei ole toistaiseksi onnistunut täydellistä rokkiräjähdystä Rytmikorjaamolla toimittamaan, joten sikäli soittojärjestys jännitti tavallistakin enemmän.

Pakkahuoneen bailut tuntuivat sen verran jäsenissä, että päätimme jättää soundcheckin kokonaan väliin. Tähän olotilaan tuntui siltä, että päiväunista olisi enemmän hyötyä kuin monitorien hienosäädöstä.

Hotellilla nautimme asialliset eväät hotellin ravintolassa. Riensin ruokailun jälkeen saunaosastolle, jotta saisin nauttia hetken yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta, jotka ovat tällaisilla reissulla erittäin harvinaista luksusta.

Päiväunien jälkeen suuntasimme Rytmikorjaamolle, johon oli ahtautunut maksimikapasiteetin verran porukkaa. Päätellen bäkkärillä käynnissä olleesta läträyksestä n. 900 silmäparia saisi kohdata tänään melko verevän rock´n´roll shown. Hyrde valmistautui esiintymään Rytmihäiriön keikalla taustalaulajan ominaisuudessa. Sotisopaan kuului mm. tekoverta, muovipussi ja luuttu.

Alkoi tuntua siltä, että rundin loppusuora oli käsillä. Ideoita ja toteutuksia oli ilmoilla jatkuvalla syötöllä.

Koska me olimme tällä kertaa jännitysvuorossa, Stam1na selvisi vedostaan ilman suurempia häiriötekijöitä. Kitaraa kävin kuitenkin soittamassa Parkkitehtiin.

Stam1na oli niin vakuuttava, että saimme jälleen kerran kirota lähtöämme lavalle lemiläisten jälkeen. Päätimme ensimmäisen kerran jo vuonna 2005, että yhteiskeikkojemme aika on ohi. Silloin otimme Stam1nan rundillemme mukaan promoamaan debyyttiään. Nämä reissut ovat kuitenkin niin hauskoja, että eiköhän näitä yhteishankkeita nähdä vastaisuudessakin.

Lavalle päästyämme toiminta oli vapautunutta ja varmaa. Kaikki sujui hyvin setin ensimmäisen kolmanneksen, jonka jälkeen rakkaat kollegamme ilmestyivät lavalle sohvan ja juomien kanssa. Kun tietää kuinka jyrkät bäkkärin portaat ovat, äijien satsausta on helppo arvostaa. Siinä ne sitten muutaman biisin ajan istuivat ja viihtyivät. Encoret käynnistyivät normaalisti, mutta Punaisessa kukosssa alkoi tapahtua: Rookien asemassa mukana ollut FM2000:n Ipi hyppäsi lavalle verellä maalattuna. Hyrde tuli kalsareissa toimittamaan asiaan mikkiini. Nykäisin exhibitionismiin taipuvaisen ystäväni kalsarit nilkkoihin muistamatta, että ilta oli sallittu kaikenikäisille. Ennen lemiläistä käärmettä junioreidensa mukana olleita vanhempia oli silminnäkijähavaintojen mukaan jo järkytetty Rytmihäiriön saatanallisuutta ja verta tihkuvalla showlla. Hommahan alkoi tuntua taas rock’n’rollilta!

Rytmikorjaamon keikka jää muistoihin parhaana vetonamme kyseisessä paikassa koskaan, vaikka osa kiitoksista täytyy jakaa myös idearikkaille ja touhukkaille kiertuetovereillemme.

20.11. Club Teatria, Oulu

Muutaman hyvin nukutun tunnin jälkeen lähdimme köröttelemään kohti Oulua. Mokoman kitaristikaksikko pyrkii nukkumaan öisin ja bailaamaan aamupäivisin (sääntömme mukaan ennen puolta päivääkin saa hörppiä, mikäli hampaat on pesty). Saimme Kuisman kanssa naukkailla keskaria ja latailla keikkakuvia nettiin aivan keskenämme. Muita nukutti kummasti.

Oulussakin jätettiin soundcheck jälleen väliin. Vetäydyimme hotellille paikkaamaan varsin lyhyeksi jääneitä yöunia. Edessä oli tärkeä finaali.

Teatria valtava sali oli hiljalleen täyttymässä, kun saavuimme pelipaikoille. FM2000:lla oli haastava tehtävä saada ensimmäisenä paikalle saapuneet lämpiämään koleassa hallissa. Mutta tulihan sitä jengiä ja lämpenihän ne. Vähän toista tuhatta pilettiä oli myyty, mikä oli oikein hyvä määrä!

Rytmihäiriö kärsi hiukan jostain piuhaongelmista, mutta tutulla varmuudella äijät jälleen surmacorensa toimittivat. Viimeisen keikan haikeutta alkoi olla jo ilmoilla, mikä tuntuu kyseisen bändin tapauksessa mahtavan ristiriitaiselta.  Kävin Kaikan ja Hyrden kanssa laulamassa Koska Saatana sano niin –kappaleessa. Laitoimmepa pienimuotoisen pitinkin pystyyn lavalla, vaikka mattopainiksihan se meni.

Haikeus alkoi hiipiä itselläkin puseroon haisevia keikkakamoja pukiessa. Nappikin oli housuista lentänyt edellisillan keikalla, kun Hyrde yritti väkivalloin riistää housuni viimeisen biisin aikana.

Finaalikeikkamme sujui omasta mielestäni loistavasti, vaikka osalla jäsenistämme alkoi kuulemma jo hiukan keskittyminen karata. Intensiivinen kaksiviikkoinen alkoi kieltämättä tuntua ruumissa ja sielussa. Hienosti äijät kuitenkin tsemppasivat, eivätkä antaneet pakan hajoamisen näkyä ulospäin. Olin itsekin siinä uskossa, että koko ryhmä on ilmiliekeissä, joten aika kovia ammattilaisia jätkistä on kaiken kohkaamisen keskellä kehittynyt.

Mahdolliset ongelmat olivat siis päänsisäisiä. Keikka oli onnistunut niin meistä useimpien kuin yleisöstä kuuluneiden palautteidenkin perusteella. Miksaaja-Hölttä harmitteli jotain yläpääkorostumaa jossain kohtaa salia, mutta hittoako sellaiselle voi, jos korostuma ei miksauspöydälle kuulu.

Keikan jälkeen ei ollut enää mitään sanottavaa. Piti vain maata hiljaa bäkkärin sohvassa ja yrittää toipua. Keho ja mieli huusivat lepoa hullun vuoden seinähullun päätöksen jälkeen. Oulussa ryhmään liittyi jälleen Teräsbetoni, jonka paria viimeistä biisiä sentään vääntäydyin kuuntelemaan.

Ennen huilia sai vielä nauttia kiertueen päättäneestä Stam1na-keikasta. Raivolla jaksoivat Stampatkin tykittää, vaikka takki alkoi heilläkin olla ilmeisen tyhjä. Vierailevia rumpaleita kävi Kaken kannujen takana jonossa, joten tapahtumia piisasi jälleen.

Armottoman loppupuristuksen jälkeen miehet ja kalusto olivat lopussa. Toisaalta, jos tässä vaiheessa olo olisi ollut energinen, niin jotain olisi tullut tehtyä väärin.

Jotta homma ei lipsahtaisi helpoksi tässäkään vaiheessa, päätimme lähteä makuupaikattomalla bussillamme heti keikkojen jälkeen kohti etelää. Kohotimme maljoja, purimme tuntojamme ja jakelimme kiitoksia. Reissu oli sujunut veljellisissä merkeissä alusta loppuun saakka. Isompia töyssyjä ei koettu, vaikka olosuhteet olivat paikoin hyvinkin haastavat.

Kiitokset vielä kerran rakkaille kiertuetovereille, FM2000:lle, Rytmihäiriölle ja Stam1nalle. Kuten totesimme, seuraavalle kiertueelle lähdetään vailla keikkavelvoitteita. Istutaan vaan bussissa ja bailataan, välillä pysähdytään johonkin maakuntahotelliin saunomaan!

Lämmin kiitos myös hurjaa palettia saumattomasti pyörittäneelle tekniikan porukalle sekä rättikaupan mestareille Vemmulle ja Rääpäleelle.

Vaan eipä tämäkään seikkailu olisi ollut minkään väärti ilman liki 6000 lipun ostanutta.

Kiitos kuuluu ennen kaikkea teille, ainutlaatuinen yleisömme.

Kommentit

26.11.2010 17:38 / Vieras

Kiitos teille! Ikävä on ja kova, toivottavasti joskus taas uudelleen!

26.11.2010 20:36 / Vieras

kiitos Teatrian keikasta! oli mahtavaa.

28.11.2010 08:06 / Vieras

Kiitokset rytmikorjaamon keikasta! Oli aivan mahtava meno!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

1.5.2010 Lutakko, Jyväskylä

Kuisma: Tällä reissulla oli mukana myös kunnon sählymaali. Saikkonenhan osoittautuikin melkoiseksi rankkarispesialistiksi!

Hyge: Tällä reissulla oli vieraslistalla Vepan vaimo 8. Jonkin sortin ennätys. Oli sillä listalla tosin muitakin. Hyvissä ajoin ennakkoon loppuunvarattu Lutakko veti mielen muikeaksi ja jäsenet sen verran vetreiksi, että oma soittoni sujui edellistä päivää iloisemmin. Olin myös varautunut magiaa henkivällä erikoisasusteella: LaPan slotmachineitaliane.net pelisukat 80-luvulta, hihaton paita mallia kesäesa Pattayalla, ja kruunuksi olkistetson, jonka Santtu nimesi rapumerraksi. Näillä ei menty vikaan. Keikan jälkeen fhjiilis oli maailmoja syleilevä. Olin joutunut illuusioiden valtaan!

Tuomo: Jyväskylässä on aina ollut ihan parasta. Liiankin parasta. Aina pitäis soittaa ikimuistoinen keikka. Too much pressure! Perkele!

Hyge: “I can”t take this pressure, pressure, pressure, pressure”, lauloi Negative Approach. Very punk!

Kommentit

24.08.2010 11:36 / Vieras

Mukavasti ootte veloset päiväkirjaa päivitelleet. voi teitä hupsuja.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

30.4.2010 Tavastia, Helsinki

Kuisma: Tavastian rockpyhätön jännäkakkataika saatiin vihdoin murrettua, ja leimahdimme liekkeihin. Paras keikka ikinä. Hygellä oli tosin joku mentaalisäätö – johtuiko alun teknisistä ongelmista, mene ja tiedä – mutta muu porukka Marskin johdolla oli kyllä tulessa. Hei hei heinäkuun käsienheilutuskoreografia sai miehen kyyneliin. Ja toisena encorena vedetyn Takatalven soitinvaihtosketsissä Marko pyysi jonkun laulamaan biisiä lavalle. No niitä joitakuita tuli varmaan 30 ja melkoiset bakkanaalithan siitä syntyi. Vitti mikä meno meidän keikoilla tänä pänä. Mahtavaa!

Hyge: Minkä lie illuusioiden vallassa olin alkukeikan kun ei meinannut lähteä svengi jytäämään. Kyllä se siitä sitten asettui. Soitinvaihtosketsi oli hauska. Saikkola hyppäsi Takatalven c-osassa pannuihin ja mie nappasin vapaana köllötelleen basson. Ohasevarma, että mie kylmiltään tiedän c-osan sävelet, ehei. Mutta joskus olen vakoillut Santun (ja Kaikan) soitosta, että bassoahan voi aivan hyvin soittaa myös napakoin nyrkin iskuin. Näin siis toimin. Ja se sattui.

Tuomo: Tämä keikka meni kyllä kaikkien aikojen top100:aan. Voi olla, että Marski ei ole ikinä ollut niin tulessa. Ja silloinhan liekehtii myös rivimies. Vähä pakko.

Kommentit

11.06.2010 18:06 / Vieras

Tavastian keikka oli aivan mahtava!!! Äänikin lähti joten se on merkki mahtavuudesta! Kiitos!!!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

24.4.2010 House of Rock, Kouvola

Hyge: Ostin matkalla Kouvolaan Juha Watt Vainion “Legendan laulut” -tuplalevyn. Melko asiallisia kappaleita, tulee lapsuuden mummolamatkat takapenkillä mieleen. Ehdottomasti turvallisuuden tunnetta nostattavaa musiikkia. Harmi vaan kun tuntuu, että bussissa mie olen ainut joka haluaa kuunnella musiikkia. Enkä miekään edes kovin usein kaipaa lisämekkalaa, mutta välillä iskee fhjiilis. Niin, aina voi laittaa luurit päähän ja mököttää punkassaan. Sekin on tosi kivaa.

Tuomo: Hyge, myö muut ollaan jo kuultu musiikki. Ei vaan, H69 levyostos oli paras koskaan. Hienoja biisejä mutkattomasti tulkittuina. Kouvolasta jäi mieleen ankara pittikielto, jonka voimaan astumisessa lemiläiset ystävämme olivat ilmeisesti edesauttamassa. Järjestävän seuran ukaasein alkanut ilta eteni jotenkin jähmeästi, vaikka sinänsä homma luistikin ihan mukavasti. Osa raivokkaasta vuorovaikutuksesta jää tietenkin saavuttamatta, kun jengi joutuu varomaan keikkakäyttäytymistään. Toisaalta eturivin likoilla näytti olevan pittikiellon johdosta tavallista mukavammat oltavat. Puolensa ja puolensa.

Hyge: Markolla taisi olla raivokasta vuorovaikutusta wc-tilojen kanssa. Saattaa vaikuttaa keikkakäyttäytymiseen, luulisin… Enkä edes luule! Tiedän. Muistuu joku 45:sen keikka mieleen kun piti biisien välissä ravata toilettitiloissa. Onneksi oli lyhyt matka.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.