25.4.2009 Lutakko, Jyväskylä

Kuopion ja Jyväskylän välinen siirtymä oli ehkä kevään ankarin. Nimittäin pilsneriä juotiin, korttia lyötiin ja rähjäiltiin. Matka meni toisin sanoen oikein mukavasti ja sen verran joutuisasti, että Jykylässä ehdimme kevään ensimmäisille terassituotteille. Mikäs siinä, huhtikuinen lauantaipäivä antoi parastaan, joten tulihan siitä ottaa iloliemi irti. Ja yleensä mitä hauskempaa on, sitä kovempi mekkala siitä syntyy. Ehkä tästä, tai jostain muusta syystä porukka jakaantuikin kahtia; tosikkosiipi ja huumorisiipi tahoilleen.

Aikanaan vaapuimme takaisin Lutakkoon äänen tarkasteluun. Se tapahtuma ei ollut ikimuistoinen, toisin kuin rytmiryhmän paluumatkalla saama epäuskoinen kommentti, joka kuului jotenkin: ”Me ajoimme Vaasasta saakka ja jätkät on räkäkännissä!” Ei kai siihen voinut muuta todeta kuin, että varmaan olisitte itsekin jos näin paljon olisitte ryypänneet. Etelä-Karjalan vamppyyrien peruspäivä: yöt valvotaan ja päivät bailataan! Ja tahdon korostaa, että tähän tarinaan ei liity mitään keskenkasvuista juopottelu-glorifiointia. Joskus irrotellaan, toisinaan oikein kunnollakin, mutta hommat pitää hoitaa.

Pienet alkuillan nokoset ja olikin aika käydä ottamassa pienet siivut häkellyttävän perusteellisesta Stam1na-dvd:stä. Hyväksihän se tuli havaittua jo aikaisemmin Saikkulan kotinäytöksessä.

Pitbull Terrorist jäi väliin, vetivät peijoonit niin sähäkän setin, että ei Ma la grande novita di StarCasino sono le Slot Machine s, disponibili dal 3 Dicembre 2012. ehtinyt bäkkäriltä persettään nostaa. Meno oli todistajalausuntojen mukaan ollut erittäin pätevää. Muistaakseni tuo mystinen naamioitu soittajasakkikin oli tyytyväinen sekä omaan, että yleisön suoritukseen.

Ties monetta kertaa nousimme Lutakon lavalle, mutta minkään asteisia kyllästymisen merkkejä ei naamoillamme näkynyt. Päinvastoin! Innostuksesta kasvot kiiltäen jumppasimme itsemme lavalle, eikä yleisökään mitenkään pitkästyneeltä vaikuttanut. Kevään aikana vakiintuneella setillä mentiin, pientä vaihtelua toi sentään mestari ”Hyyryläisen” organisoima lavatarjoilu, jossa oli Markonkin juomatottumukset otettu hienosti huomioon. Tosin Santtu taisi bailata Markon hedelmädrinkin välittömästi kumoon.

En muista minkä ihmeen älynväläyksen johdosta päätimme sekoittaa pakan oikein tosissaan toiseen encoreen mentäessä. Tapahtui seuraavaa. Kappaleeksi valikoitui Viholliset. Rumpuihin loikkasi Tuomo, Santtu ja Marko kitaroihin, Kuisma ”lauloi” vappupillin läpi ja meikämaniska tutustui basismin saloihin.

Siitä miulla ei ole mitn hajua kuinka täyteläinen ja tasapainoinen suoritus oli, mutta olipahan hauskaa, oikein hauskaa! Se sitten ei ollut ollenkaan hauskaa kun Hyrski jyräytti lavaloikkansa suoraan lattiaan. Hurja hyppy, onneksi ei käynyt kuhmua pahemmin, miehen sekavuustilakaan ei poikennut mainittavimmin normaalista.

Jälkilöylyt bäkkärin saunassa ja Infernoon. Siinähän se sitten olikin. Kiitos Jyväskylä, taas kerran.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

24.4.2009 Henry’s Pub, Kuopio

Edessä oli tänä viikonloppuna kaksi paikkakuntaa, joissa on soitettu lähes yksinomaan erinomaisia keikkoja – siis omasta mielestämme. Ensimmäisenä oli vuorossa Kuopion Henry’s pub, jossa emme olleet ainakaan pariin vuoteen soittaneet.

Paikka on kompakti. Sisään mahtuu mukavasti porukkaa ja tunnelma on intiimi. Lämppäreitä ei ollut, joten sound checkissä oli mukavasti aikaa treenata uusia biisejä. Läpisoittokuosissa oli kaikkiaan kolme biisiä, jotka kaikki alkavat tuntua melkoisen hyviltä. Keikoille niitä ei vielä voi kuitenkaan ottaa, sillä niistä puuttuu vielä niinkin vähäpätöinen asia kuin tekstit.

Takahuoneessa Markoa odotti hauska yllätys, kun Helsingistä matkustaneet rivimiehet esittelivät johtajalle hankkimaansa Laulu- & taiteilusalkkua ja sen sisältöä. Hankinnan taustalla on vuosia mukana kulkeneen laulusalkun jääminen pois tältä kiertueelta. Marski hermostui siihen, että salkku tahtoi olla usein väärässä paikassa väärään aikaan. Kiivaan laulajan johtopäätös oli se, että laukun sisältö heitettiin roskiin, ja itse laukku jäi Santun kotiin jonkin reissun päätteeksi. Laulusalkku oli pitänyt sisällään mm. kyniä ja paperia settilistojen laatimista varten. Lienee selvää, että tekniikalla on hetkittäin ollut ylimääräistä puuhaa keikkapaikoilla papereita ja tusseja haaliessa.

Rivimiesten Laulu- & taiteilusalkuksi nimeämä kantoväline osoittautui melkoiseksi inspiraation lähteeksi: papereita eri pastelliväreissä, koristeltuja tusseja, serpentiiniä (paperi ja spray), huumorisilmälasit, kuukivi, Kuisman sielu (mustaksi maalattu kivi), yrttitippoja äänen huoltoon ja lukuisia muita hyödyllisiä tarvikkeita. Marko oli selvästi otettu, melkein liikuttunut.

Treenin jälkeen söimme hyvin viereisessä ravintolassa ja aiheutimme vain vähän jos ollenkaan pahennusta. Taustamusiikki ja kaikuisa tila häivyttivät härskeimmät huomiot osaksi taustaäänimassaa.

Henkka oli likimain täynnä, kun soitto alkoi. ”Huumorisiipi” johtajamme Marko etunenässä alkoi olla rundin keskivaiheen psykoosissa. Ehkä rivimiesten hankkima huumorisalkku tai Speden henki avasi loputkin padot, mutta keikalta ei sketsejä puuttunut. Tiedä sitten menikö jo liioitteluksikin. Ilmeisesti ei, koska yleisö vaati yhtyeemme lavalle takaisin setin päätteeksi. Loistelias tunnelma ja keikka jälleen kerran, kiitos Kuopio!

Kuopion Henkassa keulakuvamme huumorimittarit ovat paukkuneet rajoittimille ennenkin. Muistissa ovat mm. sketsit ”Antero Niittymäki!” ja ”Elviksen henki”. Niittymäessä Marko ottaa pöydältä Jannen lämmittelypadin, huutaa ”Antero Niittymäki!” ja linkoaa puolen kilon painoisen kiekkomaisen kappaleen kohti Kuismaa – osuen onneksi vain seinään. ”Elviksen henki” taas oli vastaava tilanne kuin rokin kunkulla eräässä tv-taltioinnissa. Elvari hekotteli ties missä aineissa jotakin muille käsittämätöntä asiaa niin, että äijä putosi tuolilla. Sama asia onnistui taannoin myös meidän Markolta, mutta vain kahvin voimalla. Niinpä myös Markon tilaamaa kahvia kutsutaan porukassamme ”Elviksen hengeksi”.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

18.4.2009 Klubi, Tampere

Kotikaupungin keikan ehdottomasti jännittävin tapahtuma koitti soundcheckin jälkeen, kun päätin kutsua koko kiertuerevohkamme kotiini saunomaan. Viitaten Mikkeli-raportin härskiin älämölöön, toivoin, että emme törmäisi naapureihin matkalla taksista kotiovelle. Taksimatkalla jutut olivat niin pahoja, että epäilin kuskin jättävän ryhmämme matkan varrelle. Yllätyksekseni porukka alkoi kuitenkin vähitellen rauhoittua, ja pian meininki olikin aivan kotikenttäkelpoista.

Katselimme Stam1nan dvd:tä, jonka ääreen puolet porukasta jumittuivatkin. Loppujen kesken vietimme meille ah’ niin harvinaista poikaporukan saunailtaa.

Aika riensi siihen malliin, että pian oli aika siirtyä Klubille valmistautumaan. Siellä odotti lämmittelijäksi pyytämämme Kasvain-yhtye ja ilmeisen loppuunmyyty sali. Seurasimme tovin Kasvaimen keikkaa, joka kuitenkin kärsi ääniteknisistä ongelmista.

Pääsimme ennen pitkää tositoimiin. Aiemmilta keikoilta tuttu settilista toimi tänäänkin illan ohjelmana, ja hyvin toimikin. Keikka oli ainakin soittajan näkökulmasta kivikova. Eturivin nuoret uroot pitivät huolta siitä, että Lahden keikalta tuttu Sibeliuksen henki ei pääsisi tänään saliin hiipimään. Vaikka Vihollisten huutaminen jokaisen biisin jälkeen meinasikin jo tuntua jankkaamiselta, niin ehdottomasti parempi kuitenkin näin.

Keikka oli mielestäni paras koskaan Tampereen Klubilla soittamistamme. Hiukan epäilin alkuvuodesta, että kannattaako meidän lähteä ilman uutta levyä kiertämään tuttuja kaupunkeja ties kuinka monetta kertaa. Viimeistään tämä keikka varmisti, että touhussa on hyvinkin paljon järkeä.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

17.4.2009 Vaakuna, Mikkeli

Mikkeli, tai Myrpä, kuten henkinen ja hengellinen johtajamme Marko tätä entistä kotikaupunkiani tuttavallisesti kutsuu, oli vuorossa seuraavana. Soitimme Vaakunassa lähes päivälleen vuosi sitten, mutta mielelläänhän tänne palasi. Edellisestä keikasta jäi oikein hyvä maku. Samoin molemmista keikoista Mikkelin Jurassic Rockissa.

Vaakunan salissa on hyvä akustiikka nopeushevin soittamiseen. Melkein kaikki mahdolliset pinnat ovat tuttuun hotellin yökerhotyylin kokolattiamattoa, mikä tappaa ei-toivotut kaiut tehokkaasti.

Lavasoundi saatiiin kuntoon heittämällä, minkä jälkeen oli aika nauttia tuttuun tapaan häpeän sekainen illallinen hotellin ravintolassa. Yhtyeemme ns. ”huumorisiipi” ei nimittäin katso aikaa, paikkaa saati volume-tasoja, kun hyvä (eli härski) sketsi on tuloillaan. ”Tosikkosiiven” on usein käynyt sääliksi romanttista hetkeä viettävää pariskuntaa tai ravintolaillallista nauttivaa perhettä, jotka ovat sattuneet paikalle samaan aikaan ääliölaumamme kanssa. Asia on hoidettu viisaasti Tampereen Yo-talolla, jonka yhteydessä olevassa Tiiliholvi –ravintolassa bändit (tai ainakin meidät) ohjataan kabinettiin ovien taakse mölyämään.

Tällä kertaa möykkä pysyi melko hyvin hallinnassa, koska ryhmä ja etenkin ”huumorisiipi” oli jaettu kahteen pöytään kauas toisistaan. Asiasta sivuun sen verran, että täytyy kiittää tarjoilijaa erinomaisesta palvelusta ja kokkeja hyvistä eväistä.

Ruokailun jälkeen avautui mahdollisuus poikaporukan saunailtaan. Edellisestä olikin vierähtänyt melkein kaksi viikkoa.

Yleisöä saapui paikalle mukavasti jo FM2000:n keikkaa ihmettelemään. Totesin meiningin hyväksi ja poistuin takahuoneeseen jännittämään. Paikalle olivat saapuneet ex tempore –pohjalta myös Hyyrysen veljekset Antti ja Ville Lappeenrannasta. Merkit viittasivat vauhdikkaaseen iltaan.

Ja sitähän siitä tuli. Keikka oli timangia, vaikka kielet eivät tahtoneetkaan pysyä ehjinä minulla eikä Santulla. Patukkapään varabasson vireet osoittautuivat niin hurjiksi, että järki meinasi paeta Haudan takaa – kappaleessa. Pelihuumori oli kuitenkin tänä iltana kohdallaan, joten pienet vastoinkäymiset eivät rasittaneet.

Encoreiden Kasvot kohti itää –kappaleeseen kutsuimme lavalle Loistavat Hyyrysen Veljekset, joista etenkin nuorempi ja esiintymishaluisempi oli aika muikeassa kunnossa. Antti osasi biisin kertosäkeen sanoista ehkä puolet, mutta meiningillähän moiset puutteet korvataan – eli helvetinmoista möykkää ja kattorakenteissa roikkumista.

Keikan jälkeen takahuoneessa odotti FM2000:n rakentama installaatio ja kemut. Bailasimme omalla seestyneellä tavallamme minkä jaksoimme ja vetäydyimme tahoillemme huilimaan.

Kommentit

16.09.2017 15:22 / DonaldDaf

dating ystäviä etuja joensuu =>> https://goo.gl/4o8u8h

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

4.4.2009 Finlandia-klubi, Lahti

Lahden Sibeliustalon Finlandia-klubi on ollut meille aina vähän paha paikka. Kirkkain liekki on jäänyt saavuttamatta, vaikka sinänsä keikoissa tai varsinkaan yleisössä ei ole vikaa ollutkaan.

Tällä kertaa jännityksen kohteena oli myös yleisömäärä, koska järjestäjä oli hinnoitellut esityksen lamaa uhmaten korkeakulttuurisiin lukemiin: 21 euroa on aika paljon Mokomasta ja Rytmihäiriöstä, jos opintotuella tai muuten pienillä tuloilla pitää maksaa muutakin kuin keikkalippuja. Onneksi yleisössämme tai vanhemmissaan on vielä niitäkin, joilla työpaikka on alla ja rahaa riittää huvitteluunkin. Suurehko sali täyttyi puolilleen, mitä voi pitää hyvänä saavutuksena.

Ennen keikkaa nautiskelimme kulttuurikehdon erinomaisista saunatiloista sekä maittavasta ateriasta. Totesimme Jarkon ja Kuisman kanssa pukuhuoneessa jälleen ääneen kiitollisuutemme siitä, että saamme tehdä tämmöisiä asioita ja kutsua puuhaa myös työksi. Ruuhkavuosia elävien ikätovereiden kanssahan on nykyään mahdotonta järjestää saunailtoja, joissa vaihtaa kuulumisia ja kumota paria olutta. Kaikilla on aina jotakin tärkeämpää tekemistä. Ja jos pääsee paikalle, niin ainoastaan autoilemalla ja pikavisiitille. Keikkakautena meille järjestyy näitä tilaisuuksia viikonloppuisin melkein joka ilta, mitä myös muistamme arvostaa.

Keikka sujui samoissa merkeissä kuin aina Finlandia-klubilla. Soitto kulki ja yleisö osoitti pitävänsä meiningistä. Usko eilen rakennetun setin toimivuuteen vain vahvistui.

Jotain jäi kuitenkin jälleen puuttumaan. Sen jonkin huomaa biisien välissä. Raivokkaiden aplodien ja pittien pyörimisen jälkeen seuraa kummallinen hiljaisuus – aivan kuin klassisen musiikin konserteissa, joissa yleisö hiljentyy kunnioittamaan seuraavan kappaleen alkua. Rock-klubeilla tuo hiljaisuus yleensä täyttyy huudeltujen biisitoiveiden ja erilaisten herjojen sekaisesta älämölöstä tai vähintäänkin iloisesta humalaisesta puheensorinasta. Chuck Berry –dokumentissa puhutaan samasta aiheesta ja taustoitetaan, että kyseinen käyttäytymismalli periytyi rockiin mustien kulttuuririennoista. Sibeliustalolla tätä kotoisaa taustamölyä ei juurikaan kohtaa, vaan tunnelma on jotenkin sivistyneempi. Päätimmekin ryhtyä kutsumaan tuota hiljaisuutta Sibeliuksen hengeksi. Samaan saattaa toisinaan törmätä myös Helsingin Tavastialla, mutta jotkuthan kutsuvatkin kyseistä paikkaa rock-pyhätöksi.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.