S**tanan jätkät, rupesitte sitten lotraamaan kaljaa ilman meikäläisen ammattitaitoisia ohjeita1?!11!1!! Toivottavasti teillä on nyt naama kipeä.
Meikäläisellä ei meinaa pysyä ajatukset arjessa, kun tekisi mieli päästä diiggailemaan Marskin jollotuksia. Imatralle pääsen vasta ensi viikon perjantaina, joten siihen asti on luotava tunnelmaa studiopäiväkirjan avulla. Omituista.
Ettepäs arvaakkaan, mitä studiossa nyt tapahtuu. Lällänsää. En ees aio kertoa, on nimittäi erikoistoimintaa. Kohta elämä palautuu uomiinsa, kun Tuomo tulee kaljakaupasta ja polkassaan miehissä saunaan.
Yeah! Voi perse, miten hyvää jälkeää ovat Täys- ja Suurmäntti Äänimäntin kera saaneet aikaiseksi poissa ollessani! Bassot ovat miehiset ja Marski kuulostaa aivan v*tun sairaalta. Ihanata. Myös muutamat ilman lauluja studioon lähteneet kappaleet ovat saaneet lopullisen muotonsa laulujen myötä. Ja voi luoja, mitkä muodot.
Mie louhaisin parit soolot, kuten edellisessä viestissä uhosin. Kuusaan tilu vaatii Miitrin mukaan videon, jossa helikopterista kuvataan meikäläistä vinkuttamassa tukka hulmuten kallion kielekkeellä. Överiksi vedettiin siis tämä(kin) idea. Mieli sydäntä syyttää -kappaleessa pyrskäytetään tavallaan aggressiiviset sekkarit, kuten Joensuun kollegat saattaisivat sanoa. Ja sainhan mie muutamat stemmatkin huudettua.
Stressi alkaa helpottaa, tunnelmat ovat mitä parhaat. Pitäisköhän polkaista Onnelaan.
Paluu studioon tuntuu epätodelliselta. Kun lähdin, Marko lauloi, Miitri äänitti ja Santtu istui tietokoneen ääressä. Palatessani viikkoa myöhemmin Marko laulaa, Miitri äänittää ja Santtu istuu tietokoneen takana. Pysähtyikö aika vai aivot viikoksi?
Meikäläisen työsarkaa jäi vielä parin soolontapaisen ja muutaman laulustemman verran. Tänään nuo pitäisi saada talteen. Eilen raavin kotona sormet vereslihalla noita soolonomaisia melodioita Mieli sydäntä syyttää ja Kuu saa valtansa auringolta -kappaleisiin. Melkoinen vaiva noin 45 sekunnin takia. Saapa nähdä kuinka ne kokonaisuuteen istuvat vai istuvatko ollenkaan.
Lauluhommien suhteen pitää odotella vielä, että Marko lopettaa möykkäämisen. Täytyy keskustella Miitrin ja Markon kanssa onko meikäläisen lauluille laisinkaan tarvetta tällä levyllä. Sen verran henkilökohtaisen kuuloisia useiden biisien tekstit ovat, että kornilta tuntuisi kuulla sonnilauman noita intiimejä tuntoja tulkitsemassa. Tunnustelemme asiaa kappalekohtaisesti…
Juhlat. On bassot soiteltu viimeistä vetoa myöten. Nyt voin heittää soittimen laukkuun ja viskata naftaliinia perään.
Tosin voi olla, että joudun vielä soittamaan. Nähkääs Miitrin kanssa pähkäilimme Lujaa tekoa -kappaleen bassosovitusta ja päädyimme nk. rock’n roll -tyyppiseen ilmaisuun. Huudothan siitä tuli, että paukahti. Vakaasti tulen seisomaan soittosuoritukseni takana, mutta vastarannan kiiskiä ja soraääniä tuntuu riittävän, jotka peräänkuuluttavat uutta ottoa. Onkohan nämä nyt niitä kuuluisia musiikillisia erimielisyyksiä?
Muutenhan hommat meni odotetulla tavalla. Taas vaadittiin groovea ja kun sitä ei ollut, homma hoidettiin voimalla. Mitkä ihmeen jatsarit nämä biisit on keksiny? Tahtilajit vaihtuu useammin kuin J-Lon aviosiipat. Hurjaa touhua.
Fiksu kaveri saattaisi vielä kuunnella kaikki suoritukset läpi, mutta eipä miuta ole fiksuksi usein haukuttu. Eli enpä taida jaksaa. Kuka hitto sitä räpellystä kuuntelisi ja vieläpä melkein tunnin.
Jätä kommentti