MOKOMA.COM

Kuoleman laulukunnaat sekä Sakara Tour DVD 06 ovat tammikuun ajan saatavilla reilun kymmenen euron hintaan. Lopullisen hinnan määrittelee kauppias, joten hintaeroja voi kaupoittain esiintyä.

YouTubessa voi käydä katsomassa pöljääkin pöljemmän Vasara-tuotannon, jossa elämä on yhtä playbackia.

Viime vuonna herra Aalto hajotti Kotiteollisuuden Yleisö-Femman kahteen otteeseen. Kaksi vuotta aikaisemmin hän oli hajottanut Mokoman vastaavan palkinnon iskemällä sen tunnekuohuissa omaan päähänsä. Herra paratkoon, äänestäkää Mokoma voittoon tai joku muu kärsii. Toisaalta, tällä menolla Tiimari myöntää miehelle Vuoden kehystäjä -tittelin ihan anytime.

www.femmagaala.fi

Vuonna 2007 – kuten monina muinakin vuosina – on julkaistu todella paljon hyvää musiikkia, mutta valitettavasti emme ole ehtineet kiireiltämme ihan kaikkiin levyihin perehtymään. Listasimme kuitenkin porukalla muutaman omasta mielestämme mainitsemisen arvoisen äänitteen, joten olkaa hyvä!

Annihilator: Metal
Kaikessa korniudessaan sympaattista uhoa. Vierailevien laulajien käyttö tuo samasta puusta veistettyihin sävellyksiin ja tummahkoon soundiin tarvittavaa vaihtelua. Kitaristien musaa!

Bad Brains: Build a Nation
Pitkän odotuksen jälkeen Bad Brains palkitsee hyvillä kappaleilla. Ikävä kyllä se myös pettää huonoilla soundeilla.

Dillinger Escape Plan: Ire Works
Nokkelaa ja häiriintynyttä. Ei suositella taustamusiikiksi aivokirurgisiin toimenpiteisiin.

Dimmu Borgir: In Sorte Diaboli
Kokonaisuutena ei yllä klassikon asemaan, mutta levyn avausraita on yksi maailmankaikkeuden hienoimmista biiseistä.

Down: Over the Under
New Orleansin superkokoonpano Phil Anselmon johdolla on kolmannella albumillaan hurjassa iskussa.

Electric Wizard: Witchcult Today
Erinäisissä yhteyksissä on vihjailtu, että Electric Wizard olisi universumin raskain bändi. Uusin levy ruhjoo ja svengaa Black Sabbath -hengessä todella vakuuttavasti.

The Machete: Untrue
Ettei vaan tulisi poliisiasia… Massikka on viritetty, ja lieneekö se enää edes laillinen peli? Parasta soundia mitä Suomessa on tehty vuosiin.

Machine Head: The Blackening
Kiitämme: Timantin tarkkuudella hiottua muotoa. Moitimme: Liikaa apukoulutasoisia riffejä. Sama tuomio levystä toiseen.

Mayhem: Ordo Ad Chao
Loistavaa tunnelmointimusiikkia. Turska haisee nokkaan, ja paanukaton iloinen ritinä siivittää ajatukset vallattomaan lentoon. Levy jaksaa pitää otteessaan koko kestonsa ajan, mikä on nykymusiikkia miettien erittäin harvinainen saavutus.

Megadeth: United Abominations
Nillittäjä-Dave kavereineen tarjoilee hienoja sovituksia, soittamisen riemua, sekä hyvää perinteikästä metallia alusta loppuun. Tout Le Monde kannatti tehdä uudestaan, hieno biisi.

Ministry: The Last Sucker
Ei mitään mullistavaa, mutta hyvää perustoimittamista. Psalm 69:n jälkeisen ajan paras tuotos. Prongin Tommy Victor kitarassa tuo tarvittavan tiukkuuden. Tällaisella tekeleellä on hyvä vetäytyä takavasemmalle.

Modern Life Is War: Midnight in America
Tässä hardcore-orkesterissa on jotain sellaista “älykkyyttä”, vimmaa ja tarttuvuutta, mikä aika monesta muusta bändistä puuttuu.

The National: Boxer
Tyylikästä ja koskettavaa poprockia, miellyttävän tummasävyisellä laulusoundilla esitettynä.

Neurosis: Given To The Rising
Vanhat mestarit eivät petä.

Nightwish: Dark Passion Play
Sovitukset ovat niin henkeäsalpaavan hienoa kuultavaa, että sävellysten arvo paljastuu vasta casinostin.info vuosien kuluttua.

The Ocean: Precambrian
Hurja ja monimuotoinen musiikkiseikkailu. Parasta saksalaista sitten The Scorpionsin.

PMMP: Puuhevonen
Raikkaita mutta myös turhan usvaisia sovituksia rakkaista ralleista. Toivotaan, että Puuhevonen onnistuu manifestissaan palauttaa lapsia lasten musiikin pariin.

Prong: Power of the Damager
Prongin levyillä on ollut viimeiset kolme levyä se jännä piirre, että ensimmäisellä kuuntelulla ne kuulostavat väsyneiltä tekeleiltä ja kymmenennen kuuntelukerran jälkeen ei halua enää muuta kuunnellakaan.

Radiopuhelimet: Viisi Tähteä
Vaasan Ruispalat on Suomen suosituin ruisleipä.

Rattus: Uudet Piikit
Edellisestä levystä raaistunut äänimaailma olisi ehkä kaivannut tuekseen tiukemman huudon, mutta tällaisenaankin tämä on parasta meuhkaa mitä Suomessa 2007 on julkaistu.

Swallow the Sun: Hope
Hyvät biisit ja hyvä tunnelma. Ei kai levyllä muuta tarvitse ollakaan, jos nimikin on sama kuin Toiviaisen Antilla.

Tulus: Biograph Obscene
Ei olisi ikinä uskonut, että Kholdin jälkeen paluu Tulukseksi olisi näin onnistunut. Yltää lähes klassikon Pure Black Energyn rinnalle.

Type O Negative: Dead Again
Dead Againin parhaimmisto saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin ja huonoimmat etsimään skip -nappulaa.

Ulver: Shadows of The Sun
Silmät kiinni, kuulokkeet korville ja relaksaatio voi alkaa.

Weedeater: God Luck and Good Speed
Syvän etelän verkkolippisäijät paiskovat niskat punottaen menemään, flanellipaidan hihat ovat kaljan marinoimat ja parta haisee hampulle.

West, Kanye: Graduation
Kanye West sukkuloi kevyestä tunnelmoinnista utuisen kutemisen kautta voimakkaan manifestiseen räpätykseen. Tällä levyllä on laulutuotanto hiottu äärimmilleen eikä muussakaan soundissa ole valittamista. Levy on enemmän kokonaisuus kuin irrotettujen hittibiisien perusteella olisi arvannut odottaa.

Wolves in the Throne Room: Two Hunters
Näin laadukasta bläkkistä on tullut jenkeistä harvemmin vastaan. Vahvaa tunnelmaa tarjolla.