Nummirock, tuo heavyfestivaalien pieni suuri on ovella, kun perjantai kääntyy iltapäivän puolelle. Pohjanmaan lakeudet kutsuvat. Puukot on teroitettu ja kossupullon etiketeistä katsoimme ajo-ohjeita. “Latoja päin”, kuului navigointipäällikkö Kärkkäisen sammaltavat ohjeet. Eikun menoksi. Matkaseuraksi keikkabussiimme oli noussut myös toimittaja Mia Ylönen. Pojat yrittivät hieman skarpata ja puhuivat luonnollisten tarpeiden hoitamisesta koodikielellä. “Itsemasteroinnilla saa lättyyn parhaat vibat, jos hommat on omissa käsissä” ja niin edelleen… Nerokasta. Eräskin hoiti suolikaasujen poiston vallan ulkotiloissa! Mitäs hauskaa siinä nyt sitten enää on?
Miitri Aaltonen, miksaajaihme Imatralta, ja Santtu Hämäläinen, crew jumalan armosta, olivat jo alkumatkasta sellaisessa vauhdissa, että matkasta ei tulisi tylsä. Paitsi kuskille, joka olin minä aina klo 23:n asti, jolloin narahti Jallu. Yleistä tunnelmaa laski se, että melkein koko revohka oli pirullisen flunssan kourissa. Pahiten virus oli iskenyt Markoon, jonka puheääni oli hauska, koska sitä ei ollut. Jännitti.
Perjantai-ilta meni puolimutaisella festarialueella hengaillessa. Marko tosin jäi Hotelli Krouviin nukkumaan ettei kuolisi. Olihan meillä sentään keikka lauantaina… Kotiteollisuus veti keikan “pussit silmien alla”, koska 30 päivää kestänyt levytyssessio oli luonnollisesti vaatinut myös 30 päivää kestäneen pleksailun. Väsyneitä olivat, mutta hyviä. Ammattilaisia, saatana! Muutama muukin bändi tuli “nähtyä”, Moonsorrow mukaan lukien. Lisäksi allekirjoittanut yritti tutustua yöllä Total Devastationin miehiin, mutta taisin olla jo sen verran hauskassa kunnossa, ettei siitä tullut mitään. Anteeksi, ja kiitos kun ette vetäneet pataan…
Juhannus-lauantai valkeni aurinkoisissa merkeissä. Vuoden ensimmäinen kesäpäivä oli vihdoin koittanut Pohjanmaalla. Muuta Suomea ei tainnut onni suosia samalla mitalla. Total Devastation veti aamulla tiukan keikan. Viimeisten karjahdusten laannuttua olikin sitten lukijalle tutun viihdeorkesteri Mokoman aika kokeilla askelmerkkien toimivuutta. Jälleen kerran aikainen soittoaika (14.00), mutta ei se tunnu taaskaan haittaavan naamakipua parantelevia festivaalivieraita. Jengiä valuu urheasti paikalle kakkoslavan eteen, ja keikan edetessä aina vaan enemmän. Loppukeikasta tunnelma alkoikin jo olla kuten oikeiden bändien keikalla – yleisön huudatuksineen kaikkineen. Kiitos Nummirock, Mokoma kiittää!!
Keikan jälkeen ihailimme kadehtien Niskalaukauksen uusia ESP Custom Shop -kitaroita ja hulppeaa Playstation2 -bussia… Kitarataiteilijat Petosalmi ja Huttunen olivat kuin pikkupojat lelukaupassa. Niin tohkeissaan herrat uusista työkaluista olivat. En syytä, olisin ollut minäkin. Hienoja vehkeitä, kertakaikkiaan. Noh, ukot ja kamat autoon ja ajovuorovapaalainen meikä välikaljaputelien turvalliseen seuraan. Osa porukasta lähti Itä-Suomea kohti, osa Helsinkiin Corner Bar’iin jatkamaan Juhannuksen viettoa. Edessä 2:n viikon keikkatauko. Se tulee tarpeeseen, sillä kesäflunssat ja jännetupet alkaa jo ahdistamaan. Niitä parannellessa. Nähdään Ilosaaressa ja/tai Tuskassa! Later…
Jätä kommentti