12.7.2003 Tuska Open Air Metal Festival, Helsinki

Parin tunnin heräilyn jälkeen orkesteri pysyi edelleen vaitonaisena totuttuun bussimatkamölinään verrattuna. Tokkurainen aamukooma tosin oli vaihtunut keskittyneeseen, hivenen hermostuneeseen hiljaisuuteen. Kaltaisemme orkesteri Tuskan päälavalla olisi takuulla vaativan yleisön suurennuslasin alla. Pienemmille lavoille oli kuitenkin sijoitettu sellaisia yhtyeitä, kuten The Haunted, Arch Enemy, Tarot… Oman latauksensa tilanteeseen antoin vielä YLE:n kuvausryhmä, joka pyörisi kameroineen lavalla koko keikan. Miten helvetissä me tämmöiseen yhtäkkiä jouduttiin?

Paikan päälle saavuttuamme olimme täysin hereillä. Totesimme festivaalin järjestelyjen olevan jälleen huippuluokkaa, joten saatoimme vetäytyä takahuoneeseen jännittämään. Tovin jouduimme huonetta kuitenkin odottamaan, kun siivoja oli vielä työn touhussa. “Sperman ja veren jynssääminen ottaa aikansa”, tyttö naureskeli tilannetta. Naurahdimme harvinaisen väkinäisesti takaisin ja toivomme hiljaa mielessämme, että heitto oli huumoria. Emme uskaltaneet kysyä.

Itse keikka sujui paremmin kuin uskalsimme odottaa. Soundcheckissä jalkapallokentän kokoiselta tuntunut lava tuntui keikalla yllättävän sopivalta. Kerrankin oli tilaa temmeltää. Myös väkimäärä yllätti positiivisesti. Krapula ei ollut estänyt valtaosaa loppuunmyydyn festivaalin yleisöstä saapumasta ajoissa paikalle tähtihetkeämme todistamaan. Ainut vastoinkäyminen tuli allekirjoittaneen kohdalle, kun ilmeisesti show-savun, viiman (ei näppäilyvirhettä) ja rasituksen yhdistelmän vei äänen neljännessä biisissä. Eivät irronneet stemmat, kuten parhaana päivänä, mikä vitutti keikan jälkeen noin viisi minuuttia.

Vitutus todellakin katosi salamannopeasti ja loppufestari vietettiin hyvästä musiikista, erinomaisesta tunnelmasta, seurasta ja juomista nauttien. Tuska on hieno juhla.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

11.7.2003 Ilosaarirock, Joensuu

Edessä oli kaikkien aikojen keikkareissu. Neljän vuoden jälkeen tekisimme paluun Ilosaarirockiin nousemalla Töminä-klubin lavalle. Seuraavana päivänä taas piti toteutua pikkupojan unelma Tuska-festivaalin valtavalla päälavalla tuhansien nyrkkien halkoessa ilmaa. Odotukset olivat siis pilvissä, kuten äijien soittointokin kolmen viikon kesälomatauon jälkeen. Hieman hyvin levännyttä, terveen hyvääntuulista joukkiotamme askarrutti, ettei vaan taukoa edeltänyt napakka soittovireemme olisi kaikonnut mökkireissujen, remonttihommien ja etelän aurinkon alla nautittujen cervezojen mukana.

Yleismiehet Javanainen ja Santtu sekä Miksaaja Aaltonen liittyivät remmiin varmistamaan, että puitteet olisivat soittajalle kunnossa ja että paskat jutut eivät varmasti loppuisi kesken. Kuskin rooli napannut Javanainen ohjasti Moko-mobiilin ja vielä kesälomatunnelmissa myhäilevän seurueen Joensuun laulurinteelle. Paikan päällä totesimme nihkeän sään ja väkimäärän, ja ajattelimme keikan toimivan hyvänä palautustreeninä Tuska-vetoa varten. Yleismiehemme saivat line-checkissä tähtihetkensä, kun herrat soittivat March of the S.O.D.ia mylvivän yleisön edessä. Kiitos mylvinnän, myös soittajat ymmärsivät vihdoin saapuneensa esiintymään – verenkiertoon erittyi säästelemätön satsi adrenaliinia. Lavalle astellessamme totesimme paikan täyttyneen varsin kiitettävästi ja Jannen kapulaniskujen jälkeen muistikuvat ovatkin sitten hataria. Me olimme tulessa. Te olitte tulessa. Kiitos.

Lyhyen selkääntaputtelun ja -puukottelun jälkeen pakkasimme kamat ja aloimme reissun vaiheen, jossa otettaisiin miehestä mittaa. Kolmen tunnin matka ahtaassa bussissa Joutsenoon, jossa kahden tunnit nokkaunet, äijät hereille ja keula kohti Helsinkiä. Aamulla kesäloman tuoma pirteys ja hyväntuulisuus olivat kuin muisto edellisestä tai sitä edellisestä elämästä.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Kysyttyä

On varmasti ennenkin kysytty, mutta eikös noita aiempia levyja saa muka mistään hankittua?

On kysytty. Levyjä löytyy kaupoista nihkeästi tai ei ollenkaan. Syksyllä tilanne saattaa muuttua, mutta siitä enemmän jos aihetta ilmenee.

Kurimuksen tahtiin on mukava pelailla Doomia. Eipä tässä muuta.

Ai on? Ite pelaan vaan taskubilistä, joka on taas hauskaa vain siinä tapauksessa että Kurimus ei soi.

Hei Pojat! Kiitos teille mainosta keikasta Kuopio Rokissa! Viikko sen jälkeen menin juoksemaan Tukholmaan maratonia ja laiton MOKOMAn T-paidan päälle antamaan Voimaa. Ja antoihan se! Kiitos voimasta ja hyvästä musiikista… Innolla odotan Ilosaarirokin keikkaa. Bändipaita on mukana, jee jee.

Heh, olipa hauska juttu! Onko siulla mahdollisesti kuvamuotoisia todisteita ko. tapahtumasta, ja haluatko jakaa ne kanssamme?

Naureskeltiin kavereiden kanssa tossa yks päivä sitä, että kerkesitte tehdä ‘metallicat’ ennen ukkoja itsejänsä, eli linja tiukkeni ja takataka-tic-toc biisi löytyy molemmila levyiltä. Kurimus on kyllä ehkä vielä tiukempi levy! Jatkakaa samaan malliin.

Esikuvista on tullut siis perässähiihtäjiä? No oha se varma.

Moi…pitääpä palata juttuun sitte hukas jos meikäläisen naama miellyttää järjestäviä tahoja että olis mahdollisuus tulla jutteleen sillon…ja nimmaria kärttämään tai jotain… t.masa PS.ottakaa ne kt:n ihmishylkeet joukkoon sinne varttiin niin saadaan lappeenrantalainen ilotulitus aikaiseksi…

Hukassa ollaan. Nähdään siellä mikäli ruoja suo.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Äänestä Mokoman kappaleita SnakeNet -nettiradioon

Mokomaa radioon, äänestä!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Kysyttyä

Tervehdys ukot! Käsittääkseni teillä on drop-D vire käytössä kurimuksella, jos olen oikeassa niin kiinnostaisi vaan tietää että miksi helekutissa sitten tuo kuisma soittaa 7-kielisellä noissa teidän kuvissa, luulisi olevan vaikeaa jos siinä on kokoajan H-kieli E-kielen edessä? Vai ootko virittäny sen sillai että sun paksuin kieli on D-vireessä?

Olet oikeassa, perusvireemme on drop-D. Mutta jos kuuntelet tarkasti vasenta kaiutinta, niin kuulet Kuisman jyräyttelevän matalia taajuuksia yhtenään paksulla A-kielellään. Myös Hessulta tuo A-kieli löytyy. Ja kyllä, vaikeatahan se on, mutta kun Kuisma on niin saatanan taitava.

Tuplaleuka; Öriseminen vaikuttaa jollain oudolla tapaa leukalihaksistoon/änteistöön/jotain, minkä seurauksena örrölaulajalle kasvaa heltta. Siksi kaikilla kunnon noraörisiöillä on viikinkiparta, ja Heltan vuoksi te laulatte punaista kukkoakin! Eiks?

Teoriasi olisi uskottava, jos Shane Embury olisi vokalisti. Mutta kun ei. Eikä brittipopparin näköiseksi muuttuneen Barneyn leuan alla näy sen enempää partaa kuin helttaakaan.

Minä pidän teistä! Te lappeenrantalaiset olette niin hitsin hauskoja ja sympaattisia. Pitäkää lippu korkealla, äijät!

Pidetään kiitos, pidetään. Pyy pivossa ja kymmenisen vielä oksallakin. Jos olisit istunut kanssamme keikkabussissa Ouluun ja takaisin, kommenttiasi voisi pitää vittuiluna tai huumorintajuasi vähintäänkin kieroutuneena.

Lupaus antaa voimaa. Kurimus kenties löysi rajansa, ja salli. Kiitoksia Kurimus levystä! Terveisin TakatakatakatakaKesä 🙂

Lienee ajankohtaista lausua julki Mokoman kolmas motto: “Viimeinen kesäpäivä”. Etenkin kitaristikaksikko tapaa soveltaa tätä jokaisen aurinkoisen päivän sattuessa kohdalle – vuodenajasta riippumatta. Käsite on aiemmin julkaistuja “Huomista ei ole” ja “Enemmän on enemmän” -filosofioita abstraktimpi ja juuri siksi jättää tulkitsijalleen vapauksia.

Katselin eräänä päivänä Anttilan levyhyllyjä,a huomasin M:n kohdalla Mighty 44:n levyn.En tiedä mistä, mutta jostain, jostain tuli ihme vitutus.Otin Mokoman levyn käteen ja marssin kassalle. Mitä tästä opimme? Emme mitään.

Kiitos sinulle! Kiitos Mighty 44! Seuraavan Mokoma-levyn rahoitusta avitettiin jälleen pykälällä. Kumarrus.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.