18.6.2003 On The Rocks, Helsinki

Keskiviikkoilta lähti käyntiin varoivaisella tunnustelulla On The Rocksin soittolavalla. Mikä meininki, mikä olo? Ukot olivat vielä selkeästi hieman puhki viikonlopun Provinssikaahailusta. Jollakin vuoti vielä nenäkin. Voi voi. Kamat lavalle ja soundit kuntoon. Miksaaja kertoi taas kerran pari “hyvää vinkkiä” kuinka hommat tulisi hoitaa. Noh, seuraavalle keikalle saadaan oma miksaaja, Aaltosen Miitri, jonka kanssa ei tarvitse vääntää, kun molemmat tiedetään kuinka hommat pitää hoitaa.

Lämppärinä toimineelle Ruoskalle kävi pikkuisen ohraisesti, kun joutuivat aloittamaan 22.30 ja mainoksissa oli ilmoitettu rokkauksen alkavan 23.00. Sali ei siis ollut aivan täynnä, mutta Ruoska hoiti hommat ja lämmitti paikalla ollutta yleisöä Kotskahtavalla rokillaan. Ja kyllähän ne siitä lämpenivätkin. Eivät tosin jaksaneet tulla lavan lähettyville…

Meitsien vuoro ja katso: sieltä tuli ihmisiä, kuka yksin, kuka parinsa kanssa. Lavan edusta alkoi täyttyä uhkaavasti. Hyvä homma, totesimme toisillemme, ja kiipesimme lauteille rokkaamaan. Allekirjoittanutta jännitti hieman, koska keikka oli uuden työkalun “sisäänajokeikka”, eli kuinkahan mahtaa japanilainen muovikitara pysyä vireessä? Ei pysynytkään, mutta en antanut sen häiritä. Monimutkaisia vehkeitä nuo japanilaiset muovikitarat. No onneksi siinä on meikkipeili, ettei ihan tarpeettomaksi jää.

Keikka oli mieltä ylentävä. Yleisö oli hyvin mukana, nyrkit heiluivat ja osasivat vielä biisien sanojakin kuin vettä vaan. Tuntui mukavalta. Eräskin daami oli tullut paikalle kaksosten kanssa. Olivat tosin äiskän mahassa turvassa. Jälkeenpäin kuulimme että olivat tykänneet, kun potkivat keikkamme aikana sen verran villisti. Heh. Sitten nukkumaan ja Nummirockia odottelemaan.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Kysyttyä

11 tuntia Provinssirock 2003 -vedon jälkeen: Olipa maakuntarokissa kivaa! Lisää päiväkirjassa tuota pikaa. Sitten näiden aivoräjähdysten pariin.

Onko KOTITEOLLISUUS kova?!?!

On.

terve

No terve.

Haluaisinpa vaan todeta, että olette poejjaat tehneet ihan vitun hyvän thrash-metal levyn. Jos pystytte seuraavalla levyllä lyömään Kurimuksen niin olette oikeasti ihan saatanan kovia lappeen Rannan kasvatteja. Tukka heilumaan ja jatketaan Kurimuksen kuuntelua!

Noh, kassellaan… Ei seuraavasta levystä ainakaan mitään Yölintua tule.

vittu ihan kyrpä meininki tommonen ton anthraxin kanssa! mistä hitosta tommoset voi tietää että bändit alkaa 20:00 eikä niiku yleensä joskus 23:00… oli vitun hienoa saapua ja todeta että im the law soi ja keikkat on missattu… eihän se teidän vika ole mutta pitää tätä pahaa mieltä jonnekkin purkaa… -Masa The Katkera

Voi hevo, otan osaa.

Terve! Kävin tossa 11.6 nosturissa kuuntelemassa thrashiä. Voisin melkein sanoa että Mokoman kitarasaundit olivat paremmat kuin Anthraxin, mutta toisaalta Scott Ianin parta näyttää paremmalta kuin Annalan parta. Eikä kukaan soita kitaraa yhtä kovalla asenteella kuin Scott! Paitsi ehkä Kerry King. Kuulin muuten ekaa kertaa Takatakakatukan livenä ja sehän kivitti!

Älä muuta sa. Tuo kitarasoundiläppä oli hyvä. Usoha mie…

Mistä lähti idea soittamaan suomenkielistä rässiä? KYLLÄ TOIMII JA HYVIN!

Well, fööst vi trai tu meik inglish sonk. It vas not kuud. Tö reis vas veri muts slipperi änd tö träk vas very haad tuu. Eli mikäli on sanottavaa, kannattaa se sanoa kielellä jonka parhaiten taitaa. Yleensä äidinkieli sujuu ihmisiltä parhaiten. Oha se varma.

Voisitteko suositella jotain hyvää mättölevyä, jonka tahtiin saisi moshata? Onko muuten kukaan pyytänyt teitä tulemaan Kajaaniin soittamaan? Olisi muuten helvetin hienoa, jos te soittaisitte näillä korkeuksilla, sillä viimeinen kunnon yhtye, joka kävi täällä, oli YUP vuonna 1999. T:Metallipää

Katso, miten asiaa käsiteltiin tällä sivulla 5.6.2003. Entombedin tuotanto unohtui listasta itsestään selvänä. Orkesterin keikkamyynnistä vastaa Dex-Viihde. Kysy niiltä siitä Kajaanista, en minä tiedä!

Rakkaimmat ja vilpittömimmät onnittelut uuden levyn menestyksestä!!! Serkku-Tyttö

Serkku-hyvä, lämmin kiitos. Sano sukulaisille terveisiä!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

15.6.2003 Provinssirock, Seinäjoki

Päätettiin äijäin kanssa, että vaikka oma veto onkin vasta sunnuntaina, niin eiköhän lähdetä jo perjantaina festaritunnelmia aistimaan ja hakemaan vähän latausta omaan suoritukseen. Itse asiassa voisin lopettaa kirjoittamisen tähän ja jatkaa sunnuntain keikan nopealla ruodinnalla. Ehkä kuitenkin muutama haparoiva muistikuva parin edeltävän päivän tapahtumista on paikallaan.

Perjantai lähti liikkeelle hilpeästi matkailuauton takaosissa matkaa taittaen. Matkan tuoksinassa piilolinssin pentele muljahti jonnekin silmämunani taakse, mikä tiesi heti Seinäjoelle päästyämme tutustumiskäyntiä EA-telttaan. Entinen pois ja uutta linssiä silmään.

Illan kuvio muodostui backstage-teltassa urpoilusta, paskanjauhannasta sekä satunnaisista bändihavannoista, tyyliin COB & Audioslave. Kai meillä oli ihan kivaakin…

Yöllä majoituspaikassamme joku neropatti päätti aiheuttaa aiheettoman palohälytyksen tyhjentämällä jauhesammuttimen. Vitti, oma huumoriohjelma heti moiselle älykölle. Että kiitosta vaan. Kivahan se on yöllä herätä kun sireenit ulvovat ja paloautot kaartavat pihalle. Ulos paniikissa rynnättyäsi huomaat, että eihän täällä mikään pala. Vähän jännitystä elämään.

Lauantai meni jotakuinkin samoissa merkeissä, paitsi että festarimeininkiin pääsi käsiksi jo huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa, mikä ei tietysti loppuiltaa ajatellen ole pelkästään hyvä asia. Päivällä tapahtui hassun hauska juttu kun astelin Eläkeläisten humppamaratonlavan ohitse. Pari jäsentä orkesterista (terveiset Jutelle & O-M:lle) alkavat huutamaan nimeäni rytmikkäästi humppakompin päälle, mikä aiheutti perin omituisen tunteen: “Eihän tän näin pitäisi mennä, mitä vit?” Luulen kyllä, että Eläkeläisten keikalla on hurjempaa & spontaanimpaakin tapahtunut, mutta kuitenkin.

In Flames oli aika hiton hyvä. Muistimme muistaakseni sen heille pariinkin otteeseen myöhemmin illalla mainita. äijät vaikuttivat oikeasti yllättyneiltä saamastaan suitsutuksesta. Hyviä ukkoja siis.

Jossain vaiheessa iltaa yleismies-Santtu oli ilmeisesti kokenut backstagen meiningin jokseenki kuivaksi, koska päätti kohottaa tunnelmaa laskemalla pari desiä ureaa housuihinsa. Mainittakoon, että tapahtumaa oli edeltänyt yleismies-Jawanatorin yritys niksauttaa Santun selkä kondikseen, mutta puristuspaine olikin kohdistunut ikävästi täydehkön virtsarakon tietämille. Noh, tekeville sattuu ja sen kesä kuivaa minkä roudarin kusi kastelee, kuuluu sanontakin.

Menohan jatkui ratkiriemukkaasti. Se on kyllä uskomaton määrä bullshittiä minkä meidänkin kokoinen orkesteri ehtii parissa päivässä jauhaa. Mitenköhän kun Mieskuoro Huutajat on liikenteessä, huh huh? Allekirjoittanut sai hyvän näpäytyksen mentyään kertomaan omia mielipiteitään & neuvojaan turhankin innokkaasti eräälle suht suositun suomalaisen kolmikirjaimisen orkesterin kitaristille: “Pää kiinni. Me myydään kultaa, te ette.” Lause saattoi sisältää huumoria…

Ennen kuin ehti huomatakkaan, vaihtui laulu ja viinin lipitys sunnuntai aamuksi ja soittoaika alkoi kolkutella ovella. Voe vitti, taisi päästä huulilta jos eräiltäkin. Kuinka tästä selvittäisiin? Joopa joo. Keikasta ei sen enempää kun, että edellispäivät ja varhainen soittoaika huomioon ottaen, se meni hyvin. Urhoollisesti oli kansaa ylhäällä (nyrkkimeri oli parhaimmillaan useita kymmeniä metrejä!) ja me teimme parhaamme. Encorena tarjoiltiin Death-käännös Avoin hauta. Kiva hekumoida ajatuksella, mikä olisi ollutkaan tunnelma ja meno jos soittoaika olisi ollut esim. lauantaina klo. 20.00. Ehkä ensi vuonna…

Kommentit

26.11.2009 14:15 / Kuisma

In Flamesin ukkoja tuli jututettua huolella. Mukavat ruotsalaiset tarjosivat meille kaljaa, ja me emme tietenkään ymmärtäneet, että meidän vuoro olisi joskus tarjota takaisin. Juntteja kun olemme. Lisäksi yritin v*ttuilla heille silloin uunituoreesta Tommy Salo-imuroinnista Valko-Venäjää vastaan, mutta jos vasta-argumenttina on “6-5, sanooko se sulle mitään?, on aika turha yrittää jatkaa jääkiekkoaiheen parissa. Ja mikä hauskinta, IF-basisti Peter muisti kyseisen keskustelun elävästi vielä viime kesän Ruisrockissa 🙂

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Kysyttyä

Anteeksi kun häiritsen arvot kitaristit, mutta tiedustelisin säröistänne. Kuvasta näkyi ainakin metal-zone pedaali. Mitkä säädöt on speduissa, mitkä vahvistimissa? Entäs mitkä mikit? Jos viitsitte niin ihan säädöt voisitte laittaa (siis esim. volume 5, treble 5, middle 3, bass 8, mid.freq. 5, särö 9 ja niin edelleen.) Olisin kiitollinen. THRASH TILL YOU FUCKING BLEED!!

No… onhan nuo säädöt jonkinlainen “liikesalaisuus”, joten jääköön se mysteerioksi. Mitään ruudinkeksintää heavy-soundien hakeminen ei kuitenkaan ole: kokeile, kokeile ja kokeile. Olemme Tuomon kanssa tulleet siihen lopputulokseen, että otetaan a) hyvä kitara, jossa on suht voimakas passiivihumbucker, b) hyvä putkivahvistin, jossa on “luonnetta” ja perkeleesti gainia, c) hyvä od-pedaali, jolla boostataan kitarasignaalia (ei siis muokata “tonea” tai lisätä säröä vaan nostetaan input-leveliä), d) opetellaan soittamaan riffit samalla tavalla “niin tarkasti, kun näillä käsillä voi” ja e) etsitään bassolle sellaiset taajuudet ettei se syö kitaroilta tehoa (ja toisinpäin), vaan täydentää botnea miehekkäästi.

Säröjä kannattaa olla kyllä mukana riittävästi, varmuuden vuoksi. Olisiko meillä ollut studiossa parhaillaan 7 särölähdettä yhdessä saundissa, tosin a/b boksilla kahdessa eri stäckissä, jotka otettiin neljällä mikillä yhteensä neljälle raidalle… Pohjakitaroita on siis ilman tuplauksia 8 raitaa.

Kurimus-levyn soundiin vaikutti lisäksi tietenkin Janne Saksan äänitys- ja miksaustaito (eq:t, kompurat yms kilkuttimet), sekä Mika Jussilan masterointitaito. Siinä se. Livenä lähtösaundit on suht samat, ja salitekniikka vaikuttaa sitten niissä puuhissa “jonkin verran”. Auttoiko?

|<uisma

Ihan pakko avvautua kun sapettoo. Se on poejjaat sillä tavalla että: thrash, ei trash. Ei myö mittää roskoo jouvveta kuuntelemmaa. Varsinkaa ku Mokoma ei sitä oo. Hyvvee mättöö, pusipusi ja naminami. Nii ja hyvvee kessöö!

Näissö.

Uskaltaako teille lähettää jonnekin keikkakuvia, olisi meinaan pari kai julkaisukelpoistakin. Ja sitten, että tuleeko niitä huppareita joskus nettiinkin myyntiin (tuli vaan siitä mieleen ku Annalan pojan bongasin tänään taas kirjaston edestä huppari päällään. Taidat viihtyä siellä useinkin)? Lpr-keikalla ei mielestäni ollut mitään mokoman oheissälää myynnissä, pelkkää viikatteen tavaraa vain… t: Tuomas

Kuvia otetaan vastaan mielellämme! Lähetä yhteystietosi “Yhteys”-sivulla olevan ei-anonyymin lomakkeen avulla, niin palaamme asiaan. Marko käyttää kirjastoa omien sanojensa mukaan kirjahyllynään. Huppareita tulee myyntiin ainakin keikoille. Mikäli kysyntä on hurjaa, Airon Musiikin nettikaupakin saa omansa.

Onko Annala Länsi-Suomesta kotoisin? Nimi viittaa tänne päin. Tulkaas pian Ähtärin Club B-52:een soittamaan. Ihan varmasti kuulijakuntaa löytyy. Juu ja lisää dildoja ja verisiä kalvoja keikalle! Ja pikkusen liekkiä sekaan nii ootta Suomen Rammstein.

Markon sukunimen puolen sukujuuret ovat Pirkanmaa-Pohjanmaa -akselilta. Ähtäriin tullaan kun ehditään. Rasvatkaa vaatimet ja siivotkaa aitaus edellisten asukkaiden jäljiltä, kiitos.

Teidän Houkka-biisinne on niin hyvä että meinaan tulla hulluksi. Mutta ei se mitään, kuka nyt järjissään haluaisi olla. Onkos Marko muuten varattu mies? Kyselee nimim. “Tositarkoituksella” (ai eikö tämä ollutkaan senssipalsta?)

Hyvä Tositarkoituksella, tämä ei ole senssipalsta. Marko on varattu. Minulle.

Kuuntelin antaumuksella tota Valu-levyä ja kuunnellessani tiettyjä biisejä mieleen “pompsahti” Nine Inch Nails!! Varsin voimakkaasti varsinkin “Valhettelija” on sellainen! Onko tämä kyseinen Herra NIN:n takana, jollekkin yhtyeenne jäsenelle jollain lailla läheinen, tarkoitan musiikillisesti? T: Janoshi

Hyvä Janoshi, tarkkaan kuuntelit, etkä ollut edes ihan väärässä NIN mielleyhtymiesi kanssa. Annalahan se. Marko viihtyi villillä alternative rock -kaudellansa myös Trent Reznorin tekeleiden parissa. Musiikilliset yhteneväisyydet ovat kuitenkin pelkää sattumaa – kuten aina…

Tuossa männäviikolla oli Moskovaan paukahtanut takatalvi! Lienekö teidän tekosia? Siellähän sitä kuulijakuntaa riittää. Hyvin tehty pojat! Tonppa

No, meidän ansiotahan se. Ryssän Helvetti on jäässä kesälläkin, oha se varma.

Jeah, näin eilen itse Annalan kävelemässä Kirkkopuistossa. Mahtavista hiuksista ja parrasta tunnistin, sekä tietysti silmälaseista !

Olet nero!

Sain tänään levynne, kovaa thrashia. Annalalle terveisiä, kun molemmat sitten lauletaan thrash-bändissä. Minä tosin englanniksi. Ja Porissa. Black Moonshine. Thrash till Death! p.s. ei voi muuta kuin kirota. Luin tuota päiväkirjaa, ja barathrum taas säätää. Itse en bläkistä välitä paskakaan, paitsi et pari kertaa ollaan soitettu Last day in Heaven reeneissä. Nii, kun toi Lutakkokin suljettiin metalliväeltä, kun toi Janne Sova, elikkäs barathrumin laulelija, pisti tuoleja ikkunasta pellolla ja muuta. PRKL sitä kans!!!!!! Ei voi sit käyttäytyä!!! KETUTTAA!!!!!!

Terveiset meni perille!

Ps. Lopetetaan keskustelu tästä “episodista”. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, mutta menneet on menneitä, unohdettu ja anteeksi annettu.

Kyllähän se Kuopion keikka rokkas tehokkaasti vaikka järjestelyt olivat olemattomat (niitä ei ollut). No, ensi kerralla on sitten varmasti jo huomattavasti tiukempaa toimintaa kun pääsee näkemään livenä (eli näillä näkymin Töminässä)! Lisää pökköä pesään vaan…

Joo, onhän näitä ja tuleehän näitä lisää…

Loistavaa! Kuopion keikkanne oli ehtaa spinaltapia! Uusi levynne on hyvä; noin se pitää tehdä. Terveisiä Ulan Batorista. Lemmy-Kalle Taipale

Ah, Lemmy-ystävä Ulan Batorista. Olet hengissä!

Harmi, että Kuopion keikka meni ns. pöpelikköön mutta onneksi teidät voi pongata monilta muiltakin juhlilta kesän mittaan. Tytär totisesti veti lämppärinä mukavan setin Kuopiossa, toivottavasti orkesterista kuuluu jatkossakin. Onko kesän keikoilla mahdollisesti tulossa yllätyksenä joitain trash-klassikoita coverien muodossa?

Ei varmaan ehditä treenaamaan thrash-covereitä kesäksi. Katsotaan sitten syksyn klubirundilla, jos vaikka ehdittäis treenikämpälle ennen sitä. Death’in käännöscover Avoin hauta saattaapi tosin pölähtää mitä yllättävimmässäkin käänteessä.

termos!! aivan mahtavan hengentuotoksen ootte saanu luotua!! kurimus menee ainaki tän äijän tän vuoden levyjen listalla ehdottomasti kärkisijoille. ja se silmäterä, se kun on NIIN koskettava.. kovin kotimainen veisu aikoihin!! kiitos siitä!

Ollos hyvä. Ei muuta kuin keikalle diiggailemaan oikein livenä, OK?

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

11.6.2003 Nosturi, Helsinki

Mieluisa pesti oli pojille pamahtanut. Anthrax, tuo teinivuosien suuri innoittaja ja hevipumppujen kunkku. Vitti mie muistan kun lippiksen lippaan raapustettiin tussilla NOT ja bermudashortsit piti myös ihan ehdottomasti hankkia. Vuonna -89 koitti suuri hetki kun viikon manguttuaan sai äidiltä luvan lähteä Giants of Rockiin Anthraxia (ja Suicidal Tendenciesiä!) katsomaan. Jos joku olisi silloin sanonut, että vielä koittaa se päivä kun sie olet samoilla lauteilla (eri aikaan kuitenkin) äijien kanssa veivaamassa, niin en olisi kyllä hevillä uskonut. Muutama vuosi tässä on tosin ehtinyt välissä vierähtää.

Ilta alkoi Voima-lehden haastattelulla, josta kipaisimme soundcheckin tekoon. Pieniä varjoja Nosturin lavalle loi Kuisman kuumetila, jonka tähden vapautimme hänet roudauksesta. Yleiseen roudaustehoon ei Kuisman poissaolo juurikaan vaikuttanut. Eipähän pyörinyt jaloissa.

Nosturissa on tekniikalla ihan vitin pro-meininki. Kamat pystyyn ja hommat haltuun. Ilokseni havaitsin, että Benantella oli myös Taman Starclassic rumpusetti ja kannut olivat vielä saman värisetkin. Benantella oli tosin tuota rumpurojua huomattavissa määrin enemmän kuin allekirjoittaneella.

Kello 20:00 lähti rokki soimaan. Ihmiset tarkkailivat aktiamme perin hillitysti ja osa yleisöstä valui vielä sisään. Oli vähän hemmetin outo fiilis soittaa. Olimme päättäneet soittaa tiiviin ja rivakka tempoisen seitsemän biisin setin ja sen me myös teimme. Takatalvella tutusti ulos ja vähän hiton äkkiä Anthraxin alta ja edestä pois.

Ja olihan se Anthrax sitten hyvä! Vanha tutumpi materiaali lämmitti luonnollisesti enemmän, vaikka ei se uudempikaan ihan kamalalta kuulostanut. Yllättäen lavan hahmo ja äijien äijä oli Frank Bello, eikä Scott “NOT” Ian, jolle olin sankarinviittaa etukäteen sovittanut. Toki Scott valtavine leukapartoinen oli vakuuttava, ei siitä mihinkään pääse.

Keikan jälkeen käytiin iskemässä ukoille käsipäivää ja tuupattiin Kurimukset matkaan. Voivat sitten pölliä riffinsä takaisin. Harmi, että jäi Anthraxin vinyylit kotiin. Olisihan niihin ollut kiva nimmarit saada. Ja ei se ‘Speak English Or Die’ olisi yhtään hassumpi ollut Scottin ja Charlien signeerauksilla varustettuna. Noh, sitten ensi kerralla.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.