Nopeasti kuluvat arkipäivät keikkojen välillä. Tuskin on Ruisrockista ehtinyt palautua kun koittaa jo uusi invaasio – tällä kertaa häpäistävien kaupunkien joukossa on Vaasa, Tampere ja Joensuu. Road Dogin bussi nappaa minut, Tuomon ja “taustahanskoja” Tuomaksen kyytiin Tampereen ytimestä, ja matka Vaasaan voi alkaa. Bussia ajaa tällä kertaa uusi mies Roope, joka on itsekin ensi kertaa rokkikuskin hommissa. Aiemmin mies on ajanut lähinnä tilausajoja (tiedättehän, Marttakerhon suviretket, Suomen eläkkeensaajien kylpyläretket ym.), joten jos kyyti on uutta rokkareille, on se sitä myös kuskille.

Vaasaan saavumme mainiosti aikataulussa. Järjestysmiehet tosin ohjailevat meitä tovin reitiltä toiselle, sillä taaskaan kukaan ei tunnu tietävän minne artistien kuuluu mennä. Tämä on niin yleistä Suomen festivaalikesässä, että siksakkiin ajelu ei edes kirvoita kiroilua keskuudessamme. Kaikessa rauhassa vain siemailemme vissyjämme, ja kas!, sittenhän sitä jo ollaankin kakkoslavan backstagella. Kamat pystyyn ja keikkaa odottelemaan.

Keikka on yllättävän hyvä, ottaen huomioon odotukset, joita ei siis ollut. Club 25:ssä on joskus tullut rokattua, mutta yleisesti ottaen emme tienneet löytyisikö hevaamisellemme ystäviä myös täältä. Jälleen kerran yleisö oli hienosti mukana ja jäikin harmittamaan, että jouduimme keskeyttämään settimme festivaaliaikataulujen venyttyä. Vade retro, Satana! jäi siis soittamatta, mutta onhan siinä jo yksi oiva syy tulla Vaasaan toistamiseenkin. Illalla kävimme vielä tutustumassa johonkin yökerhoon, joka sijaitsi Hotelli Cumuluksen kattohuoneistossa. En ole koskaan kertasilmäyksellä nähnyt miehillä niin paljon pastellisävyisiä housuja ja vaaleanpunaisia kauluspaitoja! Päätimmekin Sinkkosen Jarin ja Kotiteollisuuden miksaajan Timon Virtasen kanssa poistua paikalta hyvissä ajoin ennen kuin diabetes iskee.