Kuopion ja Jyväskylän välinen siirtymä oli ehkä kevään ankarin. Nimittäin pilsneriä juotiin, korttia lyötiin ja rähjäiltiin. Matka meni toisin sanoen oikein mukavasti ja sen verran joutuisasti, että Jykylässä ehdimme kevään ensimmäisille terassituotteille. Mikäs siinä, huhtikuinen lauantaipäivä antoi parastaan, joten tulihan siitä ottaa iloliemi irti. Ja yleensä mitä hauskempaa on, sitä kovempi mekkala siitä syntyy. Ehkä tästä, tai jostain muusta syystä porukka jakaantuikin kahtia; tosikkosiipi ja huumorisiipi tahoilleen.

Aikanaan vaapuimme takaisin Lutakkoon äänen tarkasteluun. Se tapahtuma ei ollut ikimuistoinen, toisin kuin rytmiryhmän paluumatkalla saama epäuskoinen kommentti, joka kuului jotenkin: ”Me ajoimme Vaasasta saakka ja jätkät on räkäkännissä!” Ei kai siihen voinut muuta todeta kuin, että varmaan olisitte itsekin jos näin paljon olisitte ryypänneet. Etelä-Karjalan vamppyyrien peruspäivä: yöt valvotaan ja päivät bailataan! Ja tahdon korostaa, että tähän tarinaan ei liity mitään keskenkasvuista juopottelu-glorifiointia. Joskus irrotellaan, toisinaan oikein kunnollakin, mutta hommat pitää hoitaa.

Pienet alkuillan nokoset ja olikin aika käydä ottamassa pienet siivut häkellyttävän perusteellisesta Stam1na-dvd:stä. Hyväksihän se tuli havaittua jo aikaisemmin Saikkulan kotinäytöksessä.

Pitbull Terrorist jäi väliin, vetivät peijoonit niin sähäkän setin, että ei Ma la grande novita di StarCasino sono le Slot Machine s, disponibili dal 3 Dicembre 2012. ehtinyt bäkkäriltä persettään nostaa. Meno oli todistajalausuntojen mukaan ollut erittäin pätevää. Muistaakseni tuo mystinen naamioitu soittajasakkikin oli tyytyväinen sekä omaan, että yleisön suoritukseen.

Ties monetta kertaa nousimme Lutakon lavalle, mutta minkään asteisia kyllästymisen merkkejä ei naamoillamme näkynyt. Päinvastoin! Innostuksesta kasvot kiiltäen jumppasimme itsemme lavalle, eikä yleisökään mitenkään pitkästyneeltä vaikuttanut. Kevään aikana vakiintuneella setillä mentiin, pientä vaihtelua toi sentään mestari ”Hyyryläisen” organisoima lavatarjoilu, jossa oli Markonkin juomatottumukset otettu hienosti huomioon. Tosin Santtu taisi bailata Markon hedelmädrinkin välittömästi kumoon.

En muista minkä ihmeen älynväläyksen johdosta päätimme sekoittaa pakan oikein tosissaan toiseen encoreen mentäessä. Tapahtui seuraavaa. Kappaleeksi valikoitui Viholliset. Rumpuihin loikkasi Tuomo, Santtu ja Marko kitaroihin, Kuisma ”lauloi” vappupillin läpi ja meikämaniska tutustui basismin saloihin.

Siitä miulla ei ole mitn hajua kuinka täyteläinen ja tasapainoinen suoritus oli, mutta olipahan hauskaa, oikein hauskaa! Se sitten ei ollut ollenkaan hauskaa kun Hyrski jyräytti lavaloikkansa suoraan lattiaan. Hurja hyppy, onneksi ei käynyt kuhmua pahemmin, miehen sekavuustilakaan ei poikennut mainittavimmin normaalista.

Jälkilöylyt bäkkärin saunassa ja Infernoon. Siinähän se sitten olikin. Kiitos Jyväskylä, taas kerran.