FINNISH METAL AWARDS palkitsee jo viidettä kertaa vuoden parhaat kotimaiset hevit Helsinki Metal Meetingin yhteydessä 20. helmikuuta 2010. Äänestysaika päättyy 31. tammikuuta 2010 klo 23:59.
Jos Mokoma on mielestäsi tänäkin vuonna “ihan hyvä”, käytä äänesi täällä.
Aikaa äänityksille oli varattu enemmän kuin koskaan aiemmin: viisi kokonaista työviikkoa. Sekään ei kuitenkaan riittänyt, vaikka jatkoimme äänityksiä usein omin voimin yömyöhään. Tehtävää jäi reippaasti vielä hajapäiviksi session jälkeenkin. ”Taisi olla miehissä vika”, kuten eräs imatralainen kansantaiteilija aikanaan totesi kuultuaan Kuoleman laulukunnaat –albumin äänityspäivien määrän.
Uudistimme äänitysprosessia melkoisesti verrattuna aiempiin sessioihin. Jos Luihin ja ytimiin –albumilla paino oli oli kitarakomppien tiukkuudessa, niin nyt keskityttiin erityisesti rumputuotantoon.
Olemme siinä mielessä onnekas metallibändi, että rumpalimme Janne ei ole perinteinen metallirumpali; siis sellainen, joka on harjoitellut kaikki mahdolliset riplausfillit (joita tungetaan kaikkialle) ja salamannopeat basaritykitykset, mutta joka ei osaa soittaa jämäkkää 4/4 –komppia. Hyrkälältä peruskomppi sen sijaan irtoaa melkein kuin Phil Ruddilta, mistä olen iloinen ja kiitollinen.
Aiemmin äänitysprosessimme ollut alkuun rumpupainotteinen. Rummut on tahkottu tiiviissä tahdissa Petrax-studiolla, jonka jälkeen sovituksiin ei enää ole voinut palata. Tämän seurauksena sovituksissa on usein päädytty ns. varman päälle –ratkaisuihin. Lisäksi rumpalin fysiikka on joutunut turhankin kovalle koetukselle.
Niinpä päätimme tällä kertaa muokata äänitysmetodia niin, että Hyrkkäästä saadaan kaikki irti ilman maitohappoja. Hyvin pitkään ajatuksena oli soittaa ensi kitarat klikin päälle, ja päästää sitten Janne irti. Totesimme tuon kuitenkin liian riskaabeliksi luontaisen groovemme kannalta.
Päädyimme kompromissiin, jossa aluksi soitimme koko porukalla pohjat sisään paineettomasti. Tavoite oli, että rakenne ja temporaita olisivat lopulliset. Tämän rumpupohjan päälle saatoimme jo aloittaa komppikitaroiden soittamisen. Rumpupohjan pariin palattiin useampaankin otteeseen, jos tarvis oli. Usein tuo paineeton ensiotto oli jo mainiota soittoa. Myöhemmissä vaiheissa käytimme aikaa mehukkaiden yksityiskohtien ja rumpufillien miettimiseen. Tässä vaiheessa Saksan Jannesta oli suuri apu, mies kun on itsekin varsin kova rumpali. Valittu äänitysmetodi tuntuu timanttiselta ratkaisulta, Jannen rumpuraidat kuulostavat vimmaisemmilta kuin koskaan!
Terveeks! Käännetään uusi lehti kyssäripalstalla. Raotamme nimittäin mystisyyden verhoa 10 vuoden systemaattisen salailun ja “kollektiivin” nimeen vannomisen jälkeen. Tästä eteenpäin Kysyttyä-postauksen ylälaidassa näkyy aina reilusti se tyyppi kuka on vastannut kyssäreihin, ellei sitten ole toisin mainittu. Eli tällä kertaa ratissa on Kuisma. Otan osaa.
Viinaa
Samoin!
Miksi kysymyksiin vastaaminen kestää niin kauan?
No tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista, on tehty levyä ja sitten uutta saittia….
Muuten näyttää ihan joltain auringonpaisteiselta reggae-orkesterilta nyt Mokoma, ainakin kotisivujensa puolesta… On peltomaisemaa ja akustisia (no melekein) soittimia, ja pojilla tukat tiukasti nutturalla. Käyhän tää näinkin kai sit. 😀
ei, ei, ei, liian hilipiä kuva tuossa ylhäällä!
Sivuilla on liikaa värejä!
… ja näemmä ihan turhaan. No ei vaan, tärkeintä on että ite tykkää.
Lähdettekö kahville, jos tarjoan?
Käy, olisiko kello seitsemän sopiva aika?
Tuleeko nykyään käytyä vapaa-ajalla ollenkaan baareissa? Mitkä ovat ne parhaat mestat? Voisitteko nimetä muutaman?
Riippuu seurasta, tunnelmasta ja budjetista. Ja kun nimenomaan vapaa-ajalla tulee käytyä tosi harvoin baarissa, niin aika hankala tuohon on vastata. Sen verran ehkä vinkkinä, että jos olet vieraassa kaupungissa, eikä vakiokapakkaa ole vielä olemassa, voi paikalliseen kulttuuriin tutustumisen aloittaa ison ketjuhotellin aulabaarista. Näennäisen tylsästä neutraaliudesta huolimatta, mielenkiintoista näissä ketjuhotellien aulabaareissa on paikallissävy – niin hassulta kun se kuulostaakin. Henkilökunta on nimittäin yleensä koulutettu ja puettu ketjun brändioppaan mukaisesti, ja tästä johtuen palvelun perussävy on aina sama. Mutta pikkuisella treenillä silmä ja korva harjaantuu tekemään havaintoja paikallisten ihmisten hienovaraisista kulttuurieroista. Jututappa kokeeksi vähän baarihenkilökuntaa, ja jos oikein hyvä tuuri käy, niin pääset kokemaan kuinka kulttuuriset vivahteet suorastaa pursuavat esiin ketjubrandin työpuvun saumoista. Ja jos ei muuta niin aulabaarien kaljahanat on todennäköisesti hyvin huollettuja.
Marko vastaa: Baarit, hyi yöks.
Tiedostatteko oman komeutenne?
Marko,tiesitkö että olet ihan mielettömän kaunis?
Kiitos, kai.
Ketkä orkesteristanne kuuluvat huumori- ja tosikkosiipeen?
Perinteinen jako on ollut Tosikot: Kuisma ja Tuomo, humoristit: Marko, Santtu ja Janne. Viimeaikoina ääriliikkeet ovat tosin lähentyneet toisiaan. Tosikkosiiven “pitkät kaaret” ovat alkaneet vaivihkaan mennä ihon alle, ja toisaalta huumorisiiven absurdissa slapstick-sekoilussa on nähtävissä hieman aikuismaisempia piirteitä.
Joko olette hankkineet joulukalenterit?
Pöh. Paremmissa kalenterissa näkyy koko vuosi.
Haluaisin istua sylissänne ja kehrätä villaa.
Kerro ihmeessä lisää!
Jumalan terve! Vai miten se ny meni…olettekos koskaan harkinneet ottaa keikkasettiin ‘Nämä kolme ovat yhtä’ rallia?? Olisi kiva joskus kuulla keikalla tämä erittäin kova ralli. T: Seppo(nimi muutettu)
Kiitos vaan kehuista! Kävimme nauhottamassa taas 16 potentiaalista keikkabiisiä, joten tunku on entistäkin kovempi.
Onkos uutta mänttiluuria harkinnassa kadonneen tilalle vai eikö ollutkaan niin timantti idea, että kannattaisi uutta hommata?
Katsotaan kun keikat taas alkaa. Ei se tälleen kotisohvalla oikein toimi..
Meillä on kotona rummut. Olin siivoamassa musisointi huonettamme,kun kolme vuotias poikamme tuli huoneeseen luokseni ja sanoi: Olen Hyrkäksen Janne. Vastasin että: Terve Janne. johon poikamme tokaisi Tervepä terve, saanko soittaa rumpujanne?…Väkisinkin alkoi naurattaa ja soittolupa tuli myönnettyä.
Heh.
Millos toi uus levy tulee, ja millo keikkailu jatkuu, koska haluisin mielellää nähä teiät livenä! 🙂
Levy tulee ensi keväänä ja keikat alkaa sitten heti perään.
Kuunteletteko Stam1naa?
Tottakai!
R.I.P. HAVE HEART….. Ajatuksia teillä ?
Sellaista se on, bändejä tulee ja bändejä menee.
Mistä tuollaisia Zappa-paitoja saa ostaa, jollainen näkyy promokuvissa. Ja kerropas Marsky, mikä seuraavista on sinusta mieleisintä kuunneltavaa: We’re only in it for the money, Lumpy gravy vai Apostrophe?
Marko vastaa: Sain paidan lahjaksi fanilta, en tullut kysyneeksi mistä oli paidan hankkinut. Kiitollisuudella otin vastaan. Zappan tuotantoa on vaikeaa laittaa parhausjärjestykseen, mutta kestosuosikkejani ovat ainakin One Size Fits All, Ship Arriving Too Late, Zoot Allures, Sheik Yerbouti ja Tinseltown Rebellion.
Mitä tapahtui niille Sakaran Stn prkl -paidoille, joissa oli takana letkeä Sm3tana vs Moksu -kuvatus? Saako niitä vielä joskus tulevaisuudessa jostain?
Ovat loppuneet tyystin. Erikoissketsi.
Olis mukava tietää koska olette lutakkoon päin tulossa? Tiedän meno on vaan niin uskomattoman päätöntä ja pitti parasta mitä tiedän 🙂 vetäkää seuraavalla kerralla lutakossa Uni saa tulla se menis Tyttöystävälleni! Janne kuinka mahdottomuus olisi päästä soittelemaan kanssasi pieneksi aikaa (olet suurimpia idoleitani! =)) (vastatkaa sähköpostiosoitteeseen [poistettu] ) haluisin jutella markonkin kanssa hiukan =)) Terveisin. Jyväskylän suurin faninne
Kiitos mukavasta viestistäsi!
Koskas mahtaa uutta levyä Mokomalta paukahtaa kauppoihin? P.s. toi uusi paitamallisto on pirun komee 😛 oli pakko ostaa passoa-paita. Lisää vastaavaa!
Heh, itekkin tykättiin. Uusi levy tulee siis keväällä 2010, ja eiköhän sitä jotain pukimia siihen liittyen funtsita.
Mokoma.com uudistuu merkittävästi uuden 7.0. versionsa myötä. Sivuston julkaisujärjestelmä on laitettu kokonaan remonttiin, ja uusi sivusto on rakennettu rautaisen ammattilaisen avustuksella internetin suosituimman ja ilmaisimman blogialustan, WordPressin päälle. Uusi mokoma.com-sivusto hyödyntää blogitoimintojen lisäksi suosituimpia internetin tarjoamia sosiaalisen median julkaisukanavia, ja näin ollen mahdollistaa aikaisempaa monipuolisemman interaktiivisuuden bändin ja fanien kesken.
– Uuden sivuston myötä sekä bändin että fanien user experience paranee huomattavasti. Ainakin luulisin niin, kommentoi orkesterin kakkoskitaran soittamisen ohella sivuston konseptisuunnittelusta vastaava Kuisma Aalto itsevarmasti.
Parempi päivitettävyys, enemmän sisältöä laadun kustannuksella?
Digimateriaalin – niin laillisen kun laittomankin – levittäminen verkossa on vuoden 2010 alkaessa entistä helpompaa. Olemassa olevien sosiaalisten verkkopalvelujen hyödyntäminen täysipainoisesti on viestintästrategisesti huomattavasti järkevämpää kuin omien julkaisukanavien raskas kehitystyö. Mokoma onkin uuden mokoma.com-sivuston lisäksi aktivoinut mm. Flickr-kuvapalvelun, jota orkesteri päivittää liki kaikkien “muusikoiden” voimin mobiilisti nk. kamerakännyköillä. Lisäksi hiljattain Mokoman käyttöönottama Facebook-palvelu sopii mekaniikkansa ja käytön helppoutensa puolesta hyvin karjalaiselle luonteenlaadulle.
– Miusta on hienoa, että ATK:sta löytyy palvelu, jossa kaikki asiat ajatellaan ääneen ja kaikkea kommentoidaan ihan alvariinsa, Aalto spekuloi.
– Aikaisemman sivuston yksi keskeinen ongelma on ollut päivittämisen hankaluus, kun meitä nörttejä on bändissä vain kaksi. Mutta uusien ja helppokäyttöisten nettityökalujen avulla humalaisempikin basisti pystyy päkertämään henkisen tuotoksensa julki vaikkapa keikkabussin korttiringin erätauolla, Aalto heittää lennosta.
Asiakaskohtaaminen on KING!
Internetin yhteisöllisten palvelujen hyödyntäminen bändin viestinnässä on erittäin merkityksellistä. Vaikka orkesterin sivusto olisikin kävijämäärissä mitattuna oikein suosittu, mahdollistaa sosiaalisen median tiedonjakomekaniikkojen hyödyntäminen entistä kattavamman, mutta samalla henkilökohtaisemman asiakaskohtaamisen.
– Kaikesta digidigistä huolimatta hienoin asiakaskohtaaminen on kuitenkin edelleen se mikä tapahtuu IRL, eli livekeikat. Kaikki siis joukolla Mokoman keikalle bailaamaan, viihdearvo on taattu puolin ja toisin, Aalto hehkuttaa liki viimeisillä voimillaan.
Fanit mukaan kollektiivisen yhteiskirjoittamisen pariin
Mokoma.comin blogipostauksia voi kommentoida myös anonyyminä, mutta faneja palvellakseen bändi jakaa myös henkilökohtaisia käyttäjätunnuksia aktiivisimmille ystävilleen. Tällä tavalla orkesterin musiikin ja elämäntavan ymmärtäjät pääsevät helposti kommentoimaan orkesterin julkaisemia päiväkirjoja, raportteja ja uutisia henkilökohtaisella nimimerkillään. Lisäksi pitkäaikaisia faneja rohkaistaan muistelemaan ja kommentoimaan erityisesti vanhoja päiväkirjamerkintöjä, joita orkesterin 10-vuotisen historian aikana on kertynyt yli 1500 blogipostauksen verran.
– Uskoisin, että kummallekin… ei kun siis useammallekin Mokoma-fanille joku bändin keikoista on jäänyt mieleen jostain erityisestä syystä. Onko se sitten se ensimmäinen keikka jolloin bändi teki lähtemättömän vaikutuksen – hyvän tai huonon, vai onko mosh-pitistä löytynyt peräti se oikea, Aalto aprikoi romanttisena.
Käyttäjätunnus anotaan modernisti sähköpostitse
Käyttäjätunnushakemus lähetetään sähköisesti yhtenä kappaleena osoitteeseen seittimestari(ät)mokoma.com, ja hakemuksessa kerrotaan oikea nimi, sähköpostiosoite, haluttu käyttäjätunnus sekä perustelu miksi ihmeessä hakija haluaa kommentoida Mokoman seikkailuja omalla nimimerkillään.
– Naureskelemme porukassa perusteluille, ja arvioimme sitten naurun määrän ja luonteen perusteella kirjoittajan sopivuuden Mokoman pyhimpään yhteisöön, Aalto jatkaa matkaa ja kikkailee mennessään.
No jopas! On sitten uudistuttu ihan isomman kaavan mukaan, hyvältä näyttää! Hakukin toimii. Ja katso, Google readerkin näköjään jopa tykkää tästä. Peukkua ylöspäin!
Parasta. Pirusti kyllä helpottaa nykyään sivujen päivitystä facebookit, flickerssit ym. kikkelsit. Kännykkä käteen ja koodia maailmalle.
1. Stam1na: TBA (levyt 2010)
2. Slayer: World Painted Blood (cd)
3. Kuisma Aalto (konseptisuunnittelijat)
4. Joonas Brandt (taiteilijat)
5. “I had no choice” (sloganit)
Kommentit
Sinne meni ääni. Marko laulu, Kuisma Instrumentti, albumi Tämän maailman ruhtinaan hovi.
Olet vieras 5 vuotta myöhässä parhaan levyn suhteen… Kyse oli VUODEN parhaista kotimaisista heveistä. Siis 2009… 😉
jeah moksuu tuli äänestettyy! hyvä jäbät \m/
jaahas liian innoissaan lähdin äänestämään : )
Jätä kommentti