Kesä on hullu 2004 -kiertueemme lähti käyntiin Turun Down by the Laituri -festivaalista. Menneisyyden peikot varjostivat mielialaa saapuessamme esiintymispaikkana toimineelle Kårenille. Muistissa nimittäin oli parin vuoden takainen esiintyminen tyhjyyttään kumisevalle kaikuisalle Kårenin salille. Jotain oli jäänyt myös hampaankoloon pääsiäisen Mokoma-Viikate-Kotiteollisuus -kiertueen Turun keikalta. Silloin soitimme flunssaisina ihmeellisen tahmean keikan – tuota notkahdusta tosin oli todistamassa tuhannen ihmistä.

Aivan oman jännitteensä keikkaa kohtaan loi myös Markon pari päivää aiemmin halonhakkuuhommissa kipeytynyt jalkapöytä. Halkaisukirves oli lipsahtanut sandaaleja turvakenkinä pitävän taiteilijan jalkaan sillä seurauksella, että tikit ja kainalosauvat piti käydä hakemassa. Markon lavakoregrafiat menivät siis kertaheilautuksella uusiksi alkukesän keikkojen osalta.

Soundcheck sujui Kårenilla odotusten mukaisesti. Miitri “Metric System” Aaltonen otti kaikuisan tilan niin hyvin haltuun kuin kaltaisensa huippuammattilainen vain voi. Ei muuta kuin pois Mannhain alta ja pyttipannua naamariin.

Soittoaikamme ovat siirtyneet tänä kesänä alkuillasta aamuyöhön. Niinpä soundcheckin ja keikan väliin jää usein aikaa tapettavaksi normaalin työpäivän verran. Tällä kertaa aika kului hujauksessa, kun lapsuudenystäväni Jaska tarjoutui saunottamaan kotonaan koko porukan. Isännälle ja emännälle kiitos, jälkimmäiselle tietenkin myös anteeksi.

Keikkapaikalle palauttuamme totesimme, että porukkaa oli paikalla ihan mukavasti ottaen huomioon arki-illan. Jonkinmoiseksi yllätyksemme bongasimme paikalta myös maailmantähti-Laurin The Rasmuksesta sekä P.M.M.P:n eli Pimpin tytöt. No, ei heitä enää keikan alkaessa, saati päättyessä näkynyt.

Keikkamme aluksi ontuva Marko kertoi yleisölle pienestä kirvestapaturmastaan. Jonkun vaikeasti tajuttavaa huumoria viljelevän yleisönedustajan refleksinomainen reaktio tähän oli napauttaa kädellä Markoa kipeään jalkapöytään. Loppukeikka sujui kuitenkin ilman kipeää huumoria, mitä edesauttoi edellämainitun koomikon nukahtaminen lavalle hyväksi toviksi. Soittaminen maistui, eikä yleisökään tainnut meitä suoranaisesti vihata.

Koska olimme lupautuneet Sub-tv:n Sessionsin haastateltaviksi ennen puolta päivää seuraavana aamuna, päätimme ohjastaa Pierubussimme Helsinkiin jo yöllä. Onneksi keikka-adrenaliinit pysyvät veressä ja valvottavat parikin tuntia vedon jälkeen. Niinpä saavuimme väsyneinä mutta ehjinä perille Helsinkiin aamukuudelta.