Netti toimii jälleen. Kuisma laittanee kohta kuvia näytille. Suuri osa ensimmäisestä päivästä meni teknisen säätämisen merkeissä, mutta tänään on päästy keskittymään itse asiaan. Eli taiteeseen.
Hygellä soitto kulkee ja jälkeä syntyy. Sellainen havainto on syntynyt ensimmäisten kappaleiden perusteella, että klikkiraitaa on rakennettu hivenen huolellisemmin kuin aiemmin. Nyt klikki seuraa bändin ja biisin rytmiä eikä päinvastoin.
Toinen varsinainen studiopäivä alkaa kääntyä ehtoon puolelle. Studiokuolema ei vielä ole täysin iskenyt päälle, mutta toki (meidän) studiotyön kiireettömään tahtiin ja maaseudun hiljaisuuteen on ollut totuttelemista hektisen arjen jälkeen. Energiaa on ollut jopa niin paljon, että tänä aamuna yllätin itseni heräämällä ajoissa ja ampaisemalla juoksulenkille. Kummasti saivat aivot happea sateisesta metsästä. Jaksaa taas kuunnella Hygen soittoa ja ylipitkiä vitsejä.
Työnimi “Kuisman Mille” alkaa olla viimeistelyjä vaille valmis. Tämän lisäksi nauhalle on saatu rummut työnimiin “Irkkublakkis”, “Fäks jyy”, “Tuomon sylli” ja “Boys of autumn”, joka tosin joudutaan vielä ottamaan uusiksi Hygen virkamiesmaisen suorituksen takia.
Moro vaan munkin puolesta! Petraxin netti ei toimi, joten päiväkirjoittelu jatkuu kunnolla sitten kun tekniikka on taas saatu orjuutettua ihmisen käyttöön. Tunnelmakuviakin on kuvassa.
Parit rumpupohjat on narulla ja rimpuilu jatkuu. Palataan asiaan myöhemmin…
Tervehdys myös minun puolestani kaikille.
Jotain hyvästä tunnelmasta omalta osaltani kertonee se, että vaikka revin housunlahkeeni pöydänkulmaan ja hävitin arvokkaan kaulakoruni, niin siitä huolimatta en ole menettänyt hermojani. Istuskelin Rappulan talon rappusilla ja ompelin housuni kuntoon; aurinko lämmitti mukavasti ja Baddingin Paratiisi soi päässä. Normali arkiminäni olisi suhtautunut jo näihinkin vastoinkäymisiin kuin Haddock viinapullon hajoamiseen, mutta nyt olen viileä kuin viilipytty. Sen voin tosin kertoa jo nyt, että hermothan täällä varmasti jossain vaiheessa menee, mutta ilolla tervehdin tämänhetkistä olotilaa mielummin kuin murehdin tulevaa.
Janne on tosiaan tulilinjalla tänään, mutta tokihan koko orkesteri soittaa ja laulaa miehen tukena. Miitri juuri huikkasi mikkien olevan paikallaan, joten seuraavaksi aletaan kuulostelemaan miltä ne rummut ja rumpali oikein soundaavat. Hyge on ollut sellaisessa soittovireessä viime treeneissä, että luotto on lähes rajaton.
Itseäni ja urheilutoimittajia lainatakseni: Tästä on hyvä jatkaa!
Jätä kommentti