Puolilta päivin hyvin nukutun neljän tunnin jälkeen oli aika ottaa suunta kohti Keski-Suomea. Sitä ennen Kuisman piti saada korporaatioaamiaisensa, jonka hankkiminen oli projekti vailla järjen hiventä. Kaiken Turun keskustassa urpoilun jälkeen yllätimme kuitenkin itsemme ehtimällä 5 minuuttia etuajassa Lutakolle.

Kotiteollisuuden loppuunmyytyjen keikkojen sarja sai jatkoa Jyväskylässä. Niinpä meille tarjoutui jälleen kerran mahdollisuus päästä tovereiden siivellä soittamaan täydelle salille vastaanottavaisia ihmisiä. Siitä päätellen, että osa yleisöstä muisti tekstimme paremmin kuin taustalaulava kitaristi, myös lämmittelijällä oli kuitenkin ystävänsä. Markon äänen säästämiseksi settiimme oli rakennettu eripuraisissa tunnelmissa nousujohteiseksi, minkä takia kitaristit todella heräsivät vasta keikan puolivälissä Vihollisten myötä. Loppusetin “hitit” – Kasvan, Sinetti, Rajis – aiheuttivat soittajalle kuitenkin sellaisen hurmoksen, että lavalta saattoi poistua kaikkensa antaneena. Encore-pyynnöt jätettiin KT:n vastattaviksi.

Ja Petosalmella vahvistettu KT:han vastasi. Ilta jatkui Bar68:ssa, jonka baarimikko muisti pari vuotta sitten paikassa esiintyneen Mokoman edelleen bändinä “joka soitti niin kovaa, että jengi lähti vittuun”. Minä kiitän.