Lyhyehkön keikkatauon jälkeen oli jälleen perhosia vatsassa. Lisäkutinaa aiheuttivat kahden uuden kappaleen lisääminen keikkasettiin sekä ennakolta fiaskoa enteilevät lähtökohdat: torstai-ilta, lipun hinta 8,5 € ja ikäraja 23 vuotta. Eikä siinä kaikki. Paria päivää ennen h-hetkeä saimme puhelinsoiton Suomen euroviisukarsinnoissa yrittäneen norjalaisen Gay eiku Geir Rönningin managerilta, että nyt pitäisi päästä näyttökeikalle. Niin että otatteko lämppäriksi. Lupsakoina karjalaispoikina emme tohtineet olla auttamatta kaveria ahdingossa, joten messiin vaan!

Keikka oli Radio Cityn klubi, joten piipahdimme päivällä radiossa kertomassa, että Janne meinasi upota murtomaasuksien kanssa jäihin. Saapuessamme Rocksiin lämppäri oli tekemässä soundcheckiä. Rönningin poppoo veivasi lavalla sliipattua aikuisrockia – perkele, kaikki norjalaiset eivät sittenkään soita turskan tuoksuista black metallia… Pettymystä helpotti tieto, että pääsisimme tuuttaamaan Janina Frostellille ja muille Rönningin suihkuseurapiirivieraille korvat täyteen heviä. Herkimmiltä saataisi jopa tulla hieman kakkaa housuun.

Ensimmäiset höyryt nousivat kuitenkin – ei Janinan – vaan Kuisman Rocktronin takapuolesta jo soundcheckin aikana. Javanainen ei kuitenkaan tullut ja vetänyt kaikkia turpaan, vaan lainasi ystävällisesti vahvistintaan. Kiitos siitä.

Jannella vietetyn meditaatiohetken jälkeen palasimme Rocksiin toteamaan kauhukuvamme yleisöjakaumasta liioitelluksi: seurapiirirouva ojentamassa minkkiturkkia narikassa ja Esa Tikkanen takahuoneessa, mutta myös ihan mukavasti Mokoman Ystäviä lymyilemässä baarin pimeimmissä nurkissa. Sen sijaan kurkistus jääkaappiin aiheutti rytmihäiriön jos toisenkin: asiallisilta kavereilta vaikuttaneet Rönning + poppoo oli imaissut vähemmän asiallisesti myös meidän bisset naamariin. Vittu joku roti.

Keikka lähti “Se on minussa” -kappaleen voimalla ilmeisen terhakkaasti liikkeelle: kitarateknikkomme Santtu raportoi jälkeenpäin, että Janina pakeni noin ajassa 2:47. Uusien biisien soittaminen sai äijiin kummasti uutta puhtia: Melankolisen koskettava “Marjat” sai kyyneleen kohoamaan soittajan silmäkulmaan. Samoin teki myös erään göteborgilais-orkesterin hengessä nakutettava “Vainottu” – tämän kohdalla tosin silkasta jännetuppitulehdusta enteilevästä kivusta.

Vastoinkäymisten turhauttaman soittajan mieli kirkastui adrenaliinin purkauduttua. Ja saatiinhan me ne oluetkin lopulta.