Kuopioon laskeuduttiin ilman sen kummempia ennakko-odotuksia. Edullinen lipunhinta ja perjantai-ilta antoivat kyllä pieniä viitteitä siitä, ettei aivan tyhjälle salille tarvitse soittaa. Noh, kello 22:00 ovella olikin jo jono, koska Henry’s Pub oli täynnä. Stamina rykäisi taas napakan settinsä ja erilaisen rakkauden todistaja Antti Hyyrynen miehistöineen vakuutti sekä allekirjoittaneen että parahultaisen osan yleisöä mehukkaalla toiminnallaan. Kuultiinpa yleisöstä mm. sellainenkin savolainen kommentti, kun että “oon mie täällä paskempiakin bändejä kuullut”.

Oma keikka kulki kun junan vessa ja biisi toisensa jälkeen upposi kenttään sangen vaivattoman tuntuisesti. Jengi oli taas kerran mukana loistavasti, ja sekös saa soittajapoikiin lisää virtaa. Setin päättäneen Takatalven aikana oli salissa jo sellainen huutomyrsky ja nyrkkimeri että meinasi lähteä järki. “Lissee, lissee” -huuto raikasi keikan jälkeen ja oli siis vielä aika reuhata enkoret. Ja sitten toiset. Enempää ei oltais edes osattu. Olisivat saaneet jäädä katsomaan Mokoma-treenejä, mikäli olisimme vielä palanneet lavalle. Eli soittimet keisseihin ja suunta kohti yhtä paikkaa.