Etelä-Karjalan osastoa odotti Mikkelin rautatieasemalla Helsingistä kuljetettu ihmispyramidi, joka koostui mokomalaisita Janne, Santtu ja Kuisma. Tätä maamerkkiä ei voinut olla ohittamatta joten kollektiivi miinus Tuomo suuntasi kohti Kuopiota. Tuomo, tuo “Kuopion oma poika”, saapui omia teitään, joten mieheltä jäi monta hyvää keikkabussisketsiä kuulematta.

Ilmassa oli ties kuinka monennen kerran suuren urheilujuhlan tuntua. Uusi levy oli ilmestynyt pari päivää sitten ja siitä saamamme palaute on ylittänyt varmasti kaikkien optimistisimmatkin odotukset. Kehuja satelee joka puolelta, meininki on hurjaa ja yht’äkkiä ihan kaikkia kiinnostaa. Mikäs sen mukavampi palkinto seitsemän vuoden pyristelystä.

Kuopioon saavuttuamme majoituimme Väsynyt Atlas -nimen saaneeseen Atlas-hotelliin. Lämpöpatterit toimivat tälläkertaa, joten hommat on hanskassa.

Soundcheck meni taas uusien biisien treenaamiseen, ja syytä onkin, sillä olemme muka niin kiireisiä että emme ehdi hengailla treenikämpällä. Pitää vissiin tarkistaa jätkien asenteita. Tarkoitus olisi että kevään aikana saisimme kaikki Ruhtinaan biisin kontattua läpi edes kerran. Näin selviää missä kappaleissa on sitä keikoilla vaadittavaa tenhoa, ja missä ei.

Itse keikka oli tunnelmaltaan kaksijakoinen. Kyseessä oli kiertueen ensimmäinen keikka, ja kaikkia jännitti ihan helvetisti. Kommelluksiltakaan ei näin ollen vältytty: Marko unohti Hyisen sylin toisen säkeistön sanat kokonaan ja joku toinen töhöili jollain toisella tavalla. Onneksi pojilla oli sen verran hurttia huumoria matkassa, että vastoinkäymisille osattiin nauraa. Sitä, miltä meidän koomailu näytti yleisölle, ei edes uskalla ajatella. No onneksi suurin osa biiseistä kulki mallikkaasti, ja yleisö oli todella suurella sydämmellä mukana. Savolaiset hullut jopa huusivat meidät kaksi kertaa takaisin lavalle. Uudet paitadesignit saivat kehuja ja paitakiskaa pyörittäny Mokotab.tk:n Tuomas sai huhkia oikein olan takaa. Hyvä!

Keikan jälkeen Suomen minäkinhyppykerma Kantee ja Hautamäki etunenässä kävivät kättelemässä muusikkoja. Nähtiinpä Kuopion kisamontussa myös todellinen Special Guest Star, eli ex-minäkinhyppääjä Matti Nykänen. Jotkut meistä pääsivät elävää legendaa kättelemäänkin.

Yksi juttu piää vielä mainita, nimittäin Henry’s Pubin soittoaikapolitiikka. Se että keikat alkavat klo 22.00, on ainakin soittajan kannalta mitä mainioin järjestely, ja kuopiolaiset näyttävät omaksuneen tämän tavan mainiosti. Henkassa oli tupa melkein täynnä ja ihmiset viihtyivät keikan jälkeen baarissa mainiosti aina pikkutunneille asti. Henkan konsepti on toimiva ja siitä voisi ottaa mallia muuallakin.