Eipä siistiä! Pari viikkoa on tuskaisen pitkä aika ilman hevinsoittoa, kun on kunnolla keikkailun makuun päässyt. Siinä ajassa pitää jo keksiä korvaavaa kohinaa turtuneille aisteille, kuten kaikenmaailman DVD-julkaisuja. Niin, tervettähän tämä touhu ei ole ollut aikoihin.

Espoon Dipolin suuri sali oli valjastettu teekkareiden Lakinlaskijaisten näyttämöksi, jossa meidän pitäisi roiskia rässiä menemään juhlakansan ratoksi. Erikoisesta tilanteesta teki vielä erikoisemman Vesa-Matti Vainion (vastuussa promovideoista Takatalvi, Punainen kukko ja Haudan takaa) ohjastama kuvausryhmä, joka kuvaisi keikan DVD:tämme varten. Ääniraitaa oli tallentamassa Transmixin studiobussissa Mokoman entinen ja Kotiteollisuuden nykyinen miksaaja Virtanen. Kovan luokan ammattilaiset olivat siis niin kuvaus- kuin äänityskalustonkin puikoissa. Kyllä kelpasi hevarin keskittyä hevaamiseen.

Otaniemen teekkarit tekivät kuulemma jonkin sortin kulttuuriteon palkatessaan meidät iltamiensa orkesteriksi. Yksin olisikin ollut orpo mennä artsuilemaan opiskelijaporukalle, joka edustaa musiikkimakujensa puolesta kohtuullisen laajaa otosta Suomen nuorista aikuisista. Kaikki 3000 eivät voi tykätä rässistä.

Onneksi mukana oli myös loistava Tiktak, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan vedota pääosin kännisen kiimaisista uroista koostuvaan yleisöön paitsi ensiluokkaisella soittotaidollaan, myös pelkästään ulkoisella olemuksellaan. Ja Mokoma-paitoihin sonnustautuneet tytöthän vetosivat jopa niin, että bändi joutui keskeyttämään keikkansa pariin kertaan valtavan ihmismassan vyöryessä kohti lavaa. Sitä kaaosta sivistyneesti parvelta ihmetellessä tajusi, että tämä porukka ei tunne rokkikeikan sääntöjä. Kuluneen kesän aikana isommatkaan massat eivät ole onnistuneet moisia häiriöitä aiheuttamaan, vaikka olisi miten helvetillinen meininki meneillään. Muutama urpo tuonkin kaaoksen onnistui aiheuttamaan, vaikka ei piteistä ollut tietoakaan. Tuona hetkenä oli helppoa olla ylpeä heviyleisöstä. Tosin miinus rapsahtaa myös järjestäjälle, joka säästi kuluissa jättämällä mellakka-aidan tilaamatta.

Hilpeyttä sen sijaan herätti episodi, jossa meidän ja Tiktakin eväät menivät sekaisin. Erinäisten välivaiheiden kautta kävi nimittäin niin, että kasvisyöjien soijapihvit päätyivät orkesterimme sudennälkäisten lihansyöjien lautasille kinkkukiusauksen lisäkkeeksi. Kasvisyöjä-Marko ehti pelastamaan lautasiltamme itselleen vatsantäytettä, mutta Tiktakin kasvisyöjät jäivät tyystin ilman. Tätä Marko pahoitteli kovasti tytöille, jotka kuitenkin ymmärsivät tilanteen ja tyytyivät siihen, mitä tarjolla oli. Tovia myöhemmin paikalle saapuu Tiktakin rytmiryhmä Mimmu ja Tuuli. Ihmisen paras ystävä Marko pyyhältää paikalle jälleen pahoittelemaan tilannetta ja selvittämään vaihtoehtoisia kasvisruokavaihtoehtoja. “Ei me syödä kasviksia”, kuuluu rytmiryhmän ponteva vastaus. On ne äijiä, perkele.

Oman keikkamme alkuun mennessä yleisön pääluku harveni odotetusti. Jäljelle jäi kuitenkin useita satoja ihmisiä, jotka saivat mainion meiningin aikaiseksi. Harmi vain, että soitimme vasta lakinlaskurituaalin jälkeen. Moshaaminen tupsulakki päässä olisi näyttänyt hauskalta.

Soitto sujui mainiosti varsinaisen keikan loppuun asti. Sitten tapahtui jotain. Encoret aloittanut Lupaus louhittiin jotenkin löysästi ja Takatalvi meni nk. pitkin v*ttua. Tästä huolimatta porukka vaati meidät lavalle vielä kertaalleen. Allekirjoittanut napautti Poltetun maan taktiikkaa -kappaleen käynnistävän iskun ilmeisesti turhankin aggressiivisesti, sillä varakitaran nahkainen hihna revetä napsahti poikki. Ykköskitara oli aiemmin sattuneen kielirikon takia epävireessä, joten paniikki ja silmien sumentuminenhan siinä iski. Tein sitten “Kärkkäisen Heikit” ja linkosin kitaran lähimpään ilmansuuntaan, mikä kadutti heti soittimen irrottua käpälistä. Onneksi kitara selvisi pelkillä pintavaurioilla. Ei se ihan niin hieno lento ollut.

Keikan jälkeen helsinkiläistyneet mäntit hakeutuivat koteihinsa, reissumiehet painuivat Espoon huoneistohotellin saunanlämmityspuuhiin. Kyllä kelpasi.