Onko paidat samanhintaisia keikoilla kuin nettikaupassa?
Melko tarkkaan.
Mistä ihimeestä te revittä noita biisien aiheita?!? Viinan ja vitutuksen voimalla vai??? Ne svengaa ku hirvi ainakin näin metsästys aikaan!!! Mä kun olen metallia jotain joskus koittanu kirjoitella niin ei jumalaut saa noin kovaa tatsia mihinkä vaikka vetäis kokonaisen pullollisen viskiä!!!
Kokeileppa ensi kerralla selvin päin.
Slayer vai Meshuggah?
Ehdottomasti.
Hyvä pojat. Oikean bändin otitte Sakaralle, Perkele! Stam1nassa on melkein yhtä paljon munaa kun teissä!
Hyvä hyvä.
Hi, I’m a french fan of the band and i’m wondering why is there no english in the site coz’ I just don’t understand finnish !!! And i still can’t find any of your albums in France ! Anyway, i think that what you do is great, and you should be known by more people all over the world. Well, c-ya and keep on playing that “Saaa ! Puuu !” music that rules !!!
There is english version of the biography, but that’s it for now. You can send e-mail to our online store Aironmusiikki to order CD’s to France.
ootte hyvä bändi
No niin kai sit.
Kiitos ja anteeks, mutta mie en oo ostamassa nuita teidän uusintapainoksia. Muuten kyllä, mutta kun ne on kapitalistiyhtiön rahastusmielessä julkaisemia ja ovat kopiosuojattuja. Ja miehän en levyhyllyyni mitään “äänilevyjä” ota. Haistakoot EMI pitkät miun puolesta.
Sellaista se on.
tuli tässä mieleen että kun ostan yhden teidän tekemän levyn niin paljonko te siitä saatte rahaa mutta let the metal flow
Zeitzemen biljardia.
Tuletteko Piippolan ohi ennen vai jälkeen Oulun keikan?
Luultavasti.
Tervehdys! Jätin Suomen taakseni työn vuoksi vuonna 1997. Metal- musiikki on hyvin lähellä ollut sydäntäni ja maailmaa kiertäessä olen koettanut nähdä kaikki, mitä vain nähdä voi. Kun lähdin, oli Suomen raskaan musiikin tilanne hieman kehno. Bändit kuten Stone alkoivat hiljalleen vaipua unholaan, eikä uutta sukupolvea näkynyt missään. Suomessa koko ikänsä asunut ystäväni Jone lähetteli minulle silloin tällöin suomalaisia levyjä, yleensä raskaampaa musiikkia, sillä se on ollut aina tärkein minulle. Vuonna 1999 hän lähetti minulle kaksi mielestään verrattaen hyvää hevi-levyä. Tutustuin kumpaankin tuttuun tapaan huolellisesti. Molemmat olivat Kotiteollisuus nimisen yhtyeen levyjä; Aamen ja Eevan perintö. Varsinkin jälkimmäinen sykähdytti minua suuresti. En ollut käynyt Suomessa sitten vuoden 1998 tammikuun ja ajattelin, josko nyt olisi aika palata takaisin, kun hevikin tuntuu kehittyneen oikeaan suuntaan. Paluu kuitenkin hautautui reissaamisen ja muiden kiireiden alle, Jonekin lakkasi lähettelemästä levyjä, enkä siis pystynyt seuraamaan, mitä kotomaassani tapahtui. 2003 otin sitten itseäni niskasta kiinni ja lensin Suomeen. Toivoin, että suomalainen metalli olisi nyt loistokkaimmillaan. Ajattelin kuitenkin myös, että todennäköisesti tavoitteeni olivat hieman liian korkealla. Olinhan nähnyt jo kaiken, mitä olin unelmoinut näkeväni elämän aikana: Obituaryn come-backista Slayerin megashowhun, Napalm Deathin raivosta aina Cannibal Corpsen kaikkien aikojen keikkaan (etc. Etc…) Suomen saavuttuani avasin edelleen hyvänä ystävänäni pysyneen Jone suositteleman radiokanavan ja annoin pilipali-popin ja kaiken sen tekotaiteellisen paskan virrata aivoihini. Nukahdin. Kun heräsin radiossa epäillyttävästi tutun kuuloinen miesääni melusi jotain tyyliin: “Mutta minä olen ja elän ja hengitän/kahta suurta Jumalaa/Elämän halua….” Kappaleen loputtua mulkerolta kuulostava radiotoimittaja selvitti, että kappale oli Lappeenrantailaisen Kotiteollisuus- yhtyeen toinen single heidän uudelta, Helvetistä itään, levyltä. Orkan nimi kuulosti tutulta. Kaivoin pahvilaatikon esiin, jossa olin kuljettanut osaa levyistäni matkustaessani. Pahvilaatikosta löytyi, kuin löytyikin hienoisesti pölyttyneet Kotiteollisuus julkaisut. Läväytin Eevan perinnön soimaan ja havaitsin muistaneeni oikein: se oli loistavaa, ahdistavaa remuamista, mutta mitäs vittua minä sitten äsken radiosta kuulin? Marssin levy kauppaan ja ostin Helvetistä itään- levyn. Parin kuuntelukerran jälkeen tajusin, että jokin oli mennyt pahasti vikaan. Seuraavan viikon ajan Jone perehdytti minua Suomen vallitsevaan metal- tilanteeseen. Children of Bodom oli ennestään tuttu (näin Japanissa), kuten myös HIM, jonka ölinältä ei voinut välttyä edes ulkomailla. Huolestuin entisestään, kun huomasin, että hyvien suomalaisten heviryhmien määrä oli varsin olematon. Jotkut yhtyeet, kuten suurta suosiota nauttiva Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus ilahduttivat korvaa huomattavasti, mutta huomasin jo tuolloin, että kunnollinen suomalainen speed/trash- metal puuttui lähes tyystin. Eräänä iltana, kun Jone piti luentoaan hän nappasi soimaan Punainen kukko- nimisen veisun. Hän selitti, ettei hänellä ollut koko levyä mukanaan, vaan ainostaan yhtyeen uusi Punainen kukko- Ep. Äimistyin kovasti paukutuksesta ja huomasin, kuinka Jone nautti hämmästyksestäni. Pidin Ep:n itselläni ja Jone sanoi hankkivansa itselleen uuden tilalle. Vuoden 2004 alussa Diablo, johon minut Jone oli aiemmin perehdyttänyt, ilahdutti alekirjoittanutta raikkaudellaan. Nygård tuomitsin yhdeksi hienoäänisimmistä laulajista, mitä Suomesta löytyy. Keväällä häivyin Ruotsiin ja ensitöikseni etsin hotellihuoneeni radiosta suomalaisen radiokanavan kuuluville. Olin jo oppinut, että joka sunnuntai kello 19.00 saattaisi eräältä radiokanavalta tulla jotain kuulemisen arvoista. Tällä kertaa kellon lyödessä seitsemän alkoi pienestä hotellihuoneen radiosta tulvia herkullisen mureita kitaravalleja. Radiotoimittaja kertoi yhtyyeen olevan Lappeenrantalainen (mikä siinä kaupungissa on?) Mokoma ja kappale oli Minä elän! heidän tulevalta Tämän maailman ruhtinaan hovi- levyltä. Ajattelin, että tämän täytyi olla enne. Hankin koko Mokoman siihenastisen tuotannon ja yllätyin positiivisesti. Etenkin sanoituspuoli oli mieltäylentävää. Kurimus oli kuitenkin se levy, mitä olin etsinyt jo pitemmän aikaa. Aitoa SUOMALAISTA heviä. Myin sieluni tälle uudelle tuttavuudelle alta aikayksikön. Ruotsista palattuani oli uusi Mokoma- levy juuri saapunut kauppoihin. Kotimatkalla hankin TMRH- levyn ja kotiin päästyäni tuikkasin kiekon pesään ja kävin selälleen sängylle. Voi Herran Jumala, mitä musiikkia! Jo ensimmäinen kappale piti sisällään jotain, mitä en ollut ikinä Suomessa kuullut. Luulin saapuneeni taivaseen. Levy jaksoi sytyttää kappale kappaleelta yhä uudelleen ja uudelleen. Tämän täydellisyyttä hipovan levyn päätöskappale vieläpä tuuditti minut uneen (ironiaa?). Uni saa tulla… Levy ei ole tähän päivään menettänyt yhtään tehoaan ja nähtyäni teidät kolme kertaa livenä, totesin, että tämä Mokomaksi kutsuttu pumppu oli Suomen mittakaavassa aivan käsittämätön. Haluankin siis kiittää teitä teoista, joita olette tehneet. Olette edistäneet suomalaisen “miestenmusiikin” etenemistä. Olen ymmärtänyt, että olette suht. läheisiä yhtyeiden kuten Kotiteollisuus, Niskalaukaus, Viikate yms kanssa ja toivonkin, että voisitte kiittää heitä koko Suomen kansan puolesta, kaikesta siitä mitä te kaikki olette saavuttaneet. Kiitos ja syvä kumarrus. Olen jällen ylpeä siitä, että olen suomalainen. Lämpimin terveisin: keskiverto suomalainen Matti Meikäläinen
Kiitos lämpimistä sanoistasi, joita oli muuten aika monta. Terveiset menevät perille.
Naurahdin, vaikka tokaisun alkuperä onkin jo tiedossa: http://www.helsinginsanomat.fi/kuvat/iso_webkuva/1052754109469.gif
Tuo se jaksaa naurattaa vielä sadannellakin kerralla.
Rupesi itseäni kiinnostamaan tällainen informaatio, että onkohan noita valun ja mokoman 120 päivän uusintajulkaisuja uudelleen masteroitu, vai vieläkö biisit ovat samassa kuosissaan kuten aikaisemminkin? -Olen liekeissä. Teidän musiikki tekee sen.
Hyvä tarkkakorvainen musiikin ystävä. Olet oikeassa, ne on uudelleen masteroitu. Etenkin Valu on saanut aikaisempaa napakamman ilmeen.
Santulta kysyisin, että kun olet kotoisin Savonlinnasta niin oletko mahdollisesti käynyt Sln kuuluisan taidelukion kenties?
Santtu vastaa: Ei sinne alle vuoden vanhoja otettu sisälle. Sittemmin on ollu taiteilun kanssa vähän hiljasempaa.
koska niitä paitoja tulee myyntiin missä on se karkyylin pää vai onko ne vaan keikkapaitoja, ainaki nummirockissa teillä oli niitä myynnissä. Eikä ne Airon musiikis tiennyt edes sellasista paidoista. Tahtoo sellaisen!! -emppu-
Noita naama-paitoja pitäisi olla myynnissä keikoilla.
Perkele te ootte kovia!
Ite oot!
Jätä kommentti