Aamulla oli ilo nähdä Jyri aamiaisella terveen oloisena. Homma vaikutti sittenkin ruokamyrkytykseltä, mikä olisi jäljellä olevien keikkojen kannalta ihan kivaa.

Matka jatkui kohti Jyväskylää, jossa ovat klubikeikkojen meiningit olleet aina ehkä eniten kohdillaan. Tällä kertaa areenana toimisi Lutakko, joka oli myyty loppuun jo aikaa sitten.

Bussimatkalla oli kuitenkin taas aikaa, liikaa aikaa: mäkujontti mäksikentti määdenuntti mäelenkintti. Mäntinkieli jaksoi huvittaa meitä yhden tolppavälin verran. Seuraavalta stopilta tarttui Santulle mukaan Rambo II. Sage oli kuitenkin omaksunut basistin roolinsa taas niin täydellisesti, että ei huomannut käyttää dvd-soittimen eject-ominaisuutta ennen levyn asettamista koneeseen. Niinpä mies joutui käyttämään toimenpiteeseen voimaa sen verran, että pränikkä Rambo naarmuttui katselukelvottomaksi.

Jyväskylässä saimme hämmästellä jonoa Lutakon oven edessä. Siinä ihmiset jonottivat tunti tolkulla ovelle myyntiin jätettyjä lippuja hippien iltamiin. Hurjuus maximus.

Checki sujui mainiosti, Miitri sai ilmeestään päätelleen homman mallilleen. Eipä muuta kuin Swallow the Sunin Mikon pyöräyttämät pöperöt kitusiin ja hotellille. Sen verran illan veto jo hermostutti, että nokkaunista ei tullut mitään. Piristystä haettiin saunasta pikaisista kirpaisulöylyistä.

Kirpaisulöylyt tekivät tehtävänsä. Syke oli kova päästyämme takaisin Lutakkoon, jossa Stam1na ja yleisö olivat taas aivan tulessa. Hyrde valitteli, että monikameratallennus jännitti ja pisti miehen mokailemaan. Huonosti mokaili, kukaan ei nimittäin huomannut mitn.

Ennen keikkaa takahuoneessa piipahti vielä Niskalaukauksen kohtuullisen humalainen kielisoitinosasto, joka oli juhlistamassa Huttusen 30-vuotissynttäreitä.

Keikka lähti napakasti käyntiin Uusi Aatami, uusi Eeva -kappaleella. Loppu onkin sitten niin sankkaa usvaa, että videolta täytyy katsoa keikan tapahtumat. Se sentään jäi mieleen, että soitimme Huttuselle Nyt on mies -biisiä onnittelulauluksi. Ja se, että palasimme soittamaan encoreita ammattilaisina, eli ylävartalon lemmenkahvat paljastettuina. Paidat lähtivät myös Lutakon monitorimiehistöltä. Tämän on täytynyt olla karmaisevaa katseltavaa. Olemme pahoillamme. Sekin jäi mieleen, että encoreita soitettiin kahteen otteeseen ja että setti oli pisin koskaan, 19 biisiä. Myös Miitri sai nappulat siinä määrin kohdilleen, että Lutakon talon miksaaja oli sitä mieltä, että soundi oli paras koskaan kyseisessä paikassa kuultu. Keikka oli ehdottomasti yksi kovimmista koskaan, kiitos Jyväskylä.

Ei Jyväskylän reissua ilman Freetime-visiittiä, josta jäi mieleen mm. karvaisen perseen koristaminen nimikirjoituksella. Brr..