Lähdemme Ruisrockia kohti jo hyvissä ajoin perjantaina, sillä levy-yhtiömme siat haluavat nähden toisen suojattinsa Stam1nan esityksen. Hyvinhän poikien soitto ja laulu taas raikasikin, ja Rantalavalla toimintaa oli todistamassa ihan kelpo määrä musiikin ystäviä. Seuraavaksi tuli hämmästeltyä The Fantomas, jonka keikka nousi samantien top-vitoseen. Virtuositeetti, hullu luovuus ja Terry Bozzion älytön rumpukioski ovat mukava yhdistelmä. Seuraavaksi Allu ja muut Bodomin lapset pieksivät yleisöä hyvällä soitolla ja rocktähtimäisellä esiintymisellä. Ei voi kun toivoa, että Ameriikassa hommat lähisivät lopullisesti isolleen. Ja sitten Rammstein. Huh huh. Musiikki ei ole parantunut radioversioista, mutta lavashow oli jotain ennennäkemätöntä. Jokainen Rammstein pommi on varmasti maksanut järjestäjille enemmän kun Mokoman keikka, mutta oli se sen arvoista.

Ilta vaihtuu aamuksi ja skarpppaaminen illan keikkaa varten alkaa. Päivä tuntuu todella pitkältä vissyvettä lipitellessä. Bändien tsekkailukaan ei jaksa kiinnostaa. Onneks Ruisrockin VIP-alueella on kuitenkin leppoisa tunnelma, ja tunnit kuluvat yksi kerrallaan. Jääkiekkofanin pää pyörii kaljateltassa kun nurmikon sadettaja. Toinen toistaan taitavampia mailakäsiä tulee käteltyä illan aikana ja kaiken huipennuksena Jere Lehtinen esittelee minut Saku Koivulle. En pese tätä kättä enää koskaan.

Lopulta kello tulee yksitoista ja keikkamme voi alkaa. Soittoaikamme on niin kutsutusti paras. Soitamme päälavan vieressä juuri ennen HIMiä ja porukkaa on paikalla kun meren mutaa. Lisäksi ilma on täydellinen ja jengi bailaa ankarasti. Bändisoitto kulkee tarinan kertojasta riippuen vaihtelevasti. Oli miten oli, itse nautin joka hetkestä ja tunnen olevani poikkeuksellisen hyvässä vireessä koko keikan ajan. Monitorointi on täydellinen, ja Mesa/Boogie Triple Rectifier huutaa suoraan korvaan. Aivan mahtavaa. Jengi on loistavasti mukana yhteislaulukohtauksissa, casino bonus no deposit ja kun lavan spotit valaisevat yleisöä, velloo nyrkkimeri pidemmälle kun kyynelehtivä silmä jaksaa kantaa. Kiitos. Pikaiset encoret ja takahuonekoppiin puhaltelemaan. Hyge ja Tuge valittelevat että ei oikein kulkenut, mutta niinhän se meillä aina on: joku valittaa huonoa soittovirettä, mutta joku toinen on taas ihan liekeissä. Kaikesta huolimatta, päätämme kuitenkin tehdä yhet perinteiset jutut yhessä perinteisessä paikassa.

Aamuherästys ja pienet piknikit paikallisessa puistossa. Helle on mitä mahtavin, eikä ilmasto tunnu todellakaan suomalaiselta. Osa porukasta lähtee kotiin, osa jää Ruisrockiin diiggailemaan Paradise Lostia, kunnes iltapäivällä alkaa tapahtua.

Vietämme hyvin ansaittua vapaapäivää mukavassa seurueessa yleisöltä suljetulla työalueella, kun paikalle astelee eri suunnista joukko vakavailmeisiä miehiä ja naisia. “Rikospoliisista päivää. Meille on annettu vihje huumausaineiden käyttörikoksesta”, mies toteaa möreästi. Ensimmäinen ajatus oli että tämän täytyy olla piilokamera, sillä niin puskista poliisin interventio tulee. Nopeasti selviää että kysessä ei ole vitsi ja ruumiintarkastukset ja matkalaukkujen penkominen alkaa. Mitään epäilyttävää ei luonnollisestikaan löydy, sillä huumausaineet eivät todellakaan kuulu orkesteriimme millään tavalla. Poliisit toteavat vihjeen aiheettomaksi ja toivottavat hyvää päivänjatkoa. Jäämme järkyttyneinä tuijottamaan toisiamme. Suurin ahdistus aiheutuu siitä, että poliisien mukaan kyseessä oli vihje. Alueella, jossa heiluimme, ei liiku kun kanssarokkareita, muutama järjestysmies sekä ambulanssikuskit. Kenellä on ollut palava tarve tehdä tällainen jekku ja mikä on ollut käräyttäjän motivaatio? Tätä voi vain ihmetellä. Ja nyt jännittää että mihin kaikkiin rekistereihin tuo aiheeton epäily ja tutkinta lopulta päätyy. Pitääkö tästälähtien varautua lentokentällä hieman pidempään check-iniin…

Ruisrock on maineensa veroinen juhla. Reissu on ollut mukava kaikista tunnekuohuista huolimatta, vaikka kännykkä ei enää maanataina toiminutkaan ja sormessakin on taas joku ihme vekki. Pojat nimeävät minut aiheesta Tapaturma-alttius-Mäntiksi. Onneksi ensi viikonloppuna ei ole kuin kolme keikkaa. Kesä on hullu, la-la-la-laa.