Tämän keikan kohdalla oli aivan viime hetkiin asti välipäivä. Joidenkin tapahtumasarjojen seurauksena välipäivä kuitenkin muuttui visiitiksi meidän osalta korkkaamattomaan keikkapaikkaa Helsingin Virgin Oil Companyyn. Ja hyvä niin.

Päivän ensimmäinen miinus merkittiin roudauksesta, joka piti hoitaa Helsingin kenties vilkkaimmalla kadunpätkällä Vanhan Ylioppilastalon nurkilla kello 16 iltapäivällä. Kamoja piti työnnellä ja kanniskella ensin mukulakivistä jalkakäytävää pitkin kymmeniä metrejä. Tämänkin jälkeen romppeita sai kanniskella vielä kiitettävän tovin rakennuksen uumenissa. Popparikin koki velvollisuudekseen osallistua roudaukseen. Ja kyllähän siinä taas muutama roudauslaatikko saatiin kaadettua ja pari lihasta venäytettyä.

Kiroilun ja hikoilun jälkeen odotti kuitenkin lounas keikkapaikan omassa ravintolassa, joka taitaa ainoana Helsingissä paistaa pizzansa avotuliuunissa. Ja kulinaristihevarithan hyrisivät tyytyväisyydestä gourmet-kiekkojensa ääressä.

Mukavaa oli myös tehdä kunnollinen soundcheck pitkästä aikaa. Moiseen luksukseenhan ei festarikauden aikana yleensä ole mahdollisuutta. Treenasimme settiin taas uutta materiaalia, josta harvinaisin lienee Silmäterä. Ensiyritykset kappaleen kanssa eivät olleet kovin rohkaisevia. Soitto katkesi viitisen kertaa ensimmäisen säkeistön alkuun, koska Jannella ja Kuismalla oli täysin eri käsitys kappaleen rytmistä. Ala-asteen bändikerhon ensitreenejä muistuttaneen kaatuilun ja pienen kinastelun jälkeen herrat kuitenkin suostuivat kuuntelemaan toisiaan ja biisi saatiin lentoon jopa niin hyvin, että päätimme ottaa Silmäterän illan settiin. Edellisen kerran se oli soitettu Tavastialla kevätrundin ensimmäisellä keikalla.

Hankalasta roudauksesta huolimatta olo oli Virgin Oilissa erittäin tervetullut. Takahuonetilat olivat siistit ja toiveidemme mukaisesti varustetut. Myös henkilökunta suhtautui poppariin hyvin ystävällisesti. Nämä pieneltä tuntuvat asiat nousevat arvoonsa pidemmällä keikkarupeamalla.

Viihdyimme takahuoneessa niin pitkään, että hyviä ideoita ja toteutuksiakin alkoi syntyä. Hyge löysi laastaripaketin ja päätti olla tänä iltana suomihevin Nelly “Kuukerin Nelli” Cougar. Kyllä sille laastarinaamalle tovin hekotteli.

Odotukset illan väkimäärästä olivat olemattomat, sillä loma- ja festarikausi oli kiihkeimmillään. Järjestäjä jopa kehotti meitä täyttämään vieraslistaa parhaamme mukaan. Oli jotenkin noloa käydä puhelinluetteloa läpi ja ruinata kavereita keikalle. Vielä nolompaa oli se, että vieraita saatiin kasaan vain kourallinen. Oli tarjolla mökkeilyä, veneilyä ja ties mitä tekosyytä. Mahtavaa oli kuitenkin huomata, että keikan alkaessa paikalla oli reilut 400 maksanutta, mitä pidimme erinomaisena lukuna.

Kaiken positiivisen väreilyn seurauksena latasimme erään kesän parhaista keikoista. Soitto kulki saumattomasti ja yleisökin oli lopulta bailupäissään hienosti mukana, vaikka aluksi meininki hieman aikuismaisen kankealta näyttikin. Edellisen illan järjetön pitti oli kuitenkin vielä tuoreessa muistissa.

Hurmiossa vedetyn keikan aikana kielet katkeilivat ja kitaran lavat kolahtelivat yhteen, mutta eihän tuommoinen menoa haittaa. Päinvastoin. Encorehuudot jatkuivat vielä loppunauhan jälkeenkin. Koska soittaminen maistui niin hyvälle, päätimme nousta vielä kerran lavalle, vaikka PA ja monitorit oli jo ehditty hiljentää.

Pieni miinus täytyy tekniikasta kuitenkin merkitä. PA-linja oli sen verran taakse asennettu, että liikkuvaisen solistimme laulumikki lähti muutaman kerran kiertämään aika ikävästi. Mutta mitä pienistä, ei tuo onnistunut latistamaan erinomaista tunnelmaa vähääkään.