Meikän osalta studioasiat on hoidettununtuneet! Nyt pääsee kotiin, omaan kotiin. Viimeisenä sormenjälkenä pyyhkäisin Irkkubläkkiksen loppuun kitararaidan, jossa on oktaaveria, volumepedaalia ja oktaavislidejä. Kitararaidan nimeksi tuli “Hiipivä hulluus”, ja inspiraatioterveiset menevät taas kerran Thordendahlin Fredrikille. Tattis vaan Fredi!

Seuraavaksi Santtu “Sensuelli ote” Hämäläinen hyödyntää akateemista musiikkiosaamistaan, ottaa Larrivéen akustisen käteen ja rupeaa louhimaan meikän kirjoittamaan Death Metal -eepokseen pikkuisen hunajaa. Sellaiset introideat tällä kertaa, kattellaan päätyvätkö raidat levylle.

Marskin kanssa sovitettiin vähän laulustemmoja ja laulajamestari valoitti muutenkin laulutuotantoajatuksiaan, ja tälle levylle on tulossa laulurintamallakin eniten kerroksia mitä meidän bändillä aikaisemmin on ollut. Tuskin maltan odottaa lopullisten miksausten kuuntelemista.

Pallaillaan!