Tätä keikkakesää oli odotettu jo vajaa vuosi. Sen verranhan siitä edellisestä oli jo suunnilleen kulunut.

Homma polkaistiin käyntiin valitettavan lyhyen bussimatkan jälkeen Espoon Kivenlahtirockissa. Bussimatkat tällä porukalla ovat kuitenkin usein kesäreissujen viihteellisintä antia. Yritimme toki ottaa kaiken irti tästäkin 30 minuuttisesta.

Perillä Espoossa odotti toinen esiintymisemme meikäläisen lapsuuden uimarannalla. Aurinko paistoi kuten silloin lapsuuden kesinäkin, joten päätimmekin viettää rantsussa laatuaikaa keskenämme kesän avauksen kunniaksi. Jotta avaus olisi oikeasti kunniakas, täytyisi toki keikan tärähtää ensin mallikkaasti.

Soitimme sympaattisen kyläjuhlan toisena esiintyjänä Scandinavian Music Groupin jälkeen. Picnicin pilaajan tunne hiipi puseroon noustessamme lavalle, mutta pian homma asettui tuttuihin uomiinsa. Soitto kulki ja tekniikka toimi yllättävän hyvin avausvedoksi. Yleisöä ei vielä ollut paikalla tungokseksi asti, mutta kuitenkin tarpeeksi täyspainoista rock’n’roll showta varten.

Hiukan raskaaksi muodostuneen kevään jälkeen mäntistö oli selvästikin levännyt itsensä kuntoon. Soittaminen maistui ja meininki kaikkiaan oli erityisen mukava. Markon ääni oli jälleen täydessä iskussa, mitä myös korvamonitoreihin palaaminen ilmeisesti edesauttoi.

Espoolaiset palkitsivat yhtyeen encorein, joiden jälkeen poistuimme tyytyväisinä takahuonealueelle. Paistattelimme päivää ja nautimme virvokkeista sekä yllättävän hyvässä iskussa olevasta sketsikoneistosta. Toivotimme tervetulleiksi myös arkkivihollisemme Egotripin, jonka kanssa teimme kuitenkin välirauhan hippikesän kunniaksi.

Edellisellä visiitillä rannalle pystytetty telttasauna jäi testaamatta. Nyt löylytimme Jannen kanssa oikein huolella. Löylyt olivat kelvolliset mutta pölyiset. Kesän ensimmäinen festariräkänenä oli tosiasia. Tästä oli hyvä jatkaa.