Festarikesän toisen vedon matka oli itselleni jopa Espoon pyrähdystä olemattomampi. Kotikaupungin hevijuhla järjestettiin kävelymatkan päässä kotoa. Kätevää.

Saavuimme tahoiltamme paikalle ajoissa, sillä päälavalla oli tarjolla harvinaista herkkua. Nautimme vanhojen suursankareidemme Stonen paluuesityksestä täysin siemauksin. Ukkojen soitannollinen ote saati kappaleiden taika ei ollut kadonnut mihinkään vuosien saatossa.

Viimeksi esiinnyimme Saunassa päälavan avausslotissa. Tällä kerta kutsu kävi kakkoslavalle, mutta erinomaiseen soittoaikaan illan toiseksi viimeisenä bändinä.

Se muuten täytyy vielä plussaksi merkitä, että soitimme Sebastian Bachin ja The Scorpionsin välissä. Olo oli nuori ja viriili jälleen, toisin kuin vaikka Stam1nan kanssa soitellessa.

Setti oli kohtuullinen raa’assa kuosissa. Kappalevalinnat painottuivat vahvasti yrmyyn ilmaisuun. Yhteen putkeen soitetut Ammuvainaa, Luo nahka ja Vade Retro laittoivat jo taiteilijankin puhaltelemaan.

Ehkä liioitellusta raskaudesta huolimatta homma kuitenkin toimi mallikkaasti. KK oli saanut mukanamme kulkevan vuokrapöydän monitorisäädöt mukavasti kohdalleen, joten mikäs siellä oli rokatessa. Yleisökin näytti pitävän toimituksestamme.

Keikan jälkeen siirryimme tyytyväisinä vapaalle ja mm. karaoken pariin. Mukavaa oli kaikilla paitsi ilmeisesti yleisöllä, josta nousi eräs kaveri repimään mikkejä laulajien (Kuisma, mie, Santtu) käsistä. Riskeinä uroksina puristusvoimamme kuitenkin riittivät mikrofonien pitämiseen nyrkeissämme. Vastustaja joutui luopumaan aikeistaan ja kuuntelemaan esityksen loppuun. Siitäs sai.

Sunnuntain selkeä kohokohta oli featurointi Stam1nan keikalla ja kultalevyjen yllätysjako näille Lemin kultapojuille. Viittä laukausta pääsi tällä kertaa hoilamaan myös Leaf Beaf Vacuumer eli Lefa, joka tottelee myös nimiä Liekehtivä Torni sekä Kuisma.

Mukavaa oli, jälleen. Kiitos kaikille!