Ehtoota.

Tai yöhän nyt jo on, kuten huomannette. Olen nyt viettänyt mökillä aikaa kuusi päivää ja mukavaa on ollut. On tullut raavittua kolmea uutta kappaletta akustisella. Kappaleet ovat melko surumielisiä ja jotenkin alastomia, mutta kunhan pojat saavat teokset sovitettavikseen, niin eiköhän nuo vielä lihaa luidensa päälle saa. Tunnelma on hyvä, ei huoleta enää niinkään levyn syntyminen, kuin ennemminkin se millainen levy syntyy. Täällä metsän keskellä tulee ladattua hyvinkin haikeaa tunnelmaa kappaleisiin, eikä oiken bailurässiä synny, mutta toisaalta kun tunnen itseni säveltäjänä jo aika hyvin, niin tiedän keskittyväni yhteen tunteeseen aina niin kauan kunnes olen lypsänyt sen tyhjäksi. Ja sitten koittaa toinen vaihe. Eli hyvin on aikaa vielä bailaamisellekin.

Makailen paraikaa parvella ja kuuntelen kun ulkona pakkasen kiristyminen paukuttaa järven jäätä. Olin vielä pari tuntia sitten menossa ulos jäälle ihailemaan kirkasta tähtitaivasta kun järvi pamautti uskomattoman kovan paukauksen varoitukseksi. “Varo heikkoa jäätä!” Tyydyin ihailemaan tähdet laiturilta. Linnunratakin erottui heikosti. Ei erotu kotiparvekkeelta kuin Otava.

Lauantaina tänne tullessani ihmettelin hangella jälkiä, jotka eivät olleet minkään tutun metsäneläimen jättämiä. Minulla oli epäilykseni jäljistä, mutta en tohtinut uskoa itseäni, ennen kuin lenkillä törmäsin paikalliseen alkuasukkaaseen, joka vahvisti epäilykseni todeksi. Mökkimaastossa majailee ilveksiä. Oli paikallinen metsästysseura rajoittanut kantaa yhdellä yksilöllä, mutta neljä jäi tiettävästi jäljelle. Yksi on kierrellyt tuossa ihan viidenkymmenen metrin päässä mökistä. Tuon uljaan olennon kun näkisi livenä, niin olisihan se unohtumatonta. Viime kesänä Korkeasaaressa mokoma kissaeläin ei suostunut edes näyttäytymään, toisin kuin eksoottiset serkkunsa lumileopardit sun muut, jotka ottivat yleisön huomiosta kaiken irti.

Koti-ikävä alkaa olla jo aika mahdoton. Syö hieman terävintä työskentelyintoakin. Luulenpa, että lähden viikonlopuksi Tampereelle ja palaan alkuviikosta taas tänne. Nyt päätä tyynyyn ja kuuluillaan taas ensi viikolla!