Mikkeli, tai Myrpä, kuten henkinen ja hengellinen johtajamme Marko tätä entistä kotikaupunkiani tuttavallisesti kutsuu, oli vuorossa seuraavana. Soitimme Vaakunassa lähes päivälleen vuosi sitten, mutta mielelläänhän tänne palasi. Edellisestä keikasta jäi oikein hyvä maku. Samoin molemmista keikoista Mikkelin Jurassic Rockissa.

Vaakunan salissa on hyvä akustiikka nopeushevin soittamiseen. Melkein kaikki mahdolliset pinnat ovat tuttuun hotellin yökerhotyylin kokolattiamattoa, mikä tappaa ei-toivotut kaiut tehokkaasti.

Lavasoundi saatiiin kuntoon heittämällä, minkä jälkeen oli aika nauttia tuttuun tapaan häpeän sekainen illallinen hotellin ravintolassa. Yhtyeemme ns. ”huumorisiipi” ei nimittäin katso aikaa, paikkaa saati volume-tasoja, kun hyvä (eli härski) sketsi on tuloillaan. ”Tosikkosiiven” on usein käynyt sääliksi romanttista hetkeä viettävää pariskuntaa tai ravintolaillallista nauttivaa perhettä, jotka ovat sattuneet paikalle samaan aikaan ääliölaumamme kanssa. Asia on hoidettu viisaasti Tampereen Yo-talolla, jonka yhteydessä olevassa Tiiliholvi –ravintolassa bändit (tai ainakin meidät) ohjataan kabinettiin ovien taakse mölyämään.

Tällä kertaa möykkä pysyi melko hyvin hallinnassa, koska ryhmä ja etenkin ”huumorisiipi” oli jaettu kahteen pöytään kauas toisistaan. Asiasta sivuun sen verran, että täytyy kiittää tarjoilijaa erinomaisesta palvelusta ja kokkeja hyvistä eväistä.

Ruokailun jälkeen avautui mahdollisuus poikaporukan saunailtaan. Edellisestä olikin vierähtänyt melkein kaksi viikkoa.

Yleisöä saapui paikalle mukavasti jo FM2000:n keikkaa ihmettelemään. Totesin meiningin hyväksi ja poistuin takahuoneeseen jännittämään. Paikalle olivat saapuneet ex tempore –pohjalta myös Hyyrysen veljekset Antti ja Ville Lappeenrannasta. Merkit viittasivat vauhdikkaaseen iltaan.

Ja sitähän siitä tuli. Keikka oli timangia, vaikka kielet eivät tahtoneetkaan pysyä ehjinä minulla eikä Santulla. Patukkapään varabasson vireet osoittautuivat niin hurjiksi, että järki meinasi paeta Haudan takaa – kappaleessa. Pelihuumori oli kuitenkin tänä iltana kohdallaan, joten pienet vastoinkäymiset eivät rasittaneet.

Encoreiden Kasvot kohti itää –kappaleeseen kutsuimme lavalle Loistavat Hyyrysen Veljekset, joista etenkin nuorempi ja esiintymishaluisempi oli aika muikeassa kunnossa. Antti osasi biisin kertosäkeen sanoista ehkä puolet, mutta meiningillähän moiset puutteet korvataan – eli helvetinmoista möykkää ja kattorakenteissa roikkumista.

Keikan jälkeen takahuoneessa odotti FM2000:n rakentama installaatio ja kemut. Bailasimme omalla seestyneellä tavallamme minkä jaksoimme ja vetäydyimme tahoillemme huilimaan.