MOKOMA.COM

Kuvia: Jukka & Joonas

Kello soi 9:45, ja ei mitään edellytyksiä nousta aamupalalle. Vain hullu jättää aamiaisen väliin -slogan on vaihtunut vain hullu jättää aamu-unet väliin -sloganiin. Aamiaista voi ostaa lähimmältä huoltoasemalta, unta ei.

Saavumme Tuiskulaan hyvissä ajoin ja kohta edessämme höyryääkin herkullinen hirvikeitto. Pöperön päälle pistämme sählypelit pystyyn, tekniikan kasaillessa stereoita. Meitä on vähän varoiteltu, että toisinaan paikallista nuorisoa kiinnostaa paikan diskomeiningit livemusiikkia enemmän. Tämä ei haittaisi, olemme varautuneita kaikkeen ja täysillä vedämme joka tapauksessa.

Äänitarkastelun jälkeen oli hyvä sauma käydä testaamassa hotellihuoneen pieni, mutta kipakat löylyt tarjoava saunakoppi. Tuiskulassa on ollut sen verran viileää koko alkuillan, että lämpö tulee vanhoille ja kolottaville jäsenille tarpeeseen. Suureksi riemuksemme bongaamme Lamourettes -ryhmän keikkajulisteen Puustellin aulasta ja esiintyminen osuu vieläpä tälle samaiselle illalle, eipä juhlaa. Tosin haittapuolena tässä on se, että hotelli on täynnä silmänruokaa kiihkeästi halajavaa kuola-einaria, ja tämä jengi olisi taatusti bailaava ankarasti läpi yön. Kuinka oikeaan aavistus osuikaan, mutta siitä myöhemmin vähän lisää.

Palasimme Tuiskulaan Tuonen lopetellessa vetoaan, ja siirryimme suoraan bäkkärille odottelemaan vuoroamme ja hytisemään ainoan lämpimän patterin läheisyyteen. Jokin aika sitten tajusimme, että emme ole aikaisemmin keikkailleetkaan sydäntalvella eli kylmissä takahuoneissa paleleminen ei ole vielä tullut tutuksi. Aloitimme jytäämisen kello 23:00 ja nuoriso oli alusta alkaen loistavasti menossa mukana. Soitto oli napakampaa kuin edellisenä iltana Seinäjoella ja yleisö katsoikin toimintamme encoren arvoiseksi. Keikan jälkeen raapustelimme muutamat nimmarit ja rupattelimme tovin nivalalaisen nuorison parhaimmiston kanssa.

Taksi alle ja hotellille, kävi seuraava käsky. Baarin puolella olikin melkoinen hulina käynnissä paikallisten urosten kannustaessa mylvimisellään Lamourettes tyttöjä yhä vain kuumempiin liikesarjoihin. Sellaista pikkutuhmaa ketkutteluahan se oli, mutta hyvin tuntui uppoavan. Ja mikäpä ettei. Jossain vaiheessa iltaa päätin ryhdikkäästi poistua yösaunan kautta nukkumaan. Saunominen onnistui hyvin, nukkumaan asettumista häiritsi sankari, joka päätti pyrkiä keinolla millä hyvänsä viereiseen huoneeseen, jossa majoittui L-tanssityttöjä. Koska romantiikan nälkäinen kiima-keijo ei uskonut tyttöjen ystävällisiä kehotuksia suksia v*ttuun, katsoimme Markon kanssa aiheelliseksi ilmoittaa myös oman kantamme ukon v*ttuun suksimisen puolesta. Silmät sumeina lonkeroa kiskonut uuno myönsi tappionsa naismarkkinoilla ja lampsi tiehensä. Äänekäs vonkaaminen ja bailaaminen jatkui kuitenkin toisaalla hotellin tiloissa. Päätin luovuttaa, ruuvasin 29 desibeliä eristävät korvatulpat korviin ja vajosin uneen.

Kello pärähtää soimaan klo 7:30 ja aamupalan kautta valumme jääkylmään bussiin, jossa kelpaa jatkaa keskenjääneitä unia. Aurinko paistoi koko matkan ja elämä maistui hetkittäin ihan hyvälle.

Kuvia: Jarno, Heli

Road Dogin bussi hurahtaa käyntiin Helsingissä klo 10:20 ja matka kohti Seinäjokea voi alkaa. Matkan oli tarkoitus alkaa tasan kymmeneltä, mutta allekirjoittaneen soittokalsarit olivat kateissa ja epähuomiospäissäni valitsin lähtöbiisiksi Juicen Pieksämäen asemalla blues -kappaleen, joka piti tietenkin kuunnella loppuun saakka. Lähtöbiisin kesken jättäminen tietää vähintään seitsemän vuoden epäonnea ja impotenssia, joten asialla ei ole syytä leikkiä. Jousilla hytkyivätkin jo kaikki muut paitsi Marski ja Tuomo, jotka poimisimme matkanvarrelta kyytiin. Matkan kulku oli hyvinkin perinteinen, sisältäen luokattoman määrän tilannesidonnaista sketsihuumoria, tyhjännauramista ja huoltoasema-einesten nauttimista. Taustamusiikkina toimi Monsteriserin tuleva levy, joka kuulosti kerrassaan väkevältä autoilugrungelta.

Olimme perillä ennen Diabloa ja saatoimme aloittaa Rytmikorjaamon ihastelun ja äänentarkastelun kaikessa rauhassa. D-miehet saapuivat checkin aikana paikalle ja rumpuvirtuoosi Malmberg ehdotti, josko voisi soittaa Toista maata -kappaleessa rumpuja. No totta ihmeessä me tähän suostuimme ja lupasimme sijoittaa biisin mahdollisten encorejen ensimmäiseksi kappaleeksi.

Diablo aloitti murjomisensa klo 22:30 ja pokaa virtasi koko ajan lisää paikalle. Ennakkolippuja oli mennyt reilut 500 kappaletta, joten ennakkoasetelmat olivat näiltä osin kohdillaan. Väkijoukon yhtäaikainen sisään pyrkiminen tosin tukki narikan, johon taisi muodostua jonkinlainen pullonkaula. Olivatpa jotkut kuulemma jonottaneet vielä meidänkin setin aikana sisälle, ei hyvä.

D- kolonna veti tiukan tunnin setin ja Mokoma kipusi lauteille klo 24:00. Hyvin lämmiteltyä yleisöä kelpasi piiskata ja villitä vähän lisää, ja kun se encorekin vielä saatiin, niin Hessu pääsi uudelleen soittohommiin. Kukaan ei varmaan ylläty jos kerron, että loistavastihan tuo biisin veti. Suomen kovimpia jätkiä, piste. Itse olin soittosuoritukseeni jokseenkin pettynyt, muiden ollessa suhteellisen hyvillä fiiliksillä. Soittomokia tuli kautta linjan, mutta se ei estänyt sitä faktaa, että Tuomon sisäinen fiilis-lukko aukesi niks-naks ja mies löysi jälleen sisäisen lavademoninsa.

Keikan jälkeen suuntasimme suoraan hotellille, tekniikan hoitaessa soittorojut bussiin. Hotellilla olisi ollut tarjolla Tommi “Länä” Läntistä livenä, mutta valmiiksi humisevat korvamme eivät varsinaisesti kaivanneet lisärääkkiä. Joten suuntana oli viereisen yökerhon hiljainen nurkkapöytä. Itse tyydyin kiskaisemaan muutaman soodan kypärään ja suunnistin hotellihuoneen kylpyammeeseen pelehtimään, Marskin tuijottaessa NHL-tuloksia teksti-tv:ltä miltei läpi yön.

• Heimorajalla lahjomme uhkaavanoloiset alkuasukkaat lasihelmillä ja banaaneilla. Emme onnistu tässä aivan täysin. Saamme oleskeluluvan ainoastaan yhdeksi illaksi, joudumme siis poistumaan kylästä keikan jälkeen.
• Ihastelemme hetken kauniisti valaistua siltaa, tämän jälkeen vakuuttelemme heteroseksuaalisuuttamme kädenväännöllä ja pystypainilla. Päälle taomme rintojamme nyrkein ja karjumme riettauksia Kokemäen yöhön.
• Soitamme tovin kuumasti svengaavia rytmejä, alkuasukkaiden pannessa tanssilattialla parastaan. Osa on silminnähden transsia muistuttavassa tilassa, täkäläisten suosimalla tuliliemellä ja taikasienillä voi olla osuutta asiaan.
• Keskustelemme hetken paikallisten kanssa tulkkia apuna käyttäen. Lahjoitamme heille huopia ja purutupakkaa.
• Pakkaamme bongomme ja tinapillimme ripeästi, ennen kun ne varastettaisiin. Saamme heimopäälliköltä kolme salskeaa vuohta esiintymispalkkioksi. Jarkko on aivan varma, että yksi niistä on joskus ollut Hornan roudarina.
• Matkaamme kotia kohden aina aamuun saakka. Kukaan ei puhu mitään. On vain hiljaisuus ja auton takaosasta kuuluva kavioiden kopse.