Palasimme parin albumin tauon jälkeen hovimiksaajamme Aaltosen Miitrin tuotannosta Janne Saksan hoteisiin Hämeenlinnan Sound Supreme –studiolle. Syitä siirtoon oli ainakin kaksi: logistiikka ja taiteelliset tavoitteet.

Hämeenlinna sijaitsee sopivasti bändin jäsenten kotikaupunkien Helsingin ja Tampereen välissä, joten matka keskeisestä sisävesikaupungista ja syrjäiseltä rannikolta studiolle oli suunnilleen samanmoinen. Näinkin epärock näkökulma alkaa tuntua ihan mielekkäältä seitsemättä albumia tehtäessä.

Taiteellisella puolella tavoitteet olivat tietenkin epämääräisempiä. Miitrin kanssa homma on aina toiminut hienosti, joten amerikkalainen ei olisi nähnyt siirtoa perusteltuna – don’t fix it if it ain’t broken. Yhtyeemme on kuitenkin aina elänyt muutoksesta, joten jokaista uutta kokonaisuutta suunniteltaessa meillä on sisäsyntyinen tarve muuttaa jotakin. Kiertueilla muutamme vähintään keikkarupeaman otsikon parinkymmenen keikan välein, myös settilistaa on muokattu taajaan.

Saksan Janne on vanha tuttavuus 90-luvun alun metalliskenestä. Mies tuli tutuksi, kun vaihdoin oman bändini Mind Riotin demokasetin Jannen Sancnity-yhteen nauhaan. Musiikillinen samanmielisyys tuli selväksi heti alkuun, vaikkakin laadullisesti Sancnity tuntui olevan valovuosia edellä. Studiossa kitaroita soitellessa palauttelin mieleen Omnious Visionin riffin. Helppo homma, 19 vuoden jälkeenkin.

Myös henkilökemiat tuntuivat natsaavat. Vaihdoimme parit keikat ja vaihtelimme bändiemme tuotoksia seuraavan parin vuoden aikana. Hauska sattumus on myös se, että muistaakseni tapasimme Kuisman kanssa ensimmäisen kerran Sancnityn keikalla eturivissä. Eipä siellä juuri muita ollutkaan. Eturivistä Mokoman takariviin.

Yhteydenpidossa seurasi vuosikymmenen hiljaisempi vaihe, joka päättyi vuonna 2002, jolloin tarvitsimme demolle äänittäjää. Hakusessa oli parin rokimman levyn jälkeen paluu omille musiikillisille juurille metallisempaan ilmaisuun. Joku korviin kantautunut Saksan äänittämä demo vakuutti niin, että päädyimme tallentamaan Kurimuksen demon Hämeenlinnaan Sound Supremelle.

Mokoman uusi soundi löytyi Jannen avustuksella, joten yhteistyö jatkui parin albumin verran. Muuten olisimme jatkaneet pidempäänkin, mutta aikataulut eivät enää osuneet yksiin Kuoleman laulukunnaiden tekovaiheessa. Toisaalta hyvä niin, koska Miitri loihti omasta mielestäni tuotantomme kestävimmän ja tykeimmän soundimaailman juuri tuolle albumille.

Kahden Miitrin kanssa tehdyn levyn jälkeen yhtyeen kollektiivinen levoton sielu kaipasi jälleen muutosta. Saksan kanssa hommat tuntuivat jääneen vähän kesken, kun yhteistyömme taukosi Tämän maailman ruhtinaan hovin jälkeen.  Nyt oli tullut luonteva hetki jatkaa tuota taivalta. Muita tuottajia emme edes harkinneet vakavasti, vaikka joitakin nimiä pudoteltiinkin. Päätöksentekoa tukivat myös Sound Supremen viihtyisät päivänvalolla (!) varustetut studiotilat.

Saksa on Mokomalle sopiva tuottaja, koska hänen musiikillinen historiansa on tärkeimmiltä osin hyvinkin samanlainen kuin meillä. Sancnityn varhaisiin vaiheisiin kuului death metal, mistä on suuri apu kommunikoinnissa. Kaikki tietävät mistä on kysymys, kun soundiin halutaan hitunen ”Mental Funeralia”.  Ennen popahtaviin puhtaisiin lauluihin siirtymistään nuori Janne Saksa ilmaisi itseään örisemällä. Tästä varhaisesta kokemuksesta on arvaamatonta hyötyä, kun Marski hakee oikeita sävyjä laulukopissa. Sittemmin Saksa on kunnostautunut jopa palkittujen iskelmien säveltäjänä, joten ymmärrystä myös melodisemmalle ilmaisullemme löytyy. Iskelmäbändihän me kai nykymittapuun mukaan jo olemme.