Edellisen kerran Nosturissa soittaminen oli yhtä juhlaa. Samaa odotimme tältäkin visiitiltä, ja saamamme piti.
Tulemme ajoissa Helsinkiin tarkoituksenamme palaveerata tuottajamme Gabi Hakasen kanssa seuraavasta levystä. Tapaaminen peruuntuu, mutta keskustelut käydään puhelimitse. Ajatuksemme tulevasta meiningistä ovat liikuttavan yhteneväiset – ymmärrämme toisiamme. Matkalla Nosturiin katselemme järkytyksestä lamaantuneina uunituoreita valokuvia Jyväskylän ja Turun reissuilta. Hyi Helvetti. Vielä tähän ikään mennessä ei ole oppi mennyt perille: kameraa ei to-si-aan-kaan oteta baariin mukaan.
Saapuessamme Nosturiin lavalla lopettelee soundcheckiään trio, jonka solistin olemus tuo mieleen Night of the Living Dead -elokuvan. Kotiteollisuuden poistuttua toisaalle puhaltelemaan pääsemme lauteille. Treenaamme niin harvoin, että soundcheckissä soitteleminenkin on luksusta. Lavasoundi on loistava ja äijät vireessä. Eikun ajantappopuuhiin.
Keikkaa odotellessa innostumme väsäämään takahuoneessa uuden kappaleenaihion Markon heittämän tekstirivin pohjalta. Into on valtava ja tempo jälleen “niin nopea, kuin jäsenistä lähtee”. Sävellystyö keskeytyy, kun Suomi Finland Perkele -lehden Tony saapuu paikalle tekemään meistä videohaastattelua lehden nettisaitille. Aika kuluu nopeasti kuunnellen myös dj:n virkaa toimittavan Tonyn jatkuvasti hurraa-huutoja nostattavia kappalevalintoja: Corporeal Jigsore Quandary, Chief Rebel Angel…
Keikkamme alkaessa paikalla on saapunut jo varsin mukavasti ihmisiä. Baariparvi on luonnollisesti tukossa, mutta myös lavan eteen on kerääntynyt kiitettävästi väkeä. Soitto ja laulu kulkevat hienosti! Nosturin tehokkaiden valojen, orkesterin varsin fyysisten koreografioiden ja mikkiin huutamisen yhdistelmä meinaa välillä sumentaa soittajan tajunnan. Äijät pysyvät kuitenkin nippanappa tolpillaan ja poistuvat lavalta vähän päälle kaikkensa antaneina. Silloin tietää keikan onnistuneen, kun esiintymisestä ei muista kuin välähdyksiä sieltä täältä. Tämä oli onnistunut keikka.
Salamannopean roudauksen jälkeen siirrymme yleisön joukkoon tapaamaan ystäviä ja seuraamaan Kotiteollisuuden keikkaa. Hauskaa riittää, ja hassuttelua päätetään jatkaa Cornerissa. Taksia odotellessa joku ystävällinen kaveri tarjoaa meille lämmikkeeksi paitaansa – jonka hän tosin sytyttää samantien palamaan. Tuomo innostuu oitis ideasta saada ihan oikea liekkipaita yllensä. Kitaristi ojentaa kätensä ottaakseen paidan, eikä huomaa kyseessä olevan tekokuituvaatteen. Kiroilu on estotonta, kun paidasta valuu napalmimaista kiehuvaa muovia soittajan sormille. Nero mikä nero.
Jätä kommentti