Kysyt eikö Valun texteistä huomaa että rakkaus on jo voittanut. Minusta niistä huomaa matkallaolon siihen suuntaan että rakkaus voittaa. Ajattelin vain sitä kun oman pienen kokemusmaailmani mukaan parasta musiikkia tekevät bändit ammentaa innoituksensa ..hmm.. rakkauden halveksimisesta, eikä niitä pysty siksi sekuntiakaan tämmönen elävä ihminen kuuntelemaan. Mukava kuulla että Mokoma/Valu ei sitten olekaan ainoastaan tahaton lipsahdus valtavirrasta kuten epäilin. Muuten, vuoden kuuntelun jälkeen ensivaikutelma vain syvenee: minäkuvasi on kyllä avartumassa ilman kommenttejanikin. t:Inka

Hyvä Inka! Jos tällaisia palautteita saisi päivittäin, olisi tämä “taiteilijan elämä” paljon mieluisampaa… Olet oikeassa siinä, ettei rakkaus ole kovin helposti näkyvissä valun teksteissä. Toivonkin, että tulevan levyn lyriikoista sitä ei tarvitsisi tikulla kaivaa, vaan se olisi jo huomattavasti selvemmin esillä. Vihaakin silti tarvitaan rakkaudesta puhuttaessa, onhan niin, että ilman vertailukohdetta ei olisi vertailtavaakaan. Ei ole kauneutta ilman rumuutta, ei valoa ilman pimeyttä, ei hyvyyttä ilman pahuutta. Itseisarvon etsiminen lieneekin siksi ihmiselle niin merkittävä tehtävä. Siihen saakka kunnes se löytyy – pysykäämme rakkaudessa!

Mitä helvettiä!Onko Pokaali muka hajonnut?Missä välissä?

Joitakin kuukausia sitten todellakin päättyi Pronssisen Pokaalin, eli perseen, riemuisa, mutta valitettavan aliarvostetuksi jäänyt taival. Siveniuksen Tomi perusti Tomi Siveniuksen, jonka debyyttiä odotellaan innolla.