15.8.2009 Jyväskylä Rock, Jyväskylä

Aamuvirkku-Kuisma yritti potkia revohkaa liikkeelle jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää, jotta ehtisimme pyörähtää Jyväskylässä asioilla ja asiattomuuksilla. 500 puhelinsoittoa ja kaksi tuntia myöhemmin Santtu lampsi kymmenhenkisen porukkamme viimeisenä bussiin. Niinpä soitimme Tokolan hoitamaan plektra- ja piuhaostoja. Kävelykadun terassit jäivät tältä erää väliin.

Jyväskylässä odotti likimain Sakara-festival. Meidän jälkeemme siellä kuultaisiin keikat vielä Diablolta ja Stam1nalta. Voi luoja, mitkä after ski -mahdollisuudet. Ne kuitenkin jätettiin käyttämättä, sillä oma keikkamme olisi ohi kahdeksalta. Siitä ehtii vielä hyvin kotivelvotteiden ääreen.

Jyväskylässä porukkaa oli paikalla mukavasti, ja myös pittikoulutus oli saatu järjestettyä henkilökunnalle. Tästä oli osoituksena välillä valtavaksi levinnyt mylly yleisön keskellä. Lähdimme soittamaan vuoden viimeistä keikkaa haikein mielin, ja kieltämättä ajatus meinasi karkailla kesken keikan. Setin viimeisenä biisinä soitettiin tuttuun tapaan Ammuvainaa, jonka lopussa nähty nyrkkimeri olisi voinut saada herkemmän jätkän herkistymään.

Keikkavuosi on ollut poikkeuksellisen hauska. Ukot ovat olleet fyysisesti ja henkisesti niin hyvässä kunnossa, että Mäntti-porukassa liikkuminen on ollut suurin ilo.

Myös tekniikan jätkät ovat hoitaneet leiviskänsä, kuten huippuammattilaiset vain voivat – taidolla ja hyvässä hengessä. Miitri “Korkea-Ahon ukko” Aaltosen ollessa miksauspöydän takana voi luottaa siihen, että bändi soundaa juuri niin hyvältä kuin paikan tekniikka ja soittajien taitotaso vain sallivat. Miitrillä on myös valtava merkitys live-Mokoman tuottajahahmona, jolta kuulemme jokaikisen keikan jälkeen erittäin korkealle arvostamamme palautteen. Miitrin ollessa estyneenä paikan ottaa Tero “Marenki” Hölttä, johon myös luotamme kuin vuoreen. Kimmo “Kreisi Kavan” Koskinen, eli KK on vastannut monitorisoundistamme nyt kahden keikkavuoden ajan. KK:n onnistuminen työssään korreloi suoraan soittajan itseluottamuksen kanssa – ja tänä vuonna ei ole muuten juurikaan ujostuttanut. Juniorista on kasvanut kovan luokan ammattilainen, joka ymmärtää mitä lavalla täytyy kuulla, jotta hommat hoituvat.

Jarkko “Sergio Perslargio” Heilimo on tuonut hersyvää iloa bussiimme jo vuodesta 2004. Hekottelun ohessa Jarski on muuttunut talkoomiehestä myös ihan oikeaksi rumputeknikoksi ja loistavaksi työmieheksi. Roope “Paha jätkä” Nordström kuskaa meitä ympäri Suomea jo toista vuotta. Roope tarjoaa paitsi pahimmat jutut, myös parhaat ja turvallisimmat kyydit mitä kuvitella saattaa. Crewssa on nähty muutamalla keikalla myös Niko “Esko Valtaoja” Poikulainen, Jarkko “Grendelström” Piipari sekä Juho “Judo Fiber” Friberg, jotka ovat koska tervetulleita takaisin remmiin. Mokoma kiittää mitä nöyrimmin edellä mainittuja herroja paitsi erinomaisista työsuorituksista myös ikimuistoisen hyvästä meiningistä.

Suurimmat tunneryöpsähdykset eivät kuitenkaan ole tänä vuonna johtuneet soitonriemusta, henkilökunnan työnäytteistä tai reissuhuumorista, vaan yleisön reaktioista, jotka ovat yllättäneet meidän useita kertoja ns. puun takaa. Lähdimme tähän eräänlaiseen välivuoteen vailla odotuksia, sillä edellisestä albumista oli jo aikaa, eikä bändin ympärillä ole muutenkaan ollut viime aikoina julkisuudessa kummempaa kuhinaa. Niinpä esimerkiksi Ruisrockin ja muutamien muiden keikkojen hurmio ja uskollisesti keikoille ilmestyvät fanit ovat onnistuneet aidosti yllättämään meidät monesti. Kiitos kuuluu siis ennen kaikkea teille.

Ensi vuonna jatketaan!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

14.8.2009 Heavy Metal Meeting, Viitasaari

Kesän ja keikkavuoden viimeinen viikonloppu alkoi Viitasaarelta, jossa emme olleet aiemmin soittaneet. Jonain kesänä tosin pysähdyimme sinne uimaan ja pelaamaan jalkapalloa. Hieno paikka!

Keikka oli Hotelli Pihkurin rannassa, johon oli pystytetty Heavy Metal Meeting -niminen kyläjuhla. Sää ei suosinut tällä kertaa juhlaväkeä. Vettä satoi tauotta, eikä ihmiset selvästikään halunneet lähteä liikkeelle. Sen verran vähän väkeä oli paikalle kertynyt, kun bussimme peruutteli lavan taakse. Jo useilta keikoilta tuttuja naamoja oli taas saapunut lavan liepeille keikkaamme odottamaan, joten toki tänäänkin tarjottaisiin täysipainoinen rock’n’roll show.

Soittovuoroa odotellessa testattiin hotellin rantasauna. Uskaltauduimme myös kesän luultavasti viimeiselle uintireissulle. Vesi oli lämpimämpää kuin ilma.

Hiukan ennen keikkaa saimme huomata, mitä seuraa siitä, että amatöörit (mm. allekirjoittanut) ottavat vastuun bussin pakkaamisesta: matkasta oli jäänyt kaikki mikit sekä kitaratarviksesalkku. Mikkejä saimme onneksi lainaan PA-firmalta ja plekuja FM2000:n sälleiltä. Kiitosta vaan! Onneksi sentään yksi varapiuha oli jäänyt vahingossa väärään laatikkoon ja siten tullut mukaan. Sellaista nimittäin tarvittiin, kun piuhani alkoi pätkiä pahan kerran Marraksessa. Langattomalla ei tarvinnut vetää, koska tarvikkeet olivat juurikin matkasta jääneessä salkussa.

Yleisöä ei siis todellakaan ollut kuin parin-kolmen rivin täydeltä, mutta mainioon liekkiin tuokin ryhmä sai meidät piiskattua. Marko oli aivan tulessa.

Seuraavan päivän Jyväskylärockin jälkeen hajautuisimme välittömästä tahoillemme, joten vietimme keikan jälkeen hienon keikkavuoden virallisia päättäjäisiä Pihkurin yökerhossa. Kiitokset paikallisille hahmoille seurasta ja ylöspidosta.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

1.8.2009 Yo-Talo, Tampere

Viikonlopun viimeinen veto tärähtäisi lähiklubillani Yo-Talolla. Puhti oli vähissä saapuessamme Tampereelle. Ihan kuin Oulun puristus tuntuisi vieläkin jäsenissä.

Rakentelimme settiä taas uusiksi nimenomaan Tamperetta silmällä pitäen, sillä täällä olimme jo käyneet aiemmin keväällä. Erikoisuudet oli siis jo kuultu. Nostimme settiin mm. Seitsemän sinetin takana -kappaleen, jota ei hetkeen oltu soitettu.

Kulinaristinen viikonloppu jatkui vielä tänäänkin, sillä Yo-taloon keikkoihin kuuluu ateriointi alakerran erinomaisessa Tiiliholvi-ravintolassa. Annokset veivät kielen mennessään, ja myös vegaani-Maagin ruokavalio oli huomioitu taidolla. Olemme kiitolliset. Ainoa huono puoli Tiiliholvin gourmet-ateriassa on, että se tahtoo viedä terän metallimiehen äkäisyydeltä. Ei tuollaisen herkuttelun ja hemmottelun jälkeen tee mieli huutaa kenellekään, toisin kuin joiltakin festareilta tutun “makkaraa ja sulatettuja ranskalaisia” -tyyppisen annoksen nauttittuaan.

Olo oli takahuoneessa niin unettava, että jotain oli tehtävä. Kehno ennakkomyynti potki meitä myös hereille. Heille, jotka paikalle saapuisivat kesämenojen ylitarjonnan ja kesätulojen puutteen keskellä, täytyisi tarjota jotakin erityistä. Niinpä päätimme puolta tuntia ennen h-hetkeä nostaa settiin Santun uuden biisin, Vääräleuan. Kappaleen viimeisin sovitus oli tätä ennen soitettu treeneissä koko porukalla yhden ainoan kerran. Kylmäharjoittelu ja sanojenopettelupaniikki häivytti mukavuudet mielestä, ja olimme taas kuin pistetyt. Juuri ennen lavalle astelemista kuulimme, että ovelta oli lippukauppakin käynyt niin hyvin, että paikka oli käytännössä täysi.

Keikasta tuli likipitäen täydellinen. Paikan uusittu tekniikka ja lava toimivat sinänsä hyvin, mutta meidän kaltaista bändiä ajatellen muutamia puutteita ilmeni. Mellakka-aitaan ei ollut ja mikkiständit olivat sellaista kiekkomaista solistimallia. Toisessa tai kolmannessa biisissä yleisömassa alkoi kaatua lavalle päin sillä seurauksella, että eturivissä tartuttiin refleksiomaisesti meikäläisen mikkiständiin. Hampaat saivat sellaisen osuman, että hetki piti ottaa lukua hampaista. Kaikki olivat tallella, joten show jatkui. Mikkiä piti tosin lähestyä loppukeikka hiukan varautuneesti.

Vääräleukakin soitettiin keskeytyksettä alusta loppuun ilman kummempia virheitä. Yleisökään ei sylkenyt päällemme, joten ilmeisesti viime hetken riskinotto kannatti.

Loistoiltama, kiitos!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

31.7.2009 Kokkola Rock, Kokkola

Heräilimme Kuisman kanssa tyypilliseen tyyliin aamuysin jälkeen vain muutaman tunnin unien jälkeen. Lisälepo olisi ollut paikallaan, mutta eipä tuo puolillepäivin nukkuminen enää onnistu kuin äärimmäisen harvoin

Nappasimme vielä Marskin mukaan ja painelimme aamukahvin ja -jugurtin kautta paikalliseen tavarataloon hankkimaan tarpeita henkilökunnan kesäjuhlia varten. Edessä oli niin lyhyt siirtymä, että pienimuotoiset grillailut mahtuisivat hyvin ohjelmaan. Sääkin suosi.

Hankimme kuskillemme Roopelle pinkin pallogrillin ja monta kassillista raaka-aineita, joista loihdittaisiin retken eväät. Pääkokkina toimi Kuisma, joka sekoitteli kanafileille marinadin hotellihuoneessa ennen lähtöä.

Failit saivat mehustua bussin jääkaapissa parisen tuntia, kunnes aloimme lähestyä Kalajoen kauniita merimaisemia. Soitto Kalajoen omalle pojalle Rainer Nygårdille ohjasi meidän Hiekkasärkkien leirintäalueen huikealle hiekkarannalle. Pari-kolme tuntia kiireetöntä grillailua hyvässä seurassa oli oikein tervetullut ohjelmanumero. Kuisman värkkäämä persilja-porkkana -salaatti maistui kulinaristiryhmällemme myös mainiosti. Hankkimamme grilli sen sijaan osoittautui seksikkääksi, mutta tehottomaksi. Sopii meille, toisaalta.

Saavuimme ajoissa Kokkolaan, jossa ei vielä ollut väkeä kovin huimaa määrää. Käväisimme katsomassa Popedaa ja yritimme palautella kroppiamme iskuun eilisillan nestehukan ja kesäjuhlien mässäilyn jäljiltä.

Soittoaikaa oli varattu tälle keikalle 50 minuuttia, mikä alkaa olla meidän vanhoille diesel-moottoreille lähinnä alkulämmittely. Tämä oli tiedossa, joten pyrimme rakentamaan mahdollisimman intensiivisen setin.

Ihmisiä saapui keikkaa ihmettelemään joitakin satoja, mutta mukavasti meininkiä riitti tälläkin kertaa. Tai olisi riittänyt, elleivät järjestysmiehet olisi pysäyttäneet orastavaa pittitoimintaa alkuunsa. Varsinkin alkuillan keikoilla tuollainen toimii tehokkaana meiningintappajana myös lavan puolella. Marko suivaantui tästä jopa niin, että katsoi asiakseen käydä neuvottelemassa pittikulttuurista yleisön puolella järjestysmiesten kanssa. Sopua ei sillä kertaa syntynyt, mutta tuo keskeytys nosti intensiteettiä parilla pykälällä.

Keikan jälkeen annoimme järjestysmiesten toiminnasta palautetta myös järjestävälle taholle, joka lupasi kouluttaa henkilökunnan festarisarjan seuraavaa Mokoma-vetoa varten. Ja näin tapahtuikin, kiitokset siitä! Sen verran täytyy vielä aiheesta jatkaa, että järjestysmiehet ovat tervetulleet pitin liepeille puuttumaan ylilyönteihin ja katsomaan, että sivulliset eivät saa suotta osumaa.

Kesäjuhlat jatkuivat keikkatauon jälkeen Seurahuoneella, jossa bailasimme mm. katsomalla Dirty Harrya ja nauttimalla Malibu-pohjaisia drinkkejä. KK:kin bailasi, kyllä vain.

Kommentit

17.11.2009 18:37 / Hyge

Mistä on muistojen päivä, ihana kesäinen muistojen päivä tehty? Piknik Hiekkasärkillä, ja tekniikan “poikien” (=KK&Grendelström) unohtumaton tanssilattia-dominointi. Siitä on muistojen päivä tehty.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

30.7.2009 45 Special, Oulu

Alun perin meidän piti käväistä vain Kokkolarockissa pistokeikalla. Koska matkaa olisi kertynyt joka tapauksessa järjettömästi, päätimme lisätä Kokkolan ympärille myös keikat Ouluun ja paluumatkalle Tampereelle.

Oulu on ollut hyvä meille liki alusta pitäen. Tällä kertaa ohjelmassa oli pitkästä aikaa 45 Special (siis myös soittopaikkana). Baarissa on hyvä tunnelma, joskin omaa kokemustani varjostaa konkreettisesti helvetinmoinen betonipylväs, joka asettuu oman asemani ja muun bändin sekä yleisön väliin. Vaan pientähän tuo, aina täällä on viihdytty pylvästeistä huolimatta.

Matkaa Ouluu kertyy kokonainen päivä, johon valmistauduin Santun kanssa muutamalla drinkillä treenien jälkeen Helsingissä. Valmistautuminen onnistui sikäli hyvin, että nousin lopulta bussin punkasta vasta Viitasaaren liepeillä. Masu ehti heräillä sopivasti ennen Pihtipudasta, jossa ohjelmatoimistomme Dex-viihteen Kikka tarjosi meille loisteliaan buffet-lounaan. Lämmin kiitos siitä!

Mukaan oli astunut Jyväskylästä myös pitkäaikainen keikkamyyjämme Tokolan Janne, joka oli tätä ennen onnistunut välttelemään yhteisiä reissuja tehokkaasti ilmeisesti verbaalisen muilutuksen pelossa. Paitamyyjän virkaa reissuillamme toimittanut Mikko “Stay Heavy!” Vehmaskin on todennut, että ” Tehän olette koulukiusaajia!”. Kiusatuista kiusaajiksi. Mutta turhaan pelkäsi Tokola, ellei muutama tappio Paskahousussa sitten jättänyt traumoja. Hauskaa oli paitsi meillä, poikkeuksellisesti myös vieraalla.

Soundcheckiin päästiin lopulta ilman muilutusta hyvissä tunnelmissa. Lavasoundi oli paras ikinä ja ranteet kuin voidellut treenien jäljiltä. Ei olisi millään malttanut lopettaa tsekkaamista, mutta pitihän lauteet lämmittävän FM2000:kin saada taajuudet haltuun.

Soittoaika oli niin kohtuullinen, että emme viitsineet poistua hotellille maatumaan. Sen sijaan suuntasimme viereiseen puistoon, jossa törmäsimme Mokoma-paitaisiin kavereihin, joiden rahat eivät riittäneet pääsylipun hankkimiseen. Edellisen viikonlopun Qstock ja nuorisotyöttömyys alkavat näkyä. Saimme pian seuraa myös paikallisista puistopuleista, jotka eivät suostuneet kevyellä kehotuksella jättämään meitä rauhaan. Niinpä odottelimme viimeiset pari tuntia 45:n piskuisessa takahuoneessa.

Lämmin päivä ja paikalle saapunut runsaahko yleisömäärä lämmittivät baarin sellaisiin lukemiin, että liskon lämmönsäätelyjärjestelmällä varustettu Hyrkäs oli liukkaassa kunnossa. Yleisö otti meidät riehakkaasti vastaan, ja keikasta tuli yksi kesän kuumimmista vedoista monella mittarilla. Soitto oli meidän mittapuulla timanttia. Pohjoisen ihmiset ovat aina osanneet pitää sellaista meteliä, että soittaja ei pääse jäämään kylmäksi. Räätälöimme vuoden ainoalle Oulun keikalle setin, joka oli sekoitus kevätkiertueen erikoisuuksia ja kesäsetin viihteellisyyttä. Hyvin tuntui uppoavan molemmin puolin lava-aitaa.

Keikka oli fyysisesti rankimpia ikinä, ja nestehukka oli tosiasia. Hetken aikaa jaksoin tsempata ja jutella tuttujen kanssa, mutta pian oli lähdettävä yöpalan kautta nukkumaan ja latautumaan seuraavan päivän keikkaan.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.