Mie jouduin siirtymään täksi viikoksi studiolta muihin hommiin. Perjantain alku meni tosiaan hiukan heikkovointisissa merkeissä. Pahimman terän taituttua alkoi jälkeä kuitenkin syntyä rennosti, mutta aivan tehokkaasti. Soittelin kaikki suunnitellut lisäkitarani, koska en tosiaan tällä viikolla paikalle pääse. Viimeistelin Työnimi Häpäisyn sekä Sinä riitätin “soolot” ja soittelin Entistä ehomman (Työnimi Väinämöinen vs. Hiawatha) melodiat. Jälkimmäisen tulkinnasta Miitri kommentoi, että “Leso, melkein omahyväinen” ja tarkoitti toivoakseni ihan hyvää. C-osaan rakentui ryhmätyönä kitarataivas, joka hulmautti mahtipontisia ja monikerroksisia osia rakastavan Kuisman liekkeihin.

Lisäkitaroita rakenneltiin näille sessiolle ominaisella viisastelumenetelmällä. Parhaalla soittopäällä oleva mäntti hikoilee kitara kourassa ja neljä-viisi ukkoa syöttää ideoita minkä ehtii. Metodia on käytetty oikeastaan läpi session kaikissa vaiheissa. Se on siis todettu toimivaksi, joskin suoritusportaassa ajoittain hikoiluttavaksi. Mutta mitäs siitä, kun jälki miellyttää.

Ensi viikolla täytyy vielä palata kellariin ja luikauttaa stemmalaulut ja kenties jotain muutakin, kasselemme sitten.