Matka oli pitkä ja sitä ahdistavampi. Matkalla osuimme kuitenkin Top Sound Oy:n myymälään, joka mainosti tienvarressa itseään Suomen laajimmalla kitaravalikoimalla. Eivät puhuneet paskaa. Gretchit ja kumppanit roikkuivat seinillä ESP:den ja muiden perussettiin kuuluvien skebojen kanssa. Pikkupojat nuortuivat entisestään ja riemusta hihkuen testailimme erilaisia kitara/vahvistin kombinaatiooita. Olipa kivaa. Matkamuistoksi ostimme bassolaukun ja Bossin HM-2:n. Tuomon edellisen HM-2: n pisti paskaksi Jawazu joskus vuonna 1991.

Perille saavuttuamme huomasimme Jannen tuliterän basarikalvon kelvanneen eilisiltana jollekin, ja useista tiedustelusoitoista huolimatta kalvo myös jäi sille tielle. Siitä suivaantuneena Hessu tokaisi jo legendaariseksi muodostuneen one-linerinsä “Voi vi**u tätä Porin meininkiä”, ja tälläkin kertaa ollessaan jossain muualla kuin Porissa. Näin se homma etenee. EDIT 21.10.2003: joo, meno olikin ihan hyvä. ravintoloitsija löysi kalvon, ilmotti että sen tyttöystävä on meikän naapuri, tuuppas pimulle kalvon messiiin. eli hyväjohn – hygienesthoteles

Oulussa soitimme uramme aikana toista kertaa. Edelliskerralla edesmenneeseen VooDoohon oli saapunut paikalle 20 katsojaa, joten odotukset illan suhteen eivät olleet järin korkealla. Paikalle saavuttuamme kuulimme että lippuja oli myyty jo ennakkoon 60! Huhu kertoo että kaukaisimmat vieraat olisivat saapuneet Rovaniemeltä… Kun Lapin kansa lähtee, lähdetään isolla. Näinhän se on.

Keikka oli yhtä juhlaa. 45:n yläkerta oli pakattu täyteen mustiin pukeutuneista musiikinystävistä. Eturivissa oli myös keikoillamme aikaisemmin kovin harvinainen mosh pit. Tästä kiitos innokkaalle nuorisolle. Saimme teistä voimaa! Keikan jälkeen piti oikein ryhtyä selkääntaputteluhommiin, niin hyvä fiilis siitä jäi. Eipä siinä. Sitten taas kamat ja äijät nippuun, ja yhteen paikkaan.