Ihan Ouluun saakka ei tarvinnut iltasella ajella, sillä kävimme matkalla yöpymässä yhdessä suosikkikaupungeistamme eli Jyväskylässä. Jyväskylästä polkaisimme vauhdikkaasti Viitasaarelle, jossa kävimme alkukesästä kuuman tekniikka vs. popparit fudis-ottelun ja uiskentelimme lailla nuorten saukkojen. Tällä kertaa ohjelmassa olisi kuitenkin syksyisten juonien punomista mr. Tokolan kanssa. Eli keikalle pitäisi taas päästä ja ei kun verukkeita keksimään, ja niitähän keksittiin.

Ja hups, yhtäkkiä olimmekin Oulussa. Kylläpä se aika kuluukin vienosti korttia ja tarinaa iskiessä. Osansa ajasta vaatii pohdinta aiheesta, että kuka tai mikä täyttää bussimme tyhjillä pulloilla heti kun vähänkin silmä välttää. Emme keksineet ilmiölle selitystä. Omaan vetoon ei ollut hirvittävästi aikaa, joten valmistautumisen saattoi aloittaa välittömästi. Bäkkärikoppi pursuili herkkujaan, mutta niiden aika olisi myöhemmin.

Qstockin keikasta riittää pari sanaa: mahdollisesti paras! Ei tarvinnut lavalla paljon vieruskavereiden naamatauluja katsella kun tajusi, että kaikilla on kivaa, kaikki viihtyvät, ja kukaan ei haluaisi olla missään muualla juuri nyt. Ei paljon Boston-kakun reseptit ja pyykkivuorot pyörineet mielessä siinä hötäkässä.

45:seen kävi itseensä ja orkesteriinsa ja koko crewiin tyytyväisen soittoniekan tie. Allekirjoittaneen olo oli jopa liiankin kaikkivoipa, vai mitä kertoo se, että hurmospäissäni opetin PMMP:n ja Egotripin rumpaleille vähän rumpujensoiton saloja. Voi mälli, mikä mäntti. Tilannetta voisi verrata siihen, jos Matti Nykänen luennoisi Matti Vanhaselle alkoholin kohtuukäytöstä. Ei Saikkolakaan aivan puhtain paperein selviä. Hän näet näki kuinka suloisasti väki keinutti lanteitaan tanssilattialla ja päätti antaa oman panoksensa tähän rytmiseen vapaa-ajan liikuntaan. Saikkolan versio aiheesta oli tosin vähän karumpi. Hän ryhtyi musiikin tahtiin takomaan nyrkeillään eteensä osunutta ikihongan paksuista tolppaa. Hivenen ihmettelin tilannetta, ennen kuin valkeni mistä oli kysymys: “Sehän joraa!”