Aamulla helvetillisen aikaisin ylös ja bussiin rähmäpäissään ihmettelemään. Lautta lähtisi puolen päivän aikaan ja siihen piti myös ehtiä. Roope ajoi kuin tuuli ja olimme hyvissä ajoissa perillä. Itse kömmin makuuosastolta ihmisten ilmoille kun olimme Helsingin keskustassa todetakseni, että sikaosastolla oli hirveät bailut käynnissä, Hämäläisen johtaessa huutosakkia kantavalla artikulaatiollaan. Yritin selittää laivaan astumis-speksejä, mutta eihän siitä tullut yhtn’mitn. Megafoonikin jäi toisten housujen taskuun. Taas meni hermo ja ulvoin yhtyetovereilleni kuin kiimainen mylläri. Huolestuttavaa, hermot näköjään aivan riekaleina kun aina pitää huutaa, tosin ihan aiheesta, mutta kuitenkin. Toisaalta tiedossani oli, että pesti tarkkailuluokan matkanjohtajana ei ole aina kiitollinen, kiinnostava kylläkin. Bonuksena tulee vahva tietämys apinoiden laumakäyttäytymisestä.

Laivamatka meni seikkaillessa 80-luvun drinkkien taikamaailmassa. Mitä enemmän hörhelöä, sateenvarjoa, tähtisädetikkua ja pirtsakoita karamellivärejä, niin sen parempi. Kuisma teki asiantuntevimmat valinnat.

Perillä Tallinnassa isäntämme Raivo otti homman totaalisen haltuun ja kertoi kuinka ilta tulisi etenemään. Kamat hotellille, soundcheck, safka, kylillä pyörimistä ja keikka. Näin myös etenimme. Woodstockin soittotila oli erittäin tunnelmallinen kellaritila keskiaikaisuutta henkivässä ulkoasussaan. Käytössä oleva backline oli talon hankkima, olimme itse tuoneet vain kriittisimmät tarvikkeet, sillä bussihan jäi Helsinkiin ja roudasimme käsipelillä mitä roudasimme. Äänentarkastelu oli melko pikainen, maittavat safkat naamaan ja sitten Raivo johdattikin meidät johonkin kuumaan taitelijaravintolaan, jonne ei ilmeisesti perustallaaja edes pääse. Komea oli tämä ravinteli, mutta kauan ei ehtinyt nautiskella kun koitti soiton ja laulun aika.

Paikalla oli riemuksemme kohtuullisen hyvin E per scoprire con maggiore precisione cose e in grado di proporre Titan casino italia s4gambling.com/it/ in termini di promozioni e bonus, non devi far altro che visitare il sito ufficiale del casino, dove potrai notare in bella vista il sigillo dell’AAMS, che ne garantisce l’affidabilita. jengiä. Lipun hinta oli kuitenkin ollut suht’ tuntemattomalla bändille aika kova, oikeastaan ihan Suomen hinnoissa. Totesimme tyytyväisyytemme vallitsevaan tilaan ja aloitimme armottoman rokkaamisen. Niin armotonta oli tosiaan meno, että tuplapedaali hajosi ensimmäisessä kappaleessa, mutta Jarkko syöksyi apuun kuin MacGyver ja ehjäsi petaalin. Keikka pienessä punkluolassa (muutamaa suomalaista keikkaturistia lukuun ottamatta) uudelle yleisölle tuntui olevan orkesterillemme melkoinen piristysruiske. Tuli aivan mieleen 120 päivää –levyn aikainen fiilis kun jokainen paikalle vaivautunut sielu piti voittaa puolelleen, ja se vaati aina sen 120 prosenttia. Loistava oli meno ja fiilinki, ja ilmoitimme Raivolle, että Virossa keikkailu kiinnostaa jatkossakin, jos sillä on näin positiivinen vaikutus vanhoihin rokkijyyriin. Katsotaan kuinka käy.

Keikan jälkeen notkuimme aikamme Woodstockissa ja sitten Raivo kuskasikin meidät jonnekin toiseen baariin. En muista nimeä, mutta aivan hyvä oli mesta. Paikka meni aikanaan kiinni, Raivo vei meidät hotellille, hakeakseen muutaman tunnin päästä lähtevälle lautalla. Nukkuminen jäi niin sanotusti syssymälle.