3.4.2009 Klubi, Turku

Naistenlehdestä lainatulla nimellä kulkeva kiertueemme alkoi jo helmikuun lopussa Lappeenrannasta, mutta varsinainen startti oli käsillä vasta nyt. Settilista oli rakennettu huolella treeneissä, ja myös alkunauha löydettiin keikan alkua verryttämään.

Saavuimme Marskin kanssa Tampereelta junalla Turkuun ja Klubille parahiksi roudaamista katselemaan. Kannoimme innostuspäissämme muutamat kitaratkin. Höltän Tero painotti aikanaan, että popparin ei pidä roudata, jos ei ole ihan pakko. Amatöörit kuitenkin reväyttävät soittosormensa, ja sitten on hommat ohi koko porukalta. Vaikka emme mitään periaatteen miehiä olekaan, niin tästä periaatteesta on ollut kummallisen helppo pitää kiinni.

Kamojen kasautuessa ammattimiestemme taitavissa kätösissä, me keskityimme tutkailemaan edellä mainittua alkunauhaa, jonka yllättäen Härski-Marski oli internetistä löytänyt. Nauroimme ja hyväksyimme. Oli vinkeä ajatus, että keikkamme alla kuullaan jumppaohjeiden taustalla nimenomaan Poets of the Fallia. Mukavia kavereita, mutta kulttuurisesti ja meiningissä meillä on välimatkaa enemmän kuin kutostie ja länsiväylä.

Teimme soundcheckiä pitkään ja huolella, ja testasimmepa ihan uuttakin biisiä. Päätimme kuitenkin jättää sen vielä pois setistä. Yksittäisenä esityksenä se antaisi liian voimakkaan ja harhaanjohtavan viesti tulevasta.

Lämppäriosastokin oli tänään viimeisen päälle. FM2000 tuli, näki ja varmaan voittikin. En uskaltanut seurata keikkaansa kuin muutaman minuutin, kuten usein ennen omaa vetoa käy.

Nousimme loppuunmyydyn salin lauteille vimmaisen turkulaisyleisön eteen. Klubin miljöö ja ihmiset ovat olleet puolellamme, ja niin olivat nytkin. Fiilis oli mitä parhain ja setti toimi likipitäen täydellisesti. Päätimme ensi kertaa uramme aikana lähteä samalla setillä myös seuraavalle keikalle.

Loistavan keikan jälkeen taputtelimme toisiamme selkään takahuoneessa hyvän tovin. Hyge myös naureskeli löytämilleen reilun kokoisille mustille shortseille, jotka epäili jonkun hajamielisen mutta muhkean kaverin unohtaneen takahuoneeseen. Hauskaahan se olikin, mutta vielä hauskempaa oli seuraavana päivänä bussissa, kun Hyge soitti Klubille ja kyseli sinne unohtamiensa mustien housujen perään. Eipä tajunnut Hyrkälä shortseille naureskellessaan pitävänsä käsissään omia housujaan, joista lahkeet kääritty. Väjö!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Bändiä uhkaa ylikunto. Vuoden ensimmäisestä treenikerrasta ehti kulua vain viikko, kun saastainen kollektiivitreeniksemme täyttyi jälleen uusista ja vanhoista Mokoma-sävelistä.

Päivä alkoi viikko sitten hahmottuneen Vulvan lauttureiden jatkotyöstöllä. Viime treeneissä surkuhupaisasti käsiin levähtänyt c-osa oli erityishuomion kohteena. Automatkalla Tampereelta keksimme Markon kanssa muutaman parannusehdotuksen, joiden pohjalta väliosa myös saatiin nytkähtämään siedettävään kuosiin. Lähellä ollaan. Ja biisihän on väkevä, vaikkakin tyylillisesti taas jotakin meille uutta. Marskin melodiataju on taas jalostunut pykälän-pari, ja tyylillisesti ollaan mukavasti sivussa omista maneereistamme.

Taiteilimme myös jonkinmoiseen läpisoittokuosiin työnimi Danziggy Stardustin, joka sekin tuulettaa rytmistä maailmaamme. Ainakin vielä. Eiköhän siitäkin saa d:stä nypytettävän thrashin, kun oikein yrittää. Marsalkan melodialinja polveilee luontevasti melankolisessa mutta intensiivisessä tunnelmassa. Tästä(kin) tulee hyv.

Viimeinen kolmannes treeneissä meni tulevien kevätkeikkojen setin miettimiseen ja treenaamiseen. Kävimme läpi liudan jonkin asteisia harvinaisuuksia, joista kerralla mahtunee setti 3-4. Slovariosastoa meinattiin päivittää kunnolla. Marrasta tai Kuusaata ei luultavasti tulla kuulemaan. Ainakaan ekalla keikalla, heh.

Sen verran olivat bändin jäsenet ja jäsenensä vertyneet uusia riffejä raapiessa, että vanhat kappaleet kulkivat melkoisen hyvin. En elä talven yli soitettiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006 marraskuun, ja biisihän palautui mieleen muistelematta ja vieläpä tuntui hyvältä. Paluumatkalla visioimme Markon kanssa bändisovitusta myös Heiheiheinäkuusta, joka luultavasti saadaan testattavaan kuntoon seuraaviin treeneihin mennessä.

Sovitusten lisäksi mietimme treeneissä myös seuraavaa arvoitusta: Marko puhuu kovempaa kuin laulaa ja huutaa hiljempaa kuin puhuu. Kuinka pitkälle Santun huuto kuuluu?

Miettikää sitä. Nähdään Turussa.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.