”taivas auetkoon
sydän toisen tuntekoon
korvat haljetkoon
pensaat meille puhukoon
vedet puhjetkoon
valaat meitä kantakoon
jospa viimeinkin
saisin ihmeet takaisin”
Kuuntele tänään julkaistu Tahdon ihmeet takaisin
Kotimaisen metallin kärkikastiin kuuluva Mokoma julkaisi tänään uuden singlen, Tahdon ihmeet takaisin. Kappale on yhtyeen toukokuun 25. päivä julkaistavalta Hengen pitimet -albumin toinen singlelohkaisu. Albumi on Mokoman kymmenes studioalbumi ja se julkaistaan sekä Suomessa että Japanissa.
”Kaipuu selittämättömään ja itseään suurempiin voimiin on kova. Ihminen hakee identiteettikriisiinsä lohtua maan ulkopuolisen älyn etsinnästä, yksisarvisista tai enkelihoidoista. Älyllinen kehitys on tapahtunut nopeammin kuin henkinen, materia on korvannut ajatuksen, eikä ihminen voi nopeasti kehittyvässä yhteiskunnassa hyvin. Paluu juurille kiehtoo monia. Haluaisimme ihmeet takaisin, vaikka emme ehkä uskalla myöntää sitä”, pohtii laulaja / sanoittaja Marko Annala.
Tuleva Hengen pitimet -albumi on äänitetty Hämeenlinnassa Janne Saksan johdolla Sound Supreme-studioilla. Albumin miksasi ruotsalainen Jens Bogren (mm. Opeth, Amon Amarth, Kreator). Bogren vastasi myös kolme vuotta sitten julkaistun Elävien kirjoihin-albumin äänimaailman viimeistelystä.
Mokoma juhlii Hengen pitimet-albumiaan julkaisupäivänä 25. toukokuuta Japanissa headliner-keikalla Tokion Space ODD-klubilla. Albumi julkaistaan samana päivänä myös Japanin markkinoilla Marquee Avalon levy-yhtiön kautta. Yhtyeen menestys Japanin markkinoilla on ollut nousujohteinen jo vuosia.
Oman Sakara Records -levy-yhtiönsä kautta musiikkiaan julkaiseva Mokoma on julkaissut yhdeksän studioalbumia (plus kaksi akustista albumia), joista viisi on kivunnut suoraan Suomen Virallisen Listan ykkössijalle. Useita kultalevyjä saavuttanut yhtye on kasvanut vuosien aikana suomenkielisen metallin ykkösnimeksi.
Keikat:
19.05. Radio Rock Risteily
25.05. Tokio, Space ODD
01.06. Jyväskylä, Lutakko
02.06. Turku, Apollo
08.06. Hyvinkää, Rockfest
09.06. Tampere, South Park
28.06. Seinäjoki, Provinssi
29.06. Seinäjoki, Provinssi
30.06. Helsinki, Tuska Open Air Metal Festival
13.07. Joensuu, Ilosaarirock
20.07. Laukaa, John Smith – Rock Festival
03.08. Pori, Porispere
04.08. Mikkeli, Jurassic Rock Festival
11.08. Iisalmi, Runnirock
www.mokoma.com
www.facebook.com/mokomamusic
http://instagram.com/mokomaofficial
Kommentit
Linkki ei toimi, vie Levykauppa X:n sivuille.
Hei,
Halusin vain kertoa tässä jo kohta kuukauden silmät päästä itkeneenä, että teidän musiikilla on ollut valtavan suuri vaikutus elämääni ja toipumiseen. Varsinkin, kun tietää, että on edes joku tässä maailmassa, kuka kokee jotain samaa, mitä itse. Olen 31 vuotias mies ja matkustanut (pakoillut) viimeiset 12 vuotta. Kesät olen pyrkinyt viettämään suomessa. Olen ollut terapiassa viimeiset puolitoista vuotta ja kahden yön ayahuascaseremoniaa lukuunottamatta selvin päin viimeiset viisi vuotta. Minun kohdallani henkinen alistaminen alkoi lapsena, ennen kouluikää. Isäni on alkoholistiperheestä ja ne julmuudet, joita sain kokea kasvaessani ovat sanoinkuvaamattomia. Anteeksiantamattomia. Äitini katsoi vierestä, kun isäni teki psyykestäni silppua. Olen käynyt läpi huumeet ja alkoholismin ja nykyisin eskapismimuotoinani toimii tietokonepelit ja urheilu. Meditoin ja joogaan. Minulla on todettu posttraumaattinen stressioireyhtymä ja vaikka se nykyisin kuulostaakin samankaltaiselta trendiltä, kuin vaikka potkulauta niin heräilen keskellä yötä omaan vaikerrukseeni ja muistikuviin tapahtuneista. Vanhemmistani Äiti pahoittelee kaikkea ja on surusta suunniltaan, mutta vaikenee. Isä kieltää kaiken ja hukuttaa itsensä töihin. Minulla ei ole enää lähellä ystäviä, koska harva ymmärtää tällaisia kokemuksia ja kuinka vaikeaa minun seurani voikaan olla. Olen lapsesta asti tuntenut turvattomuutta ja minua on kiusattu erilaisuuteni vuoksi. Kaikista pahin paikka minulle kuitenkin oli oma koti, jossa muistan alkaneeni ajatella itsemurhaa 10 vuoden ikäisenä ja 12 vuotiaana yritin muuttaa pois. Kesti kuitenkin vielä 4 vuotta ennen kuin pääsin omaan asuntoon kämppiksen kanssa. Silloin olin jo alkoholisoitunut ja käytin huumeita. Piri,ketku,hapot,tutkarit kaikki meni, ennen kuin osallistuin 10 päivää kestävään hiljaismeditointiin eteläintian viidakossa. Tuolla sain ensimmäisen kerran kontaktin oman mieleni arpiin. Nyt kuusi vuotta myöhemmin kidun vielä ja olen hyväksynyt, että tätä elämäni on. Unettomuutta, uupumusta, epätoivoa, tuskaa. Markon sanoitukset ovat olleet jotain mikä on tuonut lohtua. Voin samaistua helposti paljoon hänen sanoissan. En tiedä miksi me koemme täällä mitä koemme. Olemmeko maksamassa edellisen elämän virheistä vai keräämässä pisteitä parempaan seuraavaan elämään. Halusin vain sanoa Kiitos.
Koskettava kirjoitus. Musiikki on parhaimmillaan terapian muotona se kaikista paras. En ole vielä Mokoman tuotantoon juurikaan henk.koht. tutustunut(Olen perinteisen Suomirockin fani) mutta kirjoituksesi sai aikaan suuren mielenkiinnon bändiä ja sen tuotantoa kohtaan. Toivon hyvää jatkoa ed. kirjoituksen tekijälle kuin myös MOKOMA bändille. Hyvää loppukesää kaikille. Käykää yhtyeiden ja artistien keikoilla ja ostakaa levyjä. Näin tehden saamme nauttia hyvästä oikeilla soittimilla soitetusta musiikista myös jatkossa.
Kesytä perkeleet,pistä ne ojennukseen. Kroonisen kivun ja opiaattikitkujen selättäjä.Suurempi kiitos.
Jätä kommentti