Nyt mennään ja meinataan -kiertueen epilogi: Vappuaatto Kauhajoella.

Kiertue oli oikeastaan jo päättynyt paria viikkoa aiemmin Tavastialle. Kun saimme tarjouksen vielä yhdestä keikasta rundin päälle, emme kuitenkaan epäröineet pakata romppeitamme ja lähteä vanhalle kunnon Kasinolle rokkaamaan. Näin vältyimme mm. miettimästä, että mitähän sitä vappuaattona tekisi.

Koska matka vei kohti Pohjanmaata, pääsi Tampereen osasto mukavasti bussin kyytiin puolimatkasta. Matkaa päätettiin taittaa juhlinnan merkeissä. Tällä kertaa touhuun saatiin vapusta jopa pätevähkö tekosyy. Noukimme Kuisman kanssa Alkosta piccolo-pullot ihan oikeaa samppanjaa. Pullot tyhjennettiin ja maut oikein hienostuneiksi todettiin. Aurinko paistoi ikkunasta, ja matkanteko alkoi muistuttaa pian alkavasta kesäfestarikaudesta. Parasta!

Aiemmat reissut Kasinolla, kuten vuonna 2004, antoivat odottaa villiä meininkiä Pohjanmaan nuorisolta – ja nimenomaan soittotilan ulkopuolella. Saapuessa kuitenkin koettiin pieni pettymys, kun juuri mitään eloa ei Kasinon pihapiirissä näkynyt. Vain muutamat sladijäljet pihassa muistuttivat menneistä pi*luralleista.

Soundcheckin jälkeen kävimme nauttimassa grillistä tutun tuhdit eväät, jotka tapansa mukaan palailivat kurkkuun pitkin iltaa. Ruokailun ohessa huomasimme, että nuoriso alkoi kerääntyä puteleineen aitojen ulkopuolelle pusikoihin. Eiköhän tästä ihan hyvä ilta tulisi.

Keikkaa odotellessa istuimme bäkkärillä ja aloimme piirrellä Mokoma-yhtyeen tulevaisuuden suuntaviivoja. Keskustelu oli antoisa, mutta suunnitelmiin palatkaamme tarkemmin tuonnempana.

Stay Heavy -päällikkö Vemmu “Jammu” Vehmas on ansiokkaasti myynyt muutamilla keikoillamme paitoja. Kasinolla Helsingin mies pääsi maistamaan isojen tilojen poikien uhoa parhaimmillaan:

Nuori mies: “Homot. Paljon maksaa paita?”
Jammu: “15 euroa.”
Nuori mies: “Saat lavallisen paskaa.”
Jammu: “…”
Nuori mies: “Tai no, taitais mennä paska hukkaan, kun eihän teillä ole edes peltoja.”

Keikan aika koitti ja miehistömme polkaisi lavalle viimeistä kertaa M.A. Nummisen soidessa. Fiilis oli mukava ja vapautunut, vaikka alkuillasta aistittu yleisökato näkyi ainakin meidän keikallamme. Viereisen discon puolella emme tällä kertaa tarkastamassa tilannetta. Muutaman kymmenen ihmisen ihmetellessä touhuamme päätimme nautiskella rokkailusta parhaamme mukaan. Vaikka tilaa oli salissa yllin kyllin, oli pienet pittiyritelmät järjestymiehille kuitenkin liikaa. Markon piti jälleen hiukan ohjeistaa henkilökuntaa.

Keli ei ollut helpoin mahdollinen. Pieni yleisömäärä ei demppaa salin kaikua, eikä myöskään lämmitä ilmaa. Niinpä viileähkö ilmanala ja suttuinen äänimaisema estivät aivan isoimman liekin syttymästä. Aktiivinen yleisönosa kuitenkin piti meininkiä yllä niin antaumuksella, että tällä pienelle mutta innokkaalle porukalle oli oikein mukava soittaa. Kiitos teille!

Keikan jälkeen kamat siirtyivät bussiin pikavauhtia, ja ryhmämme aloitti laskeutumisen kohti etelää. Vappuaattoa juhlittiin vielä puolisen tuntia, jonka jälkeen uni tarttui useampaankin pitkän päivän tehneeseen matkamieheen. Kevät jatkuu palautumisen ja pian myös treenaamisen merkeissä. Espoossa jatketaan uusin sketsein!