Panoksemme loppuvuoden pakollisiin levylistauksiin:
Autechre – Oversteps
Mummoni on sitä mieltä, että hevi kuulostaa vain siltä kuin päättömästi hakattaisiin kattiloita yhteen. Mitähän mummoni olisi tästä mieltä?
Autopsy – The Tomb Within EP
Death Metal! I love it! You should too
Black Breath – Heavy Breathing
Perinteinen ”hardcore träffär svensk döds metal” -resepti onnistuneesti käytössä.
Ceremony – Rohnert Park
F-you hardcorepunkkia ajattomalla otteella, voimaa ja väkivaltaa kaihtamatta.
Circle – Rautatie
Tavallaan todella ärsyttävää, tavallaan nerokasta. Mutta ei missään nimessä haaleaa. Pori on Suomen NWOFHM -pääkaupunki.
Deftones – Diamond Eyes
Jos luulit tätä orkesteria jo menneen talven lumiksi, niin otappa lapio käteen ja kaiva syvempää. Mullanmakuista menoa!
Dillinger Escape Plan – Option Paralysis
Venkoilu-coren valtiaiden tasavarma tuotos.
Electric Wizard – Black Masses
Mustaa ja raskasta on messuaminen, vaikuttavaa and. En suosittele pirtsakoille siideri-etkoille
Enslaved – Axioma Ethica Odini
Muinoin black metallia, 2000-luvulla raskasta progemetalrockia. Auttaahan tämäkin pahimpaan norjalaisuuden kaipuuseen.
Junip – Fields
Sisältää vuoden ehkä koukuttavimman biisin: In Every Direction. Kyllä sillä meriitillä tälle listalle pääsee. Pehmeää korvakäytävähoitoa.
Killing Joke – Absolute Dissent
Väärt of odotus! Kilsoja on mittarissa, mutta mylly ei osoita hyytymisen merkkejä. Päinvastoin.
Kvelertak – s/t
Vuoden miellyttävin ylläritulokas! Black’n rollia Norjasta norjaksi norjalla otteella.
Kylesa – Spiral Shadow
Kahden rumpalin hyödyntämättömyys vähän ihmetyttää, mutta muuten on oikein oivallinen levy. Kylesa siirtyy levy levyltä lähemmäksi valtavirtaa, mutta ei kai se väärin ole. Osaa ne metelöidäkin!
Metsatöll – Äio
Veljeskansan metalliylpeyden paras levy. Upeita kansanmusiikkimelodioita ja raskaita riffejä!
Radiopuhelimet – Rakastaa sinua
Se on helppo uskoa kun saa kuultavakseen näin hienon levyn orkesterilta, jonka ei jo vuosirenkaidensa perusteella pitäisi enää tehdä yhtään hyvää levyä. ”En liian vanha rokkaamaan” lauloi jo Nykterin Joke aikoinaan.
The National – High Violet
Rumban kriitikotkin tykkäävät. Mutta ei anneta sen haitata. Kerta kaikkiaan hoivaavaa pop-musiikkia.
Timo Rautiainen – En oo keittäny, enkä myyny
Niskalaukauksen jälkeisen ajan terävintä ilmaisua Timolta. Ei lainkaan niin sisäänpäin kääntynyttä kuin aiemmat soolonsa.
Robyn – Body Talk
Mahdottoman valloittavaa kevytlevitettä. Suosittelen pirtsakoille siideri-etkoille.
Soulfly – Omen
Ei mitään uutta ja mullistavaa Soulflyn levyjen jatkumossa, mutta kyllä sitä Maxin ääntä mieluummin kuuntelee kun selkäänsä ottaa.
Trash Talk – Eyes & Nines
Ceremonyn kanssa samoilla linjoilla. Eli naamalle tullaan! Rajusti.
Triptykon – Eparistera Daimones
Lähes yhtä hyvä kuin Celtic Frostin Monotheist eli aivan pannahisen hyvä.
Kanye West – My Beautiful Dark Twisted Fantasy
Käsittämättömän ilmaisuvoimaista musiikkia. Kaunista ja voimakasta. Runaway ja Lost In The World saavat ihon kananlihalle.
Jätä kommentti