1. “Kaiken maailman törpötkin ne luulee olevansa vaikka mitä.”
2. “Mut ei ne oo ku hemmetinmoisia sössöjä vaan.”
3. “On sitä tässä yks ja toinenki sentäs jotakin nähny.”
4. “Voi olla että vielä käydään ulkomaillakin!”
5. Kaikki isäni hotellit (onhan tarina)
25.4.2009 Lutakko, Jyväskylä
Kuopion ja Jyväskylän välinen siirtymä oli ehkä kevään ankarin. Nimittäin pilsneriä juotiin, korttia lyötiin ja rähjäiltiin. Matka meni toisin sanoen oikein mukavasti ja sen verran joutuisasti, että Jykylässä ehdimme kevään ensimmäisille terassituotteille. Mikäs siinä, huhtikuinen lauantaipäivä antoi parastaan, joten tulihan siitä ottaa iloliemi irti. Ja yleensä mitä hauskempaa on, sitä kovempi mekkala siitä syntyy. Ehkä tästä, tai jostain muusta syystä porukka jakaantuikin kahtia; tosikkosiipi ja huumorisiipi tahoilleen.
Aikanaan vaapuimme takaisin Lutakkoon äänen tarkasteluun. Se tapahtuma ei ollut ikimuistoinen, toisin kuin rytmiryhmän paluumatkalla saama epäuskoinen kommentti, joka kuului jotenkin: ”Me ajoimme Vaasasta saakka ja jätkät on räkäkännissä!” Ei kai siihen voinut muuta todeta kuin, että varmaan olisitte itsekin jos näin paljon olisitte ryypänneet. Etelä-Karjalan vamppyyrien peruspäivä: yöt valvotaan ja päivät bailataan! Ja tahdon korostaa, että tähän tarinaan ei liity mitään keskenkasvuista juopottelu-glorifiointia. Joskus irrotellaan, toisinaan oikein kunnollakin, mutta hommat pitää hoitaa.
Pienet alkuillan nokoset ja olikin aika käydä ottamassa pienet siivut häkellyttävän perusteellisesta Stam1na-dvd:stä. Hyväksihän se tuli havaittua jo aikaisemmin Saikkulan kotinäytöksessä.
Pitbull Terrorist jäi väliin, vetivät peijoonit niin sähäkän setin, että ei Ma la grande novita di StarCasino sono le Slot Machine s, disponibili dal 3 Dicembre 2012. ehtinyt bäkkäriltä persettään nostaa. Meno oli todistajalausuntojen mukaan ollut erittäin pätevää. Muistaakseni tuo mystinen naamioitu soittajasakkikin oli tyytyväinen sekä omaan, että yleisön suoritukseen.
Ties monetta kertaa nousimme Lutakon lavalle, mutta minkään asteisia kyllästymisen merkkejä ei naamoillamme näkynyt. Päinvastoin! Innostuksesta kasvot kiiltäen jumppasimme itsemme lavalle, eikä yleisökään mitenkään pitkästyneeltä vaikuttanut. Kevään aikana vakiintuneella setillä mentiin, pientä vaihtelua toi sentään mestari ”Hyyryläisen” organisoima lavatarjoilu, jossa oli Markonkin juomatottumukset otettu hienosti huomioon. Tosin Santtu taisi bailata Markon hedelmädrinkin välittömästi kumoon.
En muista minkä ihmeen älynväläyksen johdosta päätimme sekoittaa pakan oikein tosissaan toiseen encoreen mentäessä. Tapahtui seuraavaa. Kappaleeksi valikoitui Viholliset. Rumpuihin loikkasi Tuomo, Santtu ja Marko kitaroihin, Kuisma ”lauloi” vappupillin läpi ja meikämaniska tutustui basismin saloihin.
Siitä miulla ei ole mitn hajua kuinka täyteläinen ja tasapainoinen suoritus oli, mutta olipahan hauskaa, oikein hauskaa! Se sitten ei ollut ollenkaan hauskaa kun Hyrski jyräytti lavaloikkansa suoraan lattiaan. Hurja hyppy, onneksi ei käynyt kuhmua pahemmin, miehen sekavuustilakaan ei poikennut mainittavimmin normaalista.
Jälkilöylyt bäkkärin saunassa ja Infernoon. Siinähän se sitten olikin. Kiitos Jyväskylä, taas kerran.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
24.4.2009 Henry’s Pub, Kuopio
Edessä oli tänä viikonloppuna kaksi paikkakuntaa, joissa on soitettu lähes yksinomaan erinomaisia keikkoja – siis omasta mielestämme. Ensimmäisenä oli vuorossa Kuopion Henry’s pub, jossa emme olleet ainakaan pariin vuoteen soittaneet.
Paikka on kompakti. Sisään mahtuu mukavasti porukkaa ja tunnelma on intiimi. Lämppäreitä ei ollut, joten sound checkissä oli mukavasti aikaa treenata uusia biisejä. Läpisoittokuosissa oli kaikkiaan kolme biisiä, jotka kaikki alkavat tuntua melkoisen hyviltä. Keikoille niitä ei vielä voi kuitenkaan ottaa, sillä niistä puuttuu vielä niinkin vähäpätöinen asia kuin tekstit.
Takahuoneessa Markoa odotti hauska yllätys, kun Helsingistä matkustaneet rivimiehet esittelivät johtajalle hankkimaansa Laulu- & taiteilusalkkua ja sen sisältöä. Hankinnan taustalla on vuosia mukana kulkeneen laulusalkun jääminen pois tältä kiertueelta. Marski hermostui siihen, että salkku tahtoi olla usein väärässä paikassa väärään aikaan. Kiivaan laulajan johtopäätös oli se, että laukun sisältö heitettiin roskiin, ja itse laukku jäi Santun kotiin jonkin reissun päätteeksi. Laulusalkku oli pitänyt sisällään mm. kyniä ja paperia settilistojen laatimista varten. Lienee selvää, että tekniikalla on hetkittäin ollut ylimääräistä puuhaa keikkapaikoilla papereita ja tusseja haaliessa.
Rivimiesten Laulu- & taiteilusalkuksi nimeämä kantoväline osoittautui melkoiseksi inspiraation lähteeksi: papereita eri pastelliväreissä, koristeltuja tusseja, serpentiiniä (paperi ja spray), huumorisilmälasit, kuukivi, Kuisman sielu (mustaksi maalattu kivi), yrttitippoja äänen huoltoon ja lukuisia muita hyödyllisiä tarvikkeita. Marko oli selvästi otettu, melkein liikuttunut.
Treenin jälkeen söimme hyvin viereisessä ravintolassa ja aiheutimme vain vähän jos ollenkaan pahennusta. Taustamusiikki ja kaikuisa tila häivyttivät härskeimmät huomiot osaksi taustaäänimassaa.
Henkka oli likimain täynnä, kun soitto alkoi. ”Huumorisiipi” johtajamme Marko etunenässä alkoi olla rundin keskivaiheen psykoosissa. Ehkä rivimiesten hankkima huumorisalkku tai Speden henki avasi loputkin padot, mutta keikalta ei sketsejä puuttunut. Tiedä sitten menikö jo liioitteluksikin. Ilmeisesti ei, koska yleisö vaati yhtyeemme lavalle takaisin setin päätteeksi. Loistelias tunnelma ja keikka jälleen kerran, kiitos Kuopio!
Kuopion Henkassa keulakuvamme huumorimittarit ovat paukkuneet rajoittimille ennenkin. Muistissa ovat mm. sketsit ”Antero Niittymäki!” ja ”Elviksen henki”. Niittymäessä Marko ottaa pöydältä Jannen lämmittelypadin, huutaa ”Antero Niittymäki!” ja linkoaa puolen kilon painoisen kiekkomaisen kappaleen kohti Kuismaa – osuen onneksi vain seinään. ”Elviksen henki” taas oli vastaava tilanne kuin rokin kunkulla eräässä tv-taltioinnissa. Elvari hekotteli ties missä aineissa jotakin muille käsittämätöntä asiaa niin, että äijä putosi tuolilla. Sama asia onnistui taannoin myös meidän Markolta, mutta vain kahvin voimalla. Niinpä myös Markon tilaamaa kahvia kutsutaan porukassamme ”Elviksen hengeksi”.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
17.4.2009 Vaakuna, Mikkeli
Mikkeli, tai Myrpä, kuten henkinen ja hengellinen johtajamme Marko tätä entistä kotikaupunkiani tuttavallisesti kutsuu, oli vuorossa seuraavana. Soitimme Vaakunassa lähes päivälleen vuosi sitten, mutta mielelläänhän tänne palasi. Edellisestä keikasta jäi oikein hyvä maku. Samoin molemmista keikoista Mikkelin Jurassic Rockissa.
Vaakunan salissa on hyvä akustiikka nopeushevin soittamiseen. Melkein kaikki mahdolliset pinnat ovat tuttuun hotellin yökerhotyylin kokolattiamattoa, mikä tappaa ei-toivotut kaiut tehokkaasti.
Lavasoundi saatiiin kuntoon heittämällä, minkä jälkeen oli aika nauttia tuttuun tapaan häpeän sekainen illallinen hotellin ravintolassa. Yhtyeemme ns. ”huumorisiipi” ei nimittäin katso aikaa, paikkaa saati volume-tasoja, kun hyvä (eli härski) sketsi on tuloillaan. ”Tosikkosiiven” on usein käynyt sääliksi romanttista hetkeä viettävää pariskuntaa tai ravintolaillallista nauttivaa perhettä, jotka ovat sattuneet paikalle samaan aikaan ääliölaumamme kanssa. Asia on hoidettu viisaasti Tampereen Yo-talolla, jonka yhteydessä olevassa Tiiliholvi –ravintolassa bändit (tai ainakin meidät) ohjataan kabinettiin ovien taakse mölyämään.
Tällä kertaa möykkä pysyi melko hyvin hallinnassa, koska ryhmä ja etenkin ”huumorisiipi” oli jaettu kahteen pöytään kauas toisistaan. Asiasta sivuun sen verran, että täytyy kiittää tarjoilijaa erinomaisesta palvelusta ja kokkeja hyvistä eväistä.
Ruokailun jälkeen avautui mahdollisuus poikaporukan saunailtaan. Edellisestä olikin vierähtänyt melkein kaksi viikkoa.
Yleisöä saapui paikalle mukavasti jo FM2000:n keikkaa ihmettelemään. Totesin meiningin hyväksi ja poistuin takahuoneeseen jännittämään. Paikalle olivat saapuneet ex tempore –pohjalta myös Hyyrysen veljekset Antti ja Ville Lappeenrannasta. Merkit viittasivat vauhdikkaaseen iltaan.
Ja sitähän siitä tuli. Keikka oli timangia, vaikka kielet eivät tahtoneetkaan pysyä ehjinä minulla eikä Santulla. Patukkapään varabasson vireet osoittautuivat niin hurjiksi, että järki meinasi paeta Haudan takaa – kappaleessa. Pelihuumori oli kuitenkin tänä iltana kohdallaan, joten pienet vastoinkäymiset eivät rasittaneet.
Encoreiden Kasvot kohti itää –kappaleeseen kutsuimme lavalle Loistavat Hyyrysen Veljekset, joista etenkin nuorempi ja esiintymishaluisempi oli aika muikeassa kunnossa. Antti osasi biisin kertosäkeen sanoista ehkä puolet, mutta meiningillähän moiset puutteet korvataan – eli helvetinmoista möykkää ja kattorakenteissa roikkumista.
Keikan jälkeen takahuoneessa odotti FM2000:n rakentama installaatio ja kemut. Bailasimme omalla seestyneellä tavallamme minkä jaksoimme ja vetäydyimme tahoillemme huilimaan.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
3.4.2009 Klubi, Turku
Naistenlehdestä lainatulla nimellä kulkeva kiertueemme alkoi jo helmikuun lopussa Lappeenrannasta, mutta varsinainen startti oli käsillä vasta nyt. Settilista oli rakennettu huolella treeneissä, ja myös alkunauha löydettiin keikan alkua verryttämään.
Saavuimme Marskin kanssa Tampereelta junalla Turkuun ja Klubille parahiksi roudaamista katselemaan. Kannoimme innostuspäissämme muutamat kitaratkin. Höltän Tero painotti aikanaan, että popparin ei pidä roudata, jos ei ole ihan pakko. Amatöörit kuitenkin reväyttävät soittosormensa, ja sitten on hommat ohi koko porukalta. Vaikka emme mitään periaatteen miehiä olekaan, niin tästä periaatteesta on ollut kummallisen helppo pitää kiinni.
Kamojen kasautuessa ammattimiestemme taitavissa kätösissä, me keskityimme tutkailemaan edellä mainittua alkunauhaa, jonka yllättäen Härski-Marski oli internetistä löytänyt. Nauroimme ja hyväksyimme. Oli vinkeä ajatus, että keikkamme alla kuullaan jumppaohjeiden taustalla nimenomaan Poets of the Fallia. Mukavia kavereita, mutta kulttuurisesti ja meiningissä meillä on välimatkaa enemmän kuin kutostie ja länsiväylä.
Teimme soundcheckiä pitkään ja huolella, ja testasimmepa ihan uuttakin biisiä. Päätimme kuitenkin jättää sen vielä pois setistä. Yksittäisenä esityksenä se antaisi liian voimakkaan ja harhaanjohtavan viesti tulevasta.
Lämppäriosastokin oli tänään viimeisen päälle. FM2000 tuli, näki ja varmaan voittikin. En uskaltanut seurata keikkaansa kuin muutaman minuutin, kuten usein ennen omaa vetoa käy.
Nousimme loppuunmyydyn salin lauteille vimmaisen turkulaisyleisön eteen. Klubin miljöö ja ihmiset ovat olleet puolellamme, ja niin olivat nytkin. Fiilis oli mitä parhain ja setti toimi likipitäen täydellisesti. Päätimme ensi kertaa uramme aikana lähteä samalla setillä myös seuraavalle keikalle.
Loistavan keikan jälkeen taputtelimme toisiamme selkään takahuoneessa hyvän tovin. Hyge myös naureskeli löytämilleen reilun kokoisille mustille shortseille, jotka epäili jonkun hajamielisen mutta muhkean kaverin unohtaneen takahuoneeseen. Hauskaahan se olikin, mutta vielä hauskempaa oli seuraavana päivänä bussissa, kun Hyge soitti Klubille ja kyseli sinne unohtamiensa mustien housujen perään. Eipä tajunnut Hyrkälä shortseille naureskellessaan pitävänsä käsissään omia housujaan, joista lahkeet kääritty. Väjö!
Jätä kommentti »
Jätä kommentti