Mokoma – Sydänjuuret

27.01.2010 klo 13:01 / / Uutiset

Metalliorkesteri Mokoma julkaisee seitsemännen studioalbuminsa ”Sydänjuuret” 24. maaliskuuta. Albumin on tuottanut Janne Saksa, jonka rautaista osaamista on aikaisemmin kuultu yhtyeen läpimurtolevyillä ”Kurimus” ja ”Tämän maailman ruhtinaan hovi”. ”Sydänjuuret” on äänitetty viime syksyn ja kuluvan talven aikana Sound Supreme -studiolla Hämeenlinnassa. Albumin on miksannut Mokoman luottopakki Miitri Aaltonen.

Mokoman kultalevykokoelma sai hiljattain täydennystä, kun marraskuussa 2007 julkaistu ”Luihin ja ytimiin” ylitti 15 000 myydyn kappaleen rajan. Vuonna 2006 julkaistun ”Kuoleman laulukunnaat” -albumin lisäksi kultarajan ovat ylittäneet 5 000 kappaleen myynnillä ”Viides vuodenaika” -EP (2006) sekä livetaltiointi-DVD ”Mokoma DVD” (2004). Kaikki edellämainitut julkaisut ovat olleet Suomen virallisen listan ykkösiä omissa kategorioissaan.

Maaliskuun lopussa julkaistava ”Sydänjuuret” alkoi hahmottua vuosi sitten, kun laulaja Marko Annala vetäytyi Näsijärven rannalle korpimökkiin säveltämään. Vankaveden talvisissa rantamaisemissa syntyi paljon uutta materiaalia, ja Annala kuvailee mökillä online casino vietettyä aikaa ”yhdeksi hienoimmista reissuista ikinä”.

Metsän keskellä alkunsa saanut ”Sydänjuuret” kertoo rakastavasti kotimaamme arvoista ja perinteistä, mutta ilman kiihkoilua.

“Välillä on tunnelma iloinen kuin juhannuksena, välillä masentunut kuin kesken pimeimmän vuodenajan. Minun Suomeni ei ole objektiivisesti tarkkaillen yhtään sen tärkeämpi paikka kuin mikään muukaan maa, mutta rakkain juuri minulle”, Annala kertoo.

Onko siitä tullut leso 2010 -kiertue

1.4. Lappeenranta, Wiltsu
2.4. Kokemäki, Stadium Live Club
3.4. Lahti, Finlandia-Klubi
9.4. Mikkeli, Bar & Night Vaakuna
10.4. Tampere, Pakkahuone
16.4. Seinäjoki, Rytmikorjaamo
17.4. Kaustinen, Konsta
22.4. Pori, Bar Kino
23.4. Turku, Klubi
24.4. Kouvola, House Of Rock
30.4. Helsinki, Tavastia
1.5. Jyväskylä, Lutakko
7.5. Forssa, Bar 54
8.5. Oulu, Club Teatria
14.5. Varkaus, Z-One
15.5. Joensuu, Karjalatalon Kellari
21.5. Kuopio, Henrys Pub
22.5. Kuopio, Henrys Pub
28.5. Imatra, Osmos Cosmos Bar
29.5. Helsinki, Nosturi

Kommentit

27.01.2010 14:22 / Vieras

Onko tuo Kokemäen keikka ikärajaton?

27.01.2010 14:26 / hhakkinen

Noniin! Näitä uutisia oltiinkin jo odoteltu kärsimättöminä ja katso! Siinä ne nyt ovat! Ja nyt pitää vielä malttaa melkein kaksi kuukautta…

Onko muuten suunnitelmissa “ennakkomaistattaa” tätä levyä missään medioissa tjms.?

27.01.2010 14:29 / Tuomo

Kokemäen klubi näyttäisi olevan yökerho, eli K-18.
Julkaisuviikolla kannattanee väistellä medioita, mikäli haluaa kuunnella albuminsa “neitseellisesti”. Sinkkuja tms. ei ole tulossa.

27.01.2010 14:32 / Vieras

Voi harmi, oiskos ikärajattomia keikkoja Satakunnassa tulossa?

27.01.2010 15:01 / Kuisma

Tuossa on nyt keväälle sovitut keikat. Onkos siellä Satakunnassa mitään hyvä kesäfestareita alaikäisille?

27.01.2010 15:40 / Vieras

Oulun Club Teatrian keikka näyttäis olevan K-18. Onko tämä ihan pysyvä ja vahvistettu tieto? Ei sillä, etten itte pääsis sinne, vaa ku naisystäväki haluais tulla kuuntelemmaa teitä livenä 🙂

27.01.2010 16:17 / Vieras

Pelastitte miun päivän ihan totaalisesti näillä kauan ja hartaasti odotetuilla uutisilla. Vitti, kiitos! Parhautta.

27.01.2010 16:22 / Kuisma

Kannattaa varmistaa sisäänpääsyrajoitukset suoraan keikkapaikoilta. Me vaan tullaan sinne skulaamaan, vaikka toki olisi kiva myös myydä lippuja ovella 🙂

27.01.2010 16:26 / Vieras

Esimerkiksi Harjavallassa järjestettiin viimevuonna Karmarock 🙂 Itse asun Kokemäellä joten mitä lähempänä sen parempi. Muista en tiedäkkään..

27.01.2010 17:42 / HollowOne

Kyllä mäntistö ainakin viime kesänä Karmarockissa laittoi jalalla koreasti ja komeasti vielä. Kaksi kuukautta pitäisi vielä malttaa odottaa! Tätä jo aiemminkin kysyttiin toisaalla mutta vastausta ei silloin tainnut tulla, elikä julkaistaanko Sydänjuuret ainoastaan CD-tallenteena vai onko vinyyliä myös odotettavissa?

27.01.2010 17:44 / Tuomo

Hollowone, ihan vain meidän kesken: vinyyli on tulossa. Formaateista tiedotetaan virallisesti syssymmällä.

27.01.2010 19:28 / Vieras

Minkä näköset ikärajat kautisella konstassa? Vai onko kenties ollenkaan? 7

27.01.2010 19:59 / Costi

Aiai miten mahtavaa kun näkee Mokoman Varkaudessa, ja seuraavana viikonloppuna kahdesti Henkassa. Kyllä siinä ihminen viihtyy. Nyt sitten odotellaankin biisilistaa & kansikuvaa, ja tietysti levyä itseään.

27.01.2010 20:14 / Mobiilivieras

Sydänjuuret kuulostaa vähän iskelmäalbumin nimeltä, mutta uskon sisällön olevan täyttä timanttia! Pakkiksella nähdään!

29.01.2010 08:28 / Vieras

Milläs perusteella Kuopiolaiset saa nauttia tästä kulttuuriteosta kahtena peräkkäisenä päivänä…?

29.01.2010 12:01 / Marko

Kuopion Henry’s Pub on niin pieni paikka, että siellä on syytä soittaa kahtena iltana peräkkäin. Näin olemme tehneet ennenkin ja tavan hyväksi havainneet.

29.01.2010 23:06 / Vieras

Tuolla fooruminki puolella ku asiaa pyörittelin, niin kansi herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta värimaailma yms. jälleen pirun tyylikäs, mutta toisaalta ehti jo odottaa seuraavaa “Mokoma-hahmoa” kannessa… No, vaihtelu virkistää. Kannet kuitenkin lienee Pirisen tekosia ainaki tyylistä päätellen? Musaa ku vielä pääsee arvioimaan niin aijai 🙂

30.01.2010 02:22 / -R-

Jahas, näyttää siltä, että tulee taas Suomen yölliset rautatieasemat tutuiksi 😀

31.01.2010 14:02 / Vieras

Ehin jo ennakkotilaamaan levykauppax.fi:stä levyn ennakkoon ja nyt sinne oli ilmestynyt Sydänjuuret-deluxe pari euroo kalliimmalla. Mitä tää deluxe-paketti sisältää? Missasinko jotain oleellista?

31.01.2010 15:15 / Marko

Tuo Deluxe on sama levy pakattuna muovin sijasta pahviin. Lisäksi Deluxessa on hieman komeampi kansi, jos sattuu pitämään hypistelystä. Kohokuviota ja niin pois päin. Molemmissa on tismalleen sama sisältö ja vihkonenkin aivan saman kokoinen, joten etköhän sinä tuolla normiversiollakin pärjää.

Näistä julkaisumuodoista tulee piakkoin tänne tarkempaa selvitystä jahka legendaarinen joku ehtii uutisen muotoilemaan.

2.02.2010 12:36 / AnimalBones

No pentele vieköön, kuullostaapa tämä uutinen hyvältä! Varsinkin se että vinyyliä pukkaa. Kiitos teille siitä jampat. Pari kuukautta pitäisi vielä kärvistellä.

Tulee tosta kannesta mieleen KT:n Ukonhauta-kirja, siinä on saman idea. Kirja on tullut aiemmin, joten ei voi välttyä siltä että idea on jotenkin “kulunut”. ;o) Onko noilla sama suunnittelija? Niin ja mitä biisejä levylle tulee?

2.02.2010 12:58 / Tuomo

Animalbones, biisilistaa mietitään vielä. Luultavasti 12/16 äänitetystä biisistä on mukana. Kansi ei kokonaisuudesta irroitettuna tosiaan räjäytä tajuntaa. Sisäsivujen graafisesti hyvin rikas maailma kuitenkin huusi juuri tällaista kantta. Visio auennee, jahka läpyskä on kourassa. Julkaisemme biisilistan ja mahdollisesti myös otteita sisäsivuista hiukan tuonnempana.

4.02.2010 16:56 / Soppa

Rohkea päätelmä tulossa olevasta eepeestä lienee todiste meedion kyvyistäni? Vai mitä meinasitte neljällä biisillä tehdä?

5.02.2010 16:39 / Marko

Soppa: Tuomo ensinnäkin hieman hätäisesti kommentoi leyn mittaa ennenkuin mitään on sovittu. Levyllä voi myös hyvinkin olla 11 biisiä. Oli niin tai näin, pudokkaat ovat niin matskuu kamaa, että päätynevät jollekin julkaisulle toki.

16.02.2010 20:55 / Vieras

Onko Joensuun keikka ikärajaton?

17.02.2010 22:23 / Vieras

Olikos tuossa vinyylin mukana tosiaan se mp3 latauslipuke kuten Stamp1oilla vaiko olenko lukenut väärin, kun en mistään enää löydä mainintaa asiasta?

19.02.2010 10:24 / Tuomo

Vinyylin mukana tulee mp3-latauslipuke. Laitettiin innostuspäissämme formaatteja vähän uusiksi. Levystä tulee nyt myös kirjaversio. Esittelemme nämä perusteellisemmin luultavasti ensi viikon alussa.

21.02.2010 04:27 / Vieras

Toivottavasti levystä saataisiin jonkinsortin digitaalista painosta. Enkä puhu nyt mistään mp3-maailmalle-ja-rahat-kotiin, vaan sanoituksineen kaikkineen hyvällä laadulla. Fyysisellä levyllä valitettavasti en tee mitään.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Top-5 / Kuisma

08.01.2010 klo 00:46 / / Muita kirjoituksia, Top-5

1. Mokoma VII (projektit)
2. Janne Saksa (tuottajat)
3. Apple ja Google (tuotemerkit)
4. Hanget (korkeat nietokset)
5. Henrik Zetterberg ja Nicklas Bäckström (ruotsalaiset)

Kommentit

9.01.2010 00:59 / Vieras

Bäckström huh 😀

10.01.2010 01:31 / Vieras

mikäs on julkaisupäivä? nimimerkki tuskissaan on oottaja. ja niin että fudis korjaa potin. ja sakic on kunkku jos noista puhutaan. ja että on mullakin ruottin paita. eikä paljo piätä palella. pakkasella. hihtelen vuan.

12.01.2010 00:36 / Kapee

Hanget voi sulaa jo pois, joulupukki on käynyt jo. Eiköhän ne pian sula kevään mittaan, kesä tuleekin äkkiä tein ja stampan uutta matskuu kuunnellessa. Teette tärkeää työtä

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Rivimies muistelee, osa 3: Äänitysmetodista – kitarat

09.12.2009 klo 11:25 / / Muita kirjoituksia, Studio 2009

Neljän kitaristin bändissä kitarat saavat yleensä ihan mukavasti huomiota äänityksissä. Luihin ja ytimiin –levyllä satsasimme erityisesti komppien tiukkuuteen kaikin keinoin. Tällä kertaa halusimme jälleen orgaanisempaa sointia, jossa erilaisia fraseerauksia ei tulkita virheiksi. Sen minkä tällä metodilla tiukkuudessa häviää, rokkaavuudessa ja soinnin isoudessa voittaa. Näin toivomme.

Graalin maljaa, eli täydellistä kitarasoundia etsittiin jälleen pitkään ja melko hartaasti. Kokeilimme erilaisia vahvistinyhdistelmiä ja säätöjä äänittämällä näytteitä ikiaikaisesta soundcheck –riffistämme (Entombed: Wolverine Blues).

Lähtökohtaisesti soundia haettiin vakiokalustostamme, eli Kuisman Mesa Triple Rectifierista ja meikäläisen Mesa Stiletto Tridentista. Näiden soundit ovat luonteiltaan hyvin erilaiset. Kuisman muhkea V-taajuuskäppyräinen hevisoundi on sellaisenaan komeaa kuultavaa, mutta meinaa jäädä jalkoihin, kun Stilettoni karjuu vierellä ihmiskorvalle herkempiä taajuksia. Saksan Janne tasoitteli näitä eroja onnistuneesti mm. mikrofonivalinnoilla.

Stileton kuivan rouhea Crunch-kanava overdrive-pedaalilla ryyditettynä on  aina ollut suosikkisoundini, vaikka en sitä olekaan päässyt kompeissa käyttämään. Se kun määrää äänimaisemaa keskialueen taajuuksillaan vähän liikaakin. Äänitimme testiraidan myös tällä kanavalla, joka olikin tuottajan mieleen. Yleensä käytän Tite gain –asetusta, joka soi kauniimmin Rectifierin kanssa.  Säröisin ja alapäävoittoisin Fluid Drive on omaan makuuni aivan liian miellyttävä.

Näiden lisäksi äänitimme vertailun vuoksi näytteet vanhalla kunnon 5150:lla sekä uudella Black Starin 5-wattisellani. Hyvältä nämäkin kuulostivat, mutta seuraavan päivän ison porukan sokkokuuntelussa voittajayhdistelmäksi äänestettiin treeneistä ja keikoilta tuttu kaksikko – Rectifierin Modern Gain vasuriin ja Stileton Tite gain oikeaan kanavaan. Niinpä Crunchilla komppaaminen jäi tälläkin kertaa haaveeksi. Melodiat ja soolot sentään tulitin tällä armottoman dynaamisella soundilla.

Santtu on viime aikoina sijoittanut rahojaan mitä kummallisimpiin peltipurkkeihin. Mesojen soundi todettiin hyväksi, itse asiassa liian hyväksi. Näin ollen kaivoimme Santun johdattamana pedaaliläjästä jonkin mystisen fuzz-pedaalin, jonka liitimme Blackstariin. Käytimme Santun kanssa vartin verran mahdollisimman paskan soundin ruuvaamiseen. Pierevä särö, alataajudet pois ja Mesan täydellisyyttä tahraamaan. Hyvin sotki!

Eri kitaroiden soundit tuli tutkittua tarkkaan edellisen albumin äänityksissä. Niinpä komppikitaravalintoja ei tarvinnut tällä kertaa arpoa. ESP:n customit tuntuvat ja soundaavat parhailta. Hienovireiden kanssa jouduttiin hetkittäin taistelemaan, mutta vika ei suinkaan ollut kitaroissa, vaan kitaristeissa, jotka eivät muistaneet/viitsineet viedä kitaroita huoltoon ennen äänityksiä. Vireet saatiin kohdalleen, mutta kyllähän se aikaa ja kiroilua vaati.

Puhtaat kitarat soitettiin Rectifierin puhtaalla kanavalla sekä 14-vuotiaana mummolan maalauspalkoilla ostamallani Fenderin Super Rack 60:lla. Kitaroiden kanssa vekslattiin enemmän puhtaissa kuin säröjen kohdalla. Mutta ainakin punaisella ESP:llä, Fenderin Stratocasterilla, Telecasterilla ja Gibsonin SG:llä niitä limputeltiin.

Ensimmäisten raakamiksausten perusteella Graalin malja ei löytynyt, vaikka soundi onkin ehkä paras ikinä. Mutta kuka sitä oikeasti haluaakaan löytää?

Kommentit

12.12.2009 18:53 / porsas

Nää on aina mielenkiintoisia lukea. Kiitos tästä! Ja sit mua on jo kohtuullisen kauan pohdituttanu että olikohan Sarvipään soolo albumilla 5150:n ääntä, josko kehtaatte sen paljastaa?

12.12.2009 20:49 / Tuomo

5150 on soinut viimeksi Tämän maailman ruhtinaan hovi -albumilla. Sarvipään soolossa äänessä on joko Mesan Stiletto tai Rectifier. Ehkä soolon soittanut Kuisma muistaa paremmin, vai?

13.12.2009 12:46 / Kuisma

Sori kundit, mutta en muista varmasti. Veikkaisin kuitenkin soittaneeni omaa Triple Rectifieriä.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Rivimies muistelee, osa 2: Äänitysmetodista – rummut

02.12.2009 klo 11:23 / / Muita kirjoituksia, Studio 2009

Aikaa äänityksille oli varattu enemmän kuin koskaan aiemmin: viisi kokonaista työviikkoa. Sekään ei kuitenkaan riittänyt, vaikka jatkoimme äänityksiä usein omin voimin yömyöhään. Tehtävää jäi reippaasti vielä hajapäiviksi session jälkeenkin. ”Taisi olla miehissä vika”, kuten eräs imatralainen kansantaiteilija aikanaan totesi kuultuaan Kuoleman laulukunnaat –albumin äänityspäivien määrän.

Uudistimme äänitysprosessia melkoisesti verrattuna aiempiin sessioihin. Jos Luihin ja ytimiin –albumilla paino oli oli kitarakomppien tiukkuudessa, niin nyt keskityttiin erityisesti rumputuotantoon.

Olemme siinä mielessä onnekas metallibändi, että rumpalimme Janne ei ole perinteinen metallirumpali; siis sellainen, joka on harjoitellut kaikki mahdolliset riplausfillit (joita tungetaan kaikkialle) ja salamannopeat basaritykitykset, mutta joka ei osaa soittaa jämäkkää 4/4 –komppia. Hyrkälältä peruskomppi sen sijaan irtoaa melkein kuin Phil Ruddilta, mistä olen iloinen ja kiitollinen.

Aiemmin äänitysprosessimme ollut alkuun rumpupainotteinen. Rummut on tahkottu tiiviissä tahdissa Petrax-studiolla, jonka jälkeen sovituksiin ei enää ole voinut palata. Tämän seurauksena sovituksissa on usein päädytty ns. varman päälle –ratkaisuihin. Lisäksi rumpalin fysiikka on joutunut turhankin kovalle koetukselle.

Niinpä päätimme tällä kertaa muokata äänitysmetodia niin, että Hyrkkäästä saadaan kaikki irti ilman maitohappoja. Hyvin pitkään ajatuksena oli soittaa ensi kitarat klikin päälle, ja päästää sitten Janne irti. Totesimme tuon kuitenkin liian riskaabeliksi luontaisen groovemme kannalta.

Päädyimme kompromissiin, jossa aluksi soitimme koko porukalla pohjat sisään paineettomasti. Tavoite oli, että rakenne ja temporaita olisivat lopulliset. Tämän rumpupohjan päälle saatoimme jo aloittaa komppikitaroiden soittamisen. Rumpupohjan pariin palattiin useampaankin otteeseen, jos tarvis oli. Usein tuo paineeton ensiotto oli jo mainiota soittoa. Myöhemmissä vaiheissa käytimme aikaa mehukkaiden yksityiskohtien ja rumpufillien miettimiseen. Tässä vaiheessa Saksan Jannesta oli suuri apu, mies kun on itsekin varsin kova rumpali. Valittu äänitysmetodi tuntuu timanttiselta ratkaisulta, Jannen rumpuraidat kuulostavat vimmaisemmilta kuin koskaan!

Kommentit

5.12.2009 17:41 / Hyge

Hei kiitti Tuomo!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Rivimies muistelee, osa 1: Seitsemäs albumi ja uusvanha tuottaja

11.11.2009 klo 12:02 / / Muita kirjoituksia, Studio 2009

Palasimme parin albumin tauon jälkeen hovimiksaajamme Aaltosen Miitrin tuotannosta Janne Saksan hoteisiin Hämeenlinnan Sound Supreme –studiolle. Syitä siirtoon oli ainakin kaksi: logistiikka ja taiteelliset tavoitteet.

Hämeenlinna sijaitsee sopivasti bändin jäsenten kotikaupunkien Helsingin ja Tampereen välissä, joten matka keskeisestä sisävesikaupungista ja syrjäiseltä rannikolta studiolle oli suunnilleen samanmoinen. Näinkin epärock näkökulma alkaa tuntua ihan mielekkäältä seitsemättä albumia tehtäessä.

Taiteellisella puolella tavoitteet olivat tietenkin epämääräisempiä. Miitrin kanssa homma on aina toiminut hienosti, joten amerikkalainen ei olisi nähnyt siirtoa perusteltuna – don’t fix it if it ain’t broken. Yhtyeemme on kuitenkin aina elänyt muutoksesta, joten jokaista uutta kokonaisuutta suunniteltaessa meillä on sisäsyntyinen tarve muuttaa jotakin. Kiertueilla muutamme vähintään keikkarupeaman otsikon parinkymmenen keikan välein, myös settilistaa on muokattu taajaan.

Saksan Janne on vanha tuttavuus 90-luvun alun metalliskenestä. Mies tuli tutuksi, kun vaihdoin oman bändini Mind Riotin demokasetin Jannen Sancnity-yhteen nauhaan. Musiikillinen samanmielisyys tuli selväksi heti alkuun, vaikkakin laadullisesti Sancnity tuntui olevan valovuosia edellä. Studiossa kitaroita soitellessa palauttelin mieleen Omnious Visionin riffin. Helppo homma, 19 vuoden jälkeenkin.

Myös henkilökemiat tuntuivat natsaavat. Vaihdoimme parit keikat ja vaihtelimme bändiemme tuotoksia seuraavan parin vuoden aikana. Hauska sattumus on myös se, että muistaakseni tapasimme Kuisman kanssa ensimmäisen kerran Sancnityn keikalla eturivissä. Eipä siellä juuri muita ollutkaan. Eturivistä Mokoman takariviin.

Yhteydenpidossa seurasi vuosikymmenen hiljaisempi vaihe, joka päättyi vuonna 2002, jolloin tarvitsimme demolle äänittäjää. Hakusessa oli parin rokimman levyn jälkeen paluu omille musiikillisille juurille metallisempaan ilmaisuun. Joku korviin kantautunut Saksan äänittämä demo vakuutti niin, että päädyimme tallentamaan Kurimuksen demon Hämeenlinnaan Sound Supremelle.

Mokoman uusi soundi löytyi Jannen avustuksella, joten yhteistyö jatkui parin albumin verran. Muuten olisimme jatkaneet pidempäänkin, mutta aikataulut eivät enää osuneet yksiin Kuoleman laulukunnaiden tekovaiheessa. Toisaalta hyvä niin, koska Miitri loihti omasta mielestäni tuotantomme kestävimmän ja tykeimmän soundimaailman juuri tuolle albumille.

Kahden Miitrin kanssa tehdyn levyn jälkeen yhtyeen kollektiivinen levoton sielu kaipasi jälleen muutosta. Saksan kanssa hommat tuntuivat jääneen vähän kesken, kun yhteistyömme taukosi Tämän maailman ruhtinaan hovin jälkeen.  Nyt oli tullut luonteva hetki jatkaa tuota taivalta. Muita tuottajia emme edes harkinneet vakavasti, vaikka joitakin nimiä pudoteltiinkin. Päätöksentekoa tukivat myös Sound Supremen viihtyisät päivänvalolla (!) varustetut studiotilat.

Saksa on Mokomalle sopiva tuottaja, koska hänen musiikillinen historiansa on tärkeimmiltä osin hyvinkin samanlainen kuin meillä. Sancnityn varhaisiin vaiheisiin kuului death metal, mistä on suuri apu kommunikoinnissa. Kaikki tietävät mistä on kysymys, kun soundiin halutaan hitunen ”Mental Funeralia”.  Ennen popahtaviin puhtaisiin lauluihin siirtymistään nuori Janne Saksa ilmaisi itseään örisemällä. Tästä varhaisesta kokemuksesta on arvaamatonta hyötyä, kun Marski hakee oikeita sävyjä laulukopissa. Sittemmin Saksa on kunnostautunut jopa palkittujen iskelmien säveltäjänä, joten ymmärrystä myös melodisemmalle ilmaisullemme löytyy. Iskelmäbändihän me kai nykymittapuun mukaan jo olemme.

Kommentit

15.03.2011 18:58 / Vieras

Googlasin tietoa Sancnitystä ja löysin tän. Tykästyin ko. bändiin joskus teininä kuultuani sitä Metalliliitosta, levyä en koskaan saanut hommatuksi. Oispa kiva kuulla sitä, jos jostain löytyy!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.