Nokkamies muistelee, osa 1: Sanojen synnystä

Lähestulkoon jokainen artisti on tehnyt kappaleen, jossa valittaa sitä kuinka vaikeaa sanoittaminen on. Eräät ovat tehneet sen jopa hyvin, kuten Egotrippi kappaleellaan Unihiekkaa, mutta useimmat näistä lauluista myös kuulostavat väittämältään: ideat ovat ehtyneet. Itse olen yrittänyt välttää oman unihiekkani tekoa ja jättänyt mielummin sanoitushommat toiseen päivään kuin taltioinut muiden kuultaville hetken jolloin aivot löivät tyhjää. Uuden levymme sanoitustyö venyi kuitenkin niin pitkälle, että lähellä oli tuonkin hetken ikuistaminen paperille. Luojan kiitos, viime hetken väistöliikkeet ovat auttaneet, ja levy on yhtä kappaletta lukuunottamatta sanoitettu. Torstaina olisi tarkoitus laulaa viimeiset kappaleet, ja varmaan tuorein sanoituksen siirtyminen tulkinnaksi Mokoman historiassa on tosiasia. Eilen sanoittamani “Norski” tulee siis olemaan vain reilu kolme päivää vanha tallentuessaan äänitteelle.

Seitsemättä albumia sanoittaessa on jo aikaa sitten siirrytty omakohtaisten kokemusten piiristä tarkkailemaan asioita laajemmasta vinkkelistä. Meissä kaikissa on sen verran runoilijan vikaa, että yhden levyllisen verran saa materiaalia kasaan ihan vain omista mielipahoista ja turhautumisistaan. Toisen levyn puristaminen onkin jo vaikeampaa, ja toivonpa ettei kukaan ole niin huono-onninen että edes onnistuisi tekemään seitsemää levyä ahdistuksestaan. Väkevintä teksti on toki tuolloin kun kirjoittaja kertoo oman elämänsä ahdingosta. Tosin voimakkaimman tuntemuksen vallassa olevalla kirjoittajalla ei ole vielä sanoja kuvaamaan tuntemuksiaan, vaan vasta etäisyyden otettuaan hänellä on keinot kuvata asiat myös kuulijaa kiinnostavalla tavalla. Kurimuksen kurkun suussa ei parhaimmankaan sanasepon suusta kuulla kuin perkeleitä.

Itselläni on ollut jo vuosia metodina luoda sanoitustyön varhaisessa vaiheessa jokin teema, jolla ohjata ajatustyötä mielekkäiden aiheiden pariin. Useimmiten teema on ollut vain työkalu, varjoteema, ja sen tunnistaminen kuulijalle tarpeetonta. Tälläkin kertaa teeman avulla ovat syntyneet ne levyn kulmakivet, jotka uskoakseni määrittävät levyn tunnelman. Teema on ollut myös kuvittaja Ville Pirisen tiedossa, ja hienosti kuva-aiheet ja sanoitukset tuntuvat toisiaan tukevan tälläkin kertaa. Jälleen kerran yritämme luoda kokonaisvaltaista taideteosta, olkoonkin, että tiedostamme ajan muuttuvan ja kaltaistemme muovinpalasten keräilijöiden pian aikaan olevan musiikin kuluttajien vähemmistössä.

Studioon lähdimme 15 kappaleen voimin, joten sanoitettavaa riitti. 14 tekstiä on siis jo valmiina, ja ensimmäinen näistä syntynyt maaliskuussa. Verrattain nopeassa tahdissa olen tekstiä tuottanut, sillä samalla olen myös säveltänyt 10 kappaletta näihin karkeloihin. Kun katson kulunutta vuotta taaksepäin, pidän sitä taiteellisesti hedelmällisimpänä vuotenani. Yleensä tahtini on verkkaisempi, mutta ilmeisesti varjoteemani on ollut niin inspiroiva, että se on synnyttänyt idean idean perään. Tämä vuosi – etenkin loppukesä ja syksy – onkin ollut sellainen että ilman kynää ja paperia ei ole voinut lähteä edes lenkille. Aivan kalkkiviivoilla, eli tällä ja männä viikolla, tunsin jo suurta painetta sanoittamisen suhteen. Tänään turhautumiseni purkautui huomion hajoamisena heikoilla jäillä. Jos joku näki vedestä nousevan epäilyttävän hahmon Näsijärven rannalla, niin se ei ollut Näkki, vaan karjalaissyntyinen levylaulaja.

Sanoittaessani olen pyrkinyt tuottamaan tekstiä sekä inspiraation vallassa että raa’asti puurtaen. Aina ei ole mahdollisuus istahtaa leiritulille odottamaan oikeaa hetkeä, joten joskus täytyy vain työntää itsestään ulos sanoja myös silloin kun hetki ei tunnu oikealta. Mielenkiintoista on havaita, ettei näiden eri tavalla työstettyjen kappaleiden lopputuloksessa kuulu lainkaan laatuerot, vaikka olettaa voisi inspiraation vallassa syntyneiden voittavan tämän käenvedon. Kenties kirjoitusprosessin ympäristöä tärkeämpää onkin kirjoittajan valmius ymmärtää mitä haluaa itsestään ulos kirjoittaa. Tähän tarvitaan ajatonta olemista, “lonnimista”, jossa ajatukset kypsyvät vaikkeivat vielä materialisoidu päivätajuntaan. Kun vihdoin alkaa kirjoittaa tekstiä aiheesta, joka on kalvanut mieltä viikkoja, sanat tuntuvat tulevat ulos kuin itsestään. Lonniminen on tärkeää. Vaikea sitä on kanssaeläjälleen selittää tekevänsä töitä kun vain lonnii mutta, hitto soikoon, näin se vain on!

Tähän ajatelmaan onkin hyvä kiteyttää lyhyt katsaus sanoittamisen saloista: tulevat taiteilijanalut – muistakaa lonniminen!

Kommentit

8.12.2009 09:17 / Hyge

“tulevat taiteilijanalut – muistakaa lonniminen!” Vaikuttaisi siis siltä, että Helsingin kauppakeskukset ovat täynnä tulevia taiteilijoita! 😉

8.12.2009 10:08 / Soppa

Kappaleiden sanoittaminen ja ilmeisesti myös säveltäminen sisältää mielenkiintoisen dilemman: vaikuttaa siltä että itselleni parhaimmin putoavat kappaleet ovat syntyneet nimenomaan siitä että tekijällään on mennyt henk. koht. elämässä huonosti. Mutta jos omaa yhtään inhimillisyyttä ei voi ajatella että jollain menisi huonosti vaan sen takia että saisi itse kuunnella mieluista musiikkia. Toisaalta sellainen happy happy joy joy -tyyppinen eurohumppakaan ei kyllä iske tippaakaan, joten mitäpä tuohon nyt sitten tuumisi? Toivottavasti Markolla ja muilla yhtyeen jäsenillä menee huonosti mutta ei liian? Äh, taidan lähteä kaljalle.

9.12.2009 12:30 / Marko

Soppa: Pointtini oli, että pahimmalla hädän hetkellä kukaan ei kirjoita hyvää tekstiä vaan vasta jälkikäteen. Joten sinun kuuluisi siis toivoa, että meillä meni huonosti tuossa vuosi kaks sitten. Menikö? Ei vissiin ku en lainkaan muista.

Hyge: Osuit naulan kantaan kuvauksessasi! Kauppakeskusten nuoret taiteilijanalutkin tarvitsevat puoltoäänen. Aina löytyy joku vanha käpy, joka “ei vaan tajuu”. Tällä kertaa Grumpy Old Man Trophy menee siis Hyrkälälle.

9.12.2009 15:54 / Hyge

Nuoriso ohoi, kuulolle! Koulusta lintsaaminen, yletön v*tun huutaminen ja lattioille syljeskely voi vapauttaa sisäisen taitelijasi! Enkä tosiaan tiedä pitäisikö tähän laittaa 😉 vai 🙁

9.12.2009 16:06 / Marko

No hei Hyge, en miekään sanoja kypsytellessäni mennyt lonnimaan kauppakeskukseen vaan esim. tuohon järvenrantaan. Siellä yletön huutaminen tuntuu vapauttavalta ja sylkeäkin saa ihan vapaasti.

9.12.2009 23:27 / Vieras

Jos kirjoitat jonkun ulkopuolisen näkökulmasta, käytätkö kerronnassa kuitenkin minä-näkökulmaa? Eli tapahtumat ovat tapahtuneet biisin kertojalle, vaikka ne ei oliskaan tapahtuneet juuri sinulle henkilökohtaisesti?

10.12.2009 13:14 / Marko

Näkökulmani riippuu siitä mikä tuntuu tehokkaimmalta. Useimmiten toki ensimmäinen persoonapronomini toimii parhaiten, mutta jos haluaa vaikka käyttää käskyjä tai kehoituksia, niin myös “sinä” on toimiva muoto. Passiivi taas luo helposti ulkopuolisen tunnelman ja siihen on kuulijankin vaikeampi samaistua, joten sen käyttö on harvinaisempaa, vaikka toisinaan toimii sekin. Näitä kertojaminiään voi myös vaihdella lennossa, etenkin jos kappaleessa on parikin kertojaa.

Luon aina kappaleille kertojaminän johon koetan samaistua, joten täysin itseni näköinen ei kertoja koskaan ole. Musiikissa kertojaääni kuitenkin rinnastetaan helposti laulajaan itseensä, joten väärinymmärryksen mahdollisuus on toki olemassa. Kirjallisuuden puolella ei kirjailijaa syytetä luomiensa hahmojen toimista, mutta levylaulaja joutuu helposti selittelemään sanomisiaan. Dostojevskia tuskin syytetään hahmojensa tekemisistä, mutta jos laulaja laulaisi mummojen kirveellä tappamisesta, olisi se vähintäänkin arveluttavaa. Siltikin, fiktiivisen hahmon käyttö kertojaminänä musiikissa on kiehtovaa, sillä silloin voi sanoa asioita, joita ei omana itsenään haluaisi tai uskaltaisi sanoa.

17.02.2010 10:30 / Vieras

Olipas miellyttävää tekstiä. Lyriikkasuorituksia yrittäneenä komppaan kyllä tuota ulosannin vaikeutta, ja sitä, mistä se paras lyriikka syntyy. Usein esim. yöllä synkissä fiiliksissä runoillessa on sellainen fiilis että “viddu, tällähän pesee Poet ja kumppanit” mutta aamulla tuotos onkin lähempää tarkasteltuna enemmän uniklubia kuin edgaria. Ehkä se muusa vielä jostain löytyy, hyvä tai paha. Tsemiä Markolle, aina oot ollu sanoittajien listalla kirkkainta kärkeä!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Demottelu onnistui hyvin, josta kielii jo sekin, että tuotos on pyörinyt mäntistömme soittimissa tuhkatiheään viime päivinä. Liian hyvää nauhasta ei lähdetty hieromaan, soitimme koko orkesteri yhdessä tilassa samaan aikaan, ja äänittäjä jopa miksasi demon samalla. Päällekkäisnauhoituksia ei tehty lainkaan. Tarkoituksena ei ollut tehdä treeninauhoitusta parempaa tuotosta muuta kuin siltä osin, että kämpältämme ei löydy montaakymmentä mikrofonia kaikkien instrumenttien selkeään erotteluun.

Mietteitä kappaleet ovat herättäneet ja niitä on on vaihdettu sähköpostilla ja puhelimitse lähipäivinä, sanoisinko, vähintään riittävästi. Alkaa hahmottumaan mitkä ovat levykokonaisuuden kannalta oleellisia kappaleita ja tässä olemme olleet jopa liikuttavan yksimielisiä. Enää ei ole epäilystä siitä, etteikö materiaalimme riittäisi albumin julkaisuun, luultavasti hyviä kappaleita tulee jäämään jopa rannalle ruikuttamaan, sillä tapanamme ei ole ollut tehdä juurikaan yli kolmivarttisia äänitteitä. Tavoitteenahan on edelleen se sama, mikä näitä musahommia aloittaessakin, että levy täytyy saada mahtumaan TDK AD90 -kasetin toiselle puolelle

Viime päivinä olen ollut oudon väsynyt. Sanoituskiireet kasautuivat pahiten juuri demottelua edeltävälle viikolle, jolloin olin Ruokolahden mökillä asettelemassa sanoja peräkkäin, ja nyt tuntuu takki olevan aivan tyhjä. Mihinkään ei tunnu olevan virtaa. Väsymys iski heti demonteon jälkeen ja unirytmit ovatkin tuon jälkeen olleet aivan sekaisin. Unien laadussakaan ei ole ollut kehumista. Eräässä painajaisessani Tuomo löi minua jollain esineellä päähän, niin että totesi haavan tarvitsevan seitsemän tikkiä. Vetipä vielä tikitkin itse. Tuomolle unta selittäessäni, ja kysyessäni miksi vasiten löi miuta unessa, hän tyytyi vain toteamaan, että luultavasti ansaitsin sen.

Demon ansiosta huomasimme muutaman kappaleen kaipaavan vielä hieman huolellisempaakin sovittamista. Näitä aiomme hieroa jo nyt huomenna lauantaina treeneissä. Lisäksi uusimmat kappaleet kulkevat vielä hieman ujosti, kun taas läjän vanhimpiin on tullut suorittamiseen oikeaa varmuutta. Saman varmuuden saavuttamiseen ei ole poppakonsteja tai oikopolkuja, on vain soitettava kappaleita niin paljon, että voi miettiä samalla vaikka viikon ruokaostoksia missaamatta silti säveltäkään. Tämä siis vain karkeana esimerkkinä, emme me tietenkään mitään muuta soittaessamme mieti. Tai ehkä joskus. Tissejä.

Huomenna siis treenit ja sen perään saunailta demon kuuntelun merkeissä. Itse olen jo ehtinyt pyörittää 16 kappaleen läjää päivittäin muutaman kerran, mutta kyllähän sitä jaksaa isolla volyymilla nuo vielä porukallakin kuunnella. Itse asiassa ei kyllästytä kappaleet vielä lainkaan, mikä on oikein hyvä merkki – vanhimmat alkavat kuitenkin olla minulle jo vuoden vanhoja.

Nyt kuntoilemaan ja väsymystä karkoittamaan!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Muutaman tunnin päästä lähdetään Tesoman aka Tuomon kanssa ajelemaan kohti Nosturia. Junalla olisi toki mukavampi matkustaa, mutta kun treenit alkavat vasta neljältä ja viimeinen paluujuna Tampereelle lähtee JO 22.30, ei jää muita vaihtoehtoja kuin henkilöautoilu, mikäli haluaa ehtiä räimiä 17 biisiä edes jotenkuten läpi ennen huomista demosessiota.

Olin viisi päivää Ruokolahdella mökkimaisemissa sanoittamassa, kuten nokkelimmat pokkelimmat teistä jo Flickristä huomasivat. Sää suosi, sillä vain yhtenä päivänä satoi. Luontokokemuksina mieleenpainuvin oli kohtaaminen todella ison ja mustan rantakäärmeen kanssa. Grillikatokseen eksynyt yksilö jopa sihisi miulle, mutta tilan herruus jäi Annaloille. Toistamiseen en enää käärmettä nähnyt, vaikka toivoin saavani siitä kuvan muistoksi. Ensi kesänä sitten.

Aikaiseksi sain neljät tekstit jo aiemman yhdeksän valmiin lisäks. Eli nyt on laulettavaa 13 kappaleen verran. Normaalisti Nor should you do the tea when breast feeding, since your baby would receive the toxins your body is clearing through your milk. tilanne olisi huippuhyvä, sillä aiemmin meillä on ollut yleensä “vain” 14-15 biisiä studioon lähtiessä, mutta nyt kun tuo lista on mammuttimainen 17 kappaletta, niin vieläkin on siis savottaa jäljellä. Kaikkia 17 ei tosin ole tarkoitus nauhoittaa, mutta pudokkaita ei kannata päättää ennen kun kaikissa on tekstit, sillä kappaleiden luonne ei hahmotu ennen kuin luiden päällä on myös lihat.

Huomenna ollaan sit jo paljon viisaampia, kun kappaleet on demottu.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Kysyttyä

Käykö kauppa hyvin näin laman kynnyksellä?

Keikkaliput ja paidat ovat ainakin liikahtaneet kiitettävästi.

Mitäs pidätte tosta Amoralin uudesta lätystä? Onko jo käyny kuuntelussa?

Aikaisemmista on vain hajahavaintoja, samoin uudesta. Ammattitaitoista toimintaa, mutta eipä tuo ihan onnistu sielua kutittelemaan.

Miksi te päivittelette tätä palstaa niin verkkaisesti?

Tässä menee ihan hyvä tovi, ja sellaisen löytäminen tuppaa usein olemaan aika hanakalaa.

Marko onko vaikea olla ilman alkoholia esim. hyvin menneen keikan jälkeen bussissa muut korkkaaavat pullot ja juhlivat hyvin mennyttä keikkaa? Onko sulle tullu mitään alkoholin korvikkeita tällaisissa tilanteissa? Onko vaikea olla kun muut on kännissä ja itse olet selvä?

Marko vastaa: Ajattelusi mukaan alkoholi kuuluu olennaisesti erilaisiin tilanteisiin. Minulle asia ei ole niin. Osaan nauttia tilanteista ilman alkoholia; leirinuotiosta ilman kossuhuikkaa, mökkireissusta ilman saunakaljoja, kahvista ilman konjakkia… hyvästä seurasta ihan selvinpäin. Ja kun tunnelma on valmiiksi katossa tahdon säilyttää tuon tunteen, en tarvitse erillistä “nostattajaa”. Vapaa-aikaani en vietä humalaisten seurassa, joten jaksan oikein hyvin keikkareissuilla katsoa toisinaan humalassa toilailevia yhtyetovereitani.

Rivimies vastaa: Kuopio-Jyväskylä -keikkareissulla viimeistään vahvistui se käsitys, että me muut emme kestä absolutisti-Annalan non-stop -sekoilua selvin päin.

(Vinkki) Poimikaa Raaka-aine talliinne.

Eipä taideta.

Hiljattain musiikkiinne netin välityksellä tutustuneena nyt on orkisterinne finansiaalisen tukemisen paikka. Mikä on teidän Reign in blood josta kannattaisi lähteä kiipeämään ylemmäs Mokoma-katajaan?

Aloita vaikka edullisista Klassika-sarjan levyistä. Käänteentekeviä levyjä yhtyemme uralla, ja nyt myös halpoja.

mitä tossa teidän Malibu -paidas lukee, ei saa tuosta levykauppaxin kuvasta selvää ku on nii pienel?

“Carelian Rock with Coconut. Vety and.”

Tulkaahan juhannuksena Pulsaan saunomaan ja grillaamaan, voin tarjota makkarat! 🙂

Kiitos kutsusta, mut myö mennään Himokselle ja sit mökille.

Liikkuuko aika liian nopeasti?

Ei, mutta ihmiset liikkuvat.

Fanittava perheemme kysyy, olisiko mahdollista saada Mokomaa Playstationin Singstoreen? Lapset tahtoo Koiruohon (tartutettu jo päiväkotikavereihin), Uni saa tullan. Isännälle Minä elän. Ostan heti kaikki muutkin.

Jaa-a. Täytyypä selvitellä.

Kiitokset loistavasta Tavastian keikasta. Oma iltani täydellistyi kun päässäni koko illan soinut ‘Et saata tietää, et liioin ymmärtää Kuinka kipeää voi kieli tehdäkään’ pamahti soimaan… Näytti siltä, että soittajatkin nauttivat olostaan.

Kyllä, soittajat olivat tulessa.

Onko koskaan ollut keikan moshauksen jälkeen ikinä mitään erityistä? kuten kipua, tai jotai pahaa mitä siitä ‘saattaa’ tulla? kysymys on enimmäkseen Santulle, ja Saikkoselle, miksei kuismallekkin.

Santtu vastaa: Välillä sattuu niin saatanasti lähinnä niskoihin. Joskus kipua leviää selkäänkin. Äkkinäisistä liikkeistä saattaa tulla revähdyksiä, jotka onkii sitte kahta kivuliaampia. Lisäksi niskat ja hartiat on kroonisesti jumissa.

Tuomo vastaa: Rundin ekojen keikkojen jälkeen niskat menevät jumiin, sen jälkeen ei ole ollut ongelmaa. Paitsi tänä vuonna. Imatralla niska napsahti täysin viattomassa kitarahihnan korjausliikkeessä niin, että seuraavan päivän Tavastia ajeltiin hirveässä ibuprofeiinilastissa. Päätinkin, että Tavastialla ja siitä edespäin moshaus jää nuoremmille ja vetreämmille. Huonosti onnistui. Mutta minkäs teet, kun rytmi ottaa vallan.

Janne vastaa: Miulla on usein keikan jälkeen “mitähän pahaa tästä saattaa tulla” -fiilis. Onneksi kuitenkin aivan turhaan, l-l-l-luulisin ainakin.

Mikä on Mokoman genre?

Hevi?

mokoma sonisphereen? good idea

Laivalla soitetaan ja festareilla bailataan.

Jos jokainen teistä saisi valita yhden supervoiman, mikä se olisi?

Janne vastaa: Viinapää

Marko vastaa: Jotain hyvää kait kertoo miun elämästä se, että vaikka kuinka mietin, niin en keksinyt mitään supervoimaa jota kaipailisin. Eli jos tossa lähikaupan kassalla ois ilmaisia supervoimia jaossa, niin en varmaan jaksais lähtee jonottaan. Tylsä vastaus, mutta mie oon ihan tyytyväinen tähän voimattomuuteenkin.

Kuisma vastaa: Supervoimista lentotaito ja röntgenkatse olis ihan käteviä arjessa. Kuitenkin voisin mieluummin huolia ne kolme toivomusta. Mie niin tietäisin mitä mie toivoisin!

Houkuttelisiko aikamatkustelu jompaan kumpaan suuntaan?

No mikä ettei, tulevaisuuteen ei ehkä uskaltaisi kurkistaa. Eikä itseasiassa menneisyyteenkään.

Moi! Haluanpa kertoa sen, että aina kuunnellessani ‘Nujerra ihminen’- kappaletta mulla, 40- vuotiaalla miehellä, tulee kyyneleet silmiin. Olette tavottanu siinä jotain hyvin koskettavaa. Kiitos!

Mukava kuulla!

Mikäs tuo risteilyhomma oikein on, kun ei missään siitä tietoa ole?

Täältä löytyy.

Mitäs mieltä olette Cannibal Corpsesta? Itte diggailen kovastikin. Ja voisin melkein väittää että näin teidät kyseisen yhtyeen keikallakin tuossa maaliskuun alussa Helsingissä.

Parsa!

Onko Mastodon hyvä?

Hyvä, muttei parsa.

Saisko luvan esittää tulevalle levylle idea? No mä kerron sen kuiteski. Skipatkaa ny helvetissä noi laimeet moderni thrash riffit ja heittäkää sinne lisää tota old school Mokomaa. Sillo sais levynne lisää kuunteluja. Eipä mul muuta. //Tuottaja.

Thrash-riffit eivät skippaa meitä tälläkään kertaa, varma se on. Mutta vaikuttaisi siellä olevan alternativempaakin menoa, ainakin vielä tässä vaiheessa prosessia.

Hei ja päivää. Olin aika suu auki kun näin että tuutte Porvooseen, täällä kun ei oikein ikinä käy mitään katsomisen arvoisia bändejä. Ois kuitenkin sellaista kyselyä, että onko tuo keikka k18 ja tiedättekö yhtään lippujen hintaa/ostopaikkaa? Kun ei tuolla seurahovin kotisivuilla ole mitään mainintaa tästä keikasta.

Ei mitään käsitystä. Toivottavasti pääset paikalle.

Paitamallistonne uusin tulokas, Malibu-aiheinen t-paita on kieltämättä kesäisen pirtsakka ja raikas, mutta haluaisin tiedustella, että mistä idea painatukseen lähti ja kuka on tämän takana? Kyllä kelpaa tuollaisessa luomuksessa festareita kesällä kierrellä, joten eiköhän lähde paita tilaukseen.

Mistä tämä uusi Malibu-paita on ideansa saanut? Sen verran hauskan oloinen että voisi jopa tilata sen. Ja kuinka meinaatte kesäfestareita kierrellä?

malibu?wath

Idea syntyi yllättäen baaritiskillä Santun ja Kuisman ideariihessä.

Niin täällä tämmönen nuorempi veijari miettii että missä Marko oppinu laulamaan? Onko käyny ikinä nuorempana laulutunneilla vai onko vaan itseoppinu? Ainakin jos vertaa ensimmäisiä ja uusimpia levyjä niin kyllä tässä välillä on laulu ja muutenkin koko soitanta parantunut laadullisesti. Haluaisin puhtaan laulun lisäksi opetella hieman säröääniä niin ajattelin kysyä ammatilaiselta kysellä. Kiitoksia näin etukäteen jos tulee vastausta.

Itseoppinut se on. The Zen of Screaming -dvd tarjoaa muutamia hyviä vinkkejä rähinätekniikasta.

Kas, tekin diggailette Spotifysta! Onhan se kätsä, mutta biisien nimet tahtoo olla siellä vähän miten sattuu, esim. Mokoman Hiljaisuuden julistaja ja Poltetun maan taktiikka on siellä väärinpäin (itse asiassa siellä Moksun useat biisit ovat ihan väärin: Tämä puoli ja Punainen kukko pitäisi olla just toisin päin jne.), teillä näkyy nykyään myös olevan EP nimeltä Viides Voudenaika… Noh, ei valiteta pienistä.

Konsepti sinänsä on nerokas, mutta kyllähän tuo kommunikaation sinne suuntaan on aivan hanurista. Biisihässäkkää ei ilmeisesti vain pysty korjaamaan. Voit olla varma, että asiasta on reklamoitu huolella.

Kai PMMP:n uusin on jo kuuntelussa? Toimiiko?

Kuunneltu on, ja erinomaisiakin hetkiä löytyy. Synkkyys on tosin aika tapissaan.

Oliko Stam1nan K13V hyvä?

Paras!

Oletteko huomanneet antaneenne vaikutteita monille suomalaisille hevibändeille? Kuuntelin tuossa Tuoni-yhtyeen levyä Tuli kulkee ja heti tuli mieleen että on tainneet nämä pojat Mokomansa tarkkaan kuunnella. Lisäksi kaiken maailman Kamarat ja Saattueet ja Sotahuudot ym. on selkeesti lähteneet kulkemaan teidän viitoittamaa tietä. Oletteko ylpeitä?

Jos näin on, niin hienoltahan se tuntuu.

Oletteko koskaan harkinneet kannabiksen kotikasvatusta?

Eipä ole ollut tarvetta.

Vitjat miten siisti tuo malibu paita!

Jes!

montako kuppia kahvia menee päivässä? paljonko on liikaa?

Marko vastaa: 9-12 muumimukillista. On siinä par kuppia liikaakin.

Janne vastaa: Aamulla 2-3 kupillista, päivällä parit tasoittavat, alkuillasta vielä kupillinen. Ja kunhan ei mitään kädenlämpöistä Saludoa litki, niin vatsakin kestää kunnossa.

Marko kerro vegetarisuudestasi vai miten helvetillä se kirjotetaankaan? Eiks sulla tee yhtään mieli syödä lihaa vai? Tykkäätkö kokkailla kaikenlaisia salaatti kanttarelli pihvejä?

Marko vastaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Vegan ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Vegaania

Markolle: Minkälainen sanoittaja olet? Elikkäs onko sanoitus/sanojen keksiminen biiseihin vaikeaa ja sopivia sanoja saa etsiä pitkään vai kirjoitatko kaiken minkä sylki suuhun tuo ja biisin sanat on 5 min valmiit kuten esim. Hetfield on myöntänyt?

Marko vastaa: No miltä vaikuttaa? Teen tekstejä kahden vuoden sisällä reilun tusinan, joten eipä tuo vauhti päätä huimaa. Ja kyllä minä tekstiä hieman kauemmin kuin viisi minuuttia rustaan. Hetfield on vaan niin hyvä.

Näitä viestejä sataa teille varmaan roppakaupalla nyt, mutta teidän jumppaintron taustalla ei soi PotF vaan Stone Sour (Through glass kipale jos tarkkoja ollaan). Yhtä kaikki, kiitokset Teille kuluneesta kiertueesta, nyt on reidet ja peppu niin rantakunnossa että heikompia hirvittää. Palataan asiaan taas kesällä!

Olit eka! Ja ainoa!

1.8. Yo-talo. Mä niin tuun sinne! Jälleen velmu nimi kiertueelle, heh.

Siellä sitten!

Jes, varmistui tuo Simerockinkin keikka. Tervetuloa takaisin Rovaniemelle, teitä ollaankin odotettu.

Jep!

Miksi Matti Vanhasta ei jätetä rauhaan?

Se on päällikkö.

Onko noita punasia kuoleman laulukunnaat t-paitoja enää missään saatavilla? Entä ootteko aatellu laittaa niitä ja/tai muita vanhoja paitamalleja painoon?

Vanhoja paitamalleja pyörii tuotannossa jatkuvasti. Punaista KLK:ta ei ole tehty albumirundin jälkeen.

Nicole omisti!

Hyvä sitten, ei pystynyt tsekkaamaan tällä kertaa.

Markolle sellanen heitto että treenaatko ärjymistä kuinka paljon yksikses vapaa-ajalla vai pyhitätkö sen ajan relax/takeiteasy-toimintaan?

Marko vastaa: Huutamista en treenaa vapaa-ajalla, mutta jo keikkaa edeltävänä päivänä herättelen äänen tuottamiseen tarvittavan kaluston pienillä harjoitteilla. Aika ajoin innostun laulamaan kotona jonkun suosikkilevyn mukana. Tähän toimintaan minulle mieluisia levyjä ovat Voivodin Angel Rat, Soundgardenin Superunknown, Terence Trent D’arbyn Introducing, Danzigin IV, Living Colourin Stain, Anthraxin Among The Living, Black Sabbathin Masters Of Reality ja AC/DC:n High Voltage.

Mahtava keikka taas Tavastialla! Meininki oli hyvä ja settilista kivasti erilainen. Spesiaaliversio Vihollisista oli aika elämys. Kiitos.

Kiitoksia suuresti Tavastian keikasta! Pitkään olen toivonut pääseväni teijän keikalle ja nyt pääsin, meininki oli aivan mieletön! Kiitos suuresti Santulle hienosta tanssimisesta ja siitä kun räkäisit päälleni (luultavasti vahingossa) 2 kertaa… Ja koko bändille ISO KIITOS erittäin hauskasta illasta! Ainiin…’vappuversio’ Vihollisista oli aivan sairaan kova! Trvsin. Pikkupoika eturivistä jolla oli ‘Tekeekö juippia?’ -t paita

Kiitos!

Kiits Woodoosta! Hyvä meininki, loistosetti ja Viholliset viimesenä tuli täysin puskista! Kiitos kiitos kiitos!

No hitto!

Kiitoksia Kouvolan keikasta! Olipa hienoa nähdä teiät jälleen livenä pitkähkön tauon jälkeen..! Muutama livekuva löytyy täältä jos kiinnostaa – http://coldnessinmylife.vze.com/gallery Uutta rieskaa odotellessa! /,,/

Hauskaa ol!

Voisitteko uudistaa kysymyspalstanne hakutoiminnon? Nykyinen systeemi on ihan paska, sillä ei löydä mitään vastauksia mihinkään.

Kattellaan.

Milläs äiät lämmittelee ranteet sun muut napatanssilihakset soittokoetusta varten?

Kitaroilla, rumpupädillä, punnertamalla, venyttelemällä, tyhjännauramisella jne.

Kuisma, onko Tuomo siun bestis ? 🙂

Kuisma vastaa: Kuka Tuomo?

Marko, etkö koskaan pelkää, että parta menee sekaisin moshatessa?

Ei se enää mossaa.

biisitoive. jos taipuu ja viittii, nii soitelkaaha sirppi imatralla!

Ei ollut Sirpin vuoro sillä kertaa.

Moi! Nii, ei miulla muuta, mut mie haluun vaa kiittää teitä mahtavasta keikasta Lutakossa 25.4. Vaik mie olin selvinpäin, ni olin iha fiiliksissä ja parhautta oli kuulla meijän murretta 🙂 Hyvää kevään jatkoa siis! t.ylioppilas Lauritsalan aikuislukiosta vm 2004.

Kiitoksia mahtavasta Lutakon keikasta! Ei tullut turhaan ajettua 400km. Pitihän siitä jo Infernossa tulla teille vaahtoamaankin ja tyhmiä kyselemään, mutta pakko kiittää vielä erikseen. Miitriäkin täytyy kiittää, soundit oli ehkä parhaat, mitä oon keikoilla kuullut. Tuli mieleen, että kuka teillä tekee biisilistat keikoille ja tehdäänkö joka keikalle uusi lista?

Lutakko oli jälleen huippua. Oikeastaan kaikille keikoille ennen tätä kiertuetta biisilistat on tehty Markon johdolla ennen jokaista keikkaa. Nyt treenasimme mielestämme timmin setin ja siinä olemme myös pysytelleet. Muuttaminen olisi tuntunut tällä kertaa väkinäiseltä.

Marko, onko kortti tallella?

Marko vastaa: Kyllä, ja jääkaapin ovessa, kuten puhe oli. Kiitoksia Virva, Anna, Sinna ja Enni!

mä rakastan Dave Mustainee.rakastatteko te häntä?

“Rakastaa” on muutaman pykälän liian vahva verbi tässä kohtaa.

Täytyy pyytä anteeksi Jyväskylän Hesburgerin edessä tapahtunutta tapaamista Hyyrysen, Saukkosen ja Annalan kanssa, mutta palaute oli rehellisen fanin rehellisiä mielipiteitä…

Marko vastaa: Emme me siitä loukkaannu, jos joku faneistamme pitää vanhempaa tuotantoamme parempana. Olemme tehneet kuusi levyä, niistä löytyy jokaiselle omat suosikkinsa. Rehellisyys on ihan hyvä juttu, pidä kiinni siitä vaan.

Kuopion ja Lutakon keikat takana, aivan parhautta koko viikonloppu. Kiitti jätkät!

Kiitti itelles!

Kiitos Kuopion keikasta ja erityisesti en elä talven yli- biisistä! Keikka oli loistokas kaikin puolin, mitä nyt basisti aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä hyppäämällä lavalta päälle…onneks on sen verran kevyt mies että jäin henkiin. 🙂

Jos Santun luiseva kroppa ei kolaha, niin sitten ei mikään.

Olisi mahtavaa jos tekistte uusia versioita vanhemmista kappaleistanne, kuten voimahuone ja teon teoria. Viholliset kuulosti erittäin hyvältä Viides vuodenaika EP:llä. Ehkäpä jonkun sortin kesä EP olisi paikallaan?

Juuri nyt ajatus ei tunnu innostavalta, kun ihan uusiakin biisejä on putkessa roppakaupalla.

Wiki wiki. Onko Markolla parta sen tähden, ettei sillä ole alaleukaa ollenkaan? VOi mahoton paikka. Tuntuu olevan enempi sääntö eli poikkeus partamiesten kohdalla.

Marko vastaa: On miulla leuka, mut ei sellainen ku Ridge Forresterilla, Daltonin veljeksillä tai Riikosen Jyrillä. Ihan normaali leuka.

Viitsisikö joku (mahdollisesti Tuomo itse?) avautua siitä, että mitä tässä kuvassa tapahtuu? http://pic.ipicture.ru/uploads/090423/28482/Fg3RKQhDbS.jpg

Tuomo vastaa: Siinä spiikataan Stam1naa lavalle Hetan ja Pätkän kanssa Ruisrockissa jokunen vuosi sitten. En muista, mitä puhuttiin ja ennen kaikkea miksi.

Mmm, aamukolmen ja rästissä olevien virontehtävien kunniaksi: 1. Mitä kieliä kukin teistä puhuu?

Santtu vastaa: Jotain suomen tapaista ja sit englantia. Joskus v*ittuillessani pullistelen puhuvani ruotsia vaikken sitä osaakkaan.

Marko vastaa: Pääasiassa älämölöä, mut lisäks vähän suomea, englantia ja ruotsia.

Janne vastaa: Vahva rallienglanti ja hiipumaan päin oleva ruotsi. “Kiitos”, “Hyvää päivää” ja “No sori, emmie vasiten” onnistuvat usealla kielellä.

Tuomo vastaa: Suomi ja englanti sujuvat pääsääntöisesti ihan hyvin, ruotsilla ja ranskalla onnistuu sujuvasti vaikkapa Spagetti Bolognesen tilaaminen ravintolassa.

Kuisma vastaa: Arjessa suomi ja englanti, juhlassa pääasiassa etelä-karjala mutta tarvittaessa kaikki lähtee.

2. Lemppariaine kouluajoilta?

Santtu vastaa: Loctite.

Marko vastaa: Pinaattiletut.

Janne vastaa: Kemppisen vitsit

Tuomo vastaa: Mitään en oo ottanut.

Kuisma vastaa: Lempiaine käsitteli koulukiusaamista ja voitin sillä yläkoulussa jonkun pronssisen kirjoitusmerkin.

3. Ostatteko H&M:ltä?

Santtu vastaa: Oon sieltä jotai sukkia joskus ostanu.

Marko vastaa: Yhdet hikirannekkeet ostin vuonna 2005.

Janne vastaa: Todella harvoin.

Tuomo vastaa: Pyrin välttämään, mutta sukkia ja keikkareissuvaatetta olen joskus ostanut. Keikkareissussa häviää ja tuhoutuu nimittäin uskomaton määrä tekstiiliä.

Kuisma vastaa: Hyi.

4. Paras paikka Tampereella/Suomessa, jos haluaa a)rentoutua, b)tulla känniin, c)syödä hyvin, d)kokea hienon keikan?

Santtu vastaa: a)koti, b)ei katso paikkaa, c)koti ,d)enemmän tuo on bändistä ja yleisöstä kiinni

Marko vastaa: a) koti b) – c) koti d) Klubi

Janne vastaa: a) Koti b) ? c) Koti d) Enemmän bändistä kuin paikasta kiinni.

Tuomo vastaa: a) Koti. b) Äh. c) Näsinneula. d) Siwa.

Kuisma vastaa: a) sauna, b) baari, c) grilli, d) suosikkibändin konsertti

5. Vituttaako nämä täysin randomit kysymykset kuinka usein?

Santtu vastaa: a)koti, b)ei katso paikkaa, c)koti ,d)enemmän tuo on bändistä ja yleisöstä kiinni

Marko vastaa: Ei oo yleensä ikinä vituttanu.

Janne vastaa: Tällä hetkellä vituttaa enemmänkin viime yön liskodisko.

Tuomo vastaa: Ei vituta. Kivahan se on, että kiinnostaa.

Kuisma vastaa: Päin vastoin!

6. Paljonko on liikaa?

Santtu vastaa: a)koti, b)ei katso paikkaa, c)koti ,d)enemmän tuo on bändistä ja yleisöstä kiinni

Marko vastaa: Mikäli omistaa jotain jota ei tarvitse, se on liikaa. Mikäli istuis viikonloppujen lisäks vielä viikollakin keikkabussissa paskanhajussa, alituiseen paskahousussa häviämässä, korvat Santun paskanhuutamisesta vinkuen, se olis liikaa.

Janne vastaa: Rajoja hakiessa.

Tuomo vastaa: Vähän päälle kohtuus.

Kuisma vastaa: Prikallinen klo 3:25.

7. Onko kukaan teista koskaan ollut partiolainen?

Santtu vastaa: Olin joo joskus buurisodan aikaan, kun liike perustettiin. Sittemmi on ollu tuo aina valmiina olemisen kanssa vähän hiljasempaa.

Marko vastaa: En ainakaan minä. Muistaakseni Janne oli joku Lemin Erävä. Terävä ei sentään.

Janne vastaa: Miun partioura Lemin Erävässä on lähinnä koominen. Opin liimaamaan Erikeeperillä sormet yhteen.

Tuomo vastaa: Ei tässä mitään partiopoikia olla, en ainakaan mie.

Kuisma vastaa: Mielessä on hämärä muistikuva jostain poikakerhosta alakouluajoilta.

8. Äänestättekö?

Santtu vastaa: Kylläkyllä.

Marko vastaa: Aina kun tiedän ketä äänestää. Aikuisiällä ei valtiollisissa vaaleissa ole jäänyt äänestämättä kertaakaan.

Janne vastaa: Jep. Sillä ostaa valitusoikeuden kun mikään ei kuitenkaan koskaan toimi.

Tuomo vastaa: Joo.

Kuisma vastaa: Toki.

9. Mitä mieltä Marko on muiden alkoholiharrastuksesta? Tuleeko koskaan napinaa suuntaa jos toiseenkin?

Santtu vastaa: Ei tule napinaa.

Marko vastaa: Poikien alkoholin satunnaiskäyttö ei haittaa miuta, mutta jos siitä harrastus tulisi, niin sitten varmaan alkaisi haittaamaan. Pojatkaan ei kyllä koskaan oo valittanu miulle, että “vittu ku sie oot niin selvinpäin”.

Janne vastaa: Meillä ei ole alkoholiharrastusta, meillä on pahamaineinen “korttirinki”.

Tuomo vastaa: Napina ei kuulu harrastuksiimme.

Kuisma vastaa: Alkoholi harrastaa meitä.

10. Miksi ihmisiä kiinnostaa niin paljon teidän siivilisäätynne, mahdollisten muksujen lukumäärä, syntymäpäivät, kalsareiden väri, kotiosoitteet ynnä muut? Tietääkö ne edes omien kavereidensa kuulumisia?

Santtu vastaa: Kysyppä tätä vaikka ihmisiltä.

Marko vastaa: Hieno kysymyksenasettelu. Tähän ei tarvinne vastata muuta kuin että, rimpauttakaapa vaikka joskus niille kavereillenne.

Janne vastaa: Se johtuu siitä, että meidän arkemme on niiiiiin paljon fantastisempaa. Kai se nyt kiinnostaa.

Tuomo vastaa: Aika harvoin noita kysellään.

Kuisma vastaa: Kyllä muakin kiinnostaisi.

11. Pitäiskö mun vaan olla hiljaa? Hyvää kevättä!

Santtu vastaa: En suosittelle Nimim. Täys rähinä päällä since -75

Marko vastaa: Ei. Puhua pitää jos on puhumisen tarve. Hiljaa ollaan jos on tarve olla hiljaa. Helppoa ku mikä.

Janne vastaa: Kokeile ja ylläty.

Tuomo vastaa: Kyllä maailmaan hiljaisuutta mahtuu.

Kuisma vastaa: Päin vastoin!

Onko teillä Snickers managerissä jo tilit?

Ei ole.

Ääää, olipahan keikka lauantaina, kiitokset siis Tampereen suunnalta! Mikäs on muuten ollut mielestänne a) paras oma keikka ja b) paras toisen bändin vetämä keikka, jota olette todistaneet? Ja randomina kyskänä vielä semmoista, että uppoaako PMMP?

Marko vastaa: En muista parasta omaa keikkaa. Ne unohtuu nopsaan, sillä katse on hetimmiten suunnattu jo seuraavaan rypistykseen. Muiden keikoista parhaita ovat olleet Charged Tirilän työväentalolla (-80 loppu)), Alice In Chains Tavastialla (-90 alku), White Zombie jäähallissa (-90 alku), Depeche Mode jäähallissa -90 loppu), Entombed Lepakossa (-90 alku), Anthrax Giants Of Rockissa (-80 loppu), Sugar Provinssissa (-90 alku), Nomeansno Kerubissa (-90 loppu)… PMMP:stä pidän kyllä, olkoonkin että uusin levynsä ei vielä muutaman kuuntelukerran jälkeen ole auennut.

Janne vastaa: a) Liian vaikea, vähän sama kuin kysyisi siulta, mikä on ollut paras masturbaatiosi? b) Converge ja Dillinger Escape Plan Nosturissa ovat liikuttaneet, mutta jos yksi pitää valita, niin Alice In Chains Tavastialla. Parempihan se olisi, että PMMP ei uppoa, älkää menkö kevätjäille tytöt!!!

Tuomo vastaa: a) Pudasjärvi -99. b) Slayer – Provinssi 2002 (?) c) Kyl, vaikka viimeisin levy ei ole vielä ihan räjäyttänyt tajuntaa.

Kuisma vastaa: a) 300 keikkaan mahtuu helvetisti hienoja kokemuksia. Viimeisimmän keikan (Tavastia 2.5.09) positiivinen tunnelma tuli just nyt ekaksi mieleen. b) Meshuggah Provinssissa 2004, ja tietenkin kaikki Stam1nan keikat.

Markolta kysyisin, että kuinka kauan olet harjoitellut lauluasi? Kun osaat sekä puhdasta laulua, että rääkynä/kirkunaa/murinaa. Hienolta se silti kuullostaa.

Marko vastaa: Sen aikaa kun olen laulanut. Eli hieman yli kymmenen vuotta. Kyllä se siinä ajassa jo pitää alkaa kelvolliselta kuulostamaan tai sitten on alan vaihto edessä.

laittakee ihmeessä uutta tuotetta markkinoille

Jep, seuraava huumoripaita on jo painossa.

Osaa ne ranskalaiset muutaki ku juoda päivät pitkät viiniä, ajaa polkupyörällä pitkin katuja patonki suussa….pikkasen on kova meininki tolla keikalla http://www.youtube.com/watch?v=Uy51AezpP-A&feature=related

Juu, kova on!

Ne paidat joiden selässä on se siipikuva?

Ei niitä enää valmisteta.

Huh hah hei, kiitti Klubin keikasta lauantailta! (Mahtava settilista!) Vieläkin niskat hellänä, harjoituksen puutetta kaiketi. Mitenkäs pahasti teikäläisillä lihaksisto kipuilee kiertueen ekan keikan jälkeen ja kuinka takussa tukka on setin soiton perästä?

Tukka on takussa ja joskus myös tukossa.

Ollaan tulossa poikien kans 2.5 Tavastialle kattoon ku esitelmöitte hevikansalle, eka treenikselle soittaan teidän biisejä ja sit saunan kautta keikalle…fiilis tulee olemaan jumalan pyssyt vieköön taivaassa! Onko Kolmannen Asteen Kuulustelu keikkakunnossa? Se olis aivan kiva kuulla!? Mitä muuten tykkäätte Mastodonin uudesta? ..jos olette edes kuunnellu? -Juippi

Mastodoni uusi on aivan hyvä.

Kiitos musiikista jota teette. t. pitkätukka hippi

Eipä kestä, hippi.

Kiitokset Mokoman rytmiryhmälle Mikkelin keikasta. Odotukset olivat korkealla ja vieläkään en joutunut pettymään! Meininki oli mitä loistavin!

Kivaa oli, kyl.

Kiitoksia huikeasta Klubin keikasta. Soitantaanne on aina yhtä mukavaa tulla kuuntelemaan ja fiilistelemään. Meininki keikoilla jaksaa säväyttää vuodesta toiseen. Hyvä Mokoma! – Unholy Diver

Klubin keikka oli rautaa.

Viholliset tokassa encoressa Tampereella oli mahtava veto! Huuto ja möykkääminen kannatti, toivottavasti kuulu lavalla asti. Ens kertaa ootellessa, koitetaan mölytä festareillakin kesällä

Kuuluihan se.

Hee! Tulihan se Viholliset vihdoinkin, suurkiitos ja kumarrus Saikkosen suuntaan.

Eipä kestä.

Tajuatteko te, että Minä elän -biisin pääriffi on ehkä maailman kovin heviriffi?

Ei tajuta, onneksi.

Tuutteko jurassic rockkiin, ois kesä pelastettu!

Ei tulla tällä kertaa.

Takatalvi saapui sopivasti Tampereelle! On se kumma, jos kyseinen kappale ei illalla klubilla soi!

Eikä muuten soinut.

Partanen sawon sydämmestä terve! Oisin soittanu mutku ei ollu tuota Annalan numeroo. Ootte tulossa mun synttärikeikalle Kuopioon Henkkaan, kun sattuu minun synttärit samalle päivälle!!!Ei sattus irtoomaan sen kunniaks paria backstage-passia, tai nimeä listaan mulle ja mun kaiffarille?? *sähköpostiosoite poistettu* TÄNKS JO ETUKÄTEEN!!

Oha se varma.

Mitä täällä tapahtuu?

Aika vähän, mutta hissukseen.

Pakko on kysyä tämä; Vieläkö jaksaa ottaa huumorilla kun eräs nimeltä mainitsematon Johansson käy välillä huutelemassa moraalisesti arveluttavia kommenttaja lavan laidalta, vai jaksaako sen ottaa edelleen ‘kotikylän pojan suunsoittona’ ja huumorina? Kiitos turun rykäisystä Fm2000:n kanssa, lystiä oli!!

Kukin bailatkoon tyylillään, myös Johnny.

Vastaus: Santun huuto kuuluu tiettävästi zeizemen metriä. Voitinko jotain?

Et, oikea vastaus on jotakin kuuden ja kahdeksan väliltä.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.