Keikkatauon hävittämiä hylkeen niskalihaksia alkoi olla aamulla ikävä, kun ei meinannut taipua sängystä ylös. Lähes kolme tuntia pään vatkaamista vuorokauden sisään oli saanut maitohapoille koko kropan. Eipä juuri auttanut pieni kuntoiluspurtti ennen keikkakauden alkua. Voi saasta, ja tänään pitäisi vielä mossata.

Nautin Kuisman kanssa erinomaisen ja ravitsevan pizza-aamiaisen hotelli Alban ravintolassa, minkä jälkeen kävimme hiukan tappamassa aikaa Jyväskylän kävelykadulla.

Matkalla Lahteen nautimme jälleen dvd-viihteestä, jota Santtu kävi taas hankkimassa. Tällä kertaa mies sai levyn koneeseen ilman vaurioita. Aika kului kuin siivin Dirty Harry Callahanin suoraviivaista toimintaa seuratessa. Joskus viime vuonna vielä keskustelimme, että kumpi selviäisi voittajana Harry Callahanin ja Jack Bauerin kohtaamisessa. 24:n viimeisimmän tuotantokauden perusteella asiasta ei tarvitse vääntää enää sitäkään vähää: Dirty Harry nauttii Jack Bauereita aamiaiseksi.

Lahdessa Isomänttäri peruutettiin Sibelius-talon klubin eteen. Soitimme Judgement metallifestarilla, jossa esiintyi meidän lisäksemme mm. Swallow the Sun ja Impaled Nazarene. Tällä kertaa soundcheckiä ei tehty, joten epävarmuustekijöitä oli kuten festarikeikoilla kuuluukin.

Olimme fyysisesti romuna, mutta todella huolestuimme vasta sitten, kun paria tuntia ennen keikkaa Marko alkoi ripuloida ja valittaa vatsakipua. Jyrin pöpö taisi sittenkin olla tarttuvaa sorttia.

Nousimme kuitenkin urheasti lavalle ja uskoimme adrenaliinin ihmeelliseen parantavaan voimaan. Marko hoitikin leiviskänsä ihmeellisen hyvin, edes me emme huomanneet miehen panoksessa eroa normaalisuoritukseen. Vatsakipuja suurempi huoli oli monitorointi. Vieraan hepun kanssa lennossa tehdyt säädöt eivät toimineet ollenkaan. Saimme korjattua säätöjä keikan mittaan, mutta tuskallista soittaminen oli. Lava oli valtava, mutta paikalla oli ainoastaan kulmamonitorit, eikä ollenkaan ns. sidefillejä, jotka ovat näinkin liikkuvalle kokoonpanolle välttämättömät, mikäli meinaa soittaa oikein.

Yleisö oli kuitenkin hienosti mukana, mikä pelasti päivämme. Soittaminen ei siis monitoriteknisistä syistä johtuen ollut kivaa eikä varsinkaan helppoa, mutta ilmeisesti pystyimme ihan kelvolliseen suoritukseen.

Setti tuntui festarimittaisena lyhyeltä, sitä alkoi todella vasta lämmetä viimeisissä ralleissa. Myös yleisölle olisi selvästikin kelvannut muutama biisi lisää, vaikka heviä olivatkin saaneet kuunnella koko päivän.

Keikkatauko on nyt virallisesti ohi ja niskat leviämään päin. Hieno meininki, kiitos kaikille paikalle vaivautuneille.