Parin tunnin heräilyn jälkeen orkesteri pysyi edelleen vaitonaisena totuttuun bussimatkamölinään verrattuna. Tokkurainen aamukooma tosin oli vaihtunut keskittyneeseen, hivenen hermostuneeseen hiljaisuuteen. Kaltaisemme orkesteri Tuskan päälavalla olisi takuulla vaativan yleisön suurennuslasin alla. Pienemmille lavoille oli kuitenkin sijoitettu sellaisia yhtyeitä, kuten The Haunted, Arch Enemy, Tarot… Oman latauksensa tilanteeseen antoin vielä YLE:n kuvausryhmä, joka pyörisi kameroineen lavalla koko keikan. Miten helvetissä me tämmöiseen yhtäkkiä jouduttiin?

Paikan päälle saavuttuamme olimme täysin hereillä. Totesimme festivaalin järjestelyjen olevan jälleen huippuluokkaa, joten saatoimme vetäytyä takahuoneeseen jännittämään. Tovin jouduimme huonetta kuitenkin odottamaan, kun siivoja oli vielä työn touhussa. “Sperman ja veren jynssääminen ottaa aikansa”, tyttö naureskeli tilannetta. Naurahdimme harvinaisen väkinäisesti takaisin ja toivomme hiljaa mielessämme, että heitto oli huumoria. Emme uskaltaneet kysyä.

Itse keikka sujui paremmin kuin uskalsimme odottaa. Soundcheckissä jalkapallokentän kokoiselta tuntunut lava tuntui keikalla yllättävän sopivalta. Kerrankin oli tilaa temmeltää. Myös väkimäärä yllätti positiivisesti. Krapula ei ollut estänyt valtaosaa loppuunmyydyn festivaalin yleisöstä saapumasta ajoissa paikalle tähtihetkeämme todistamaan. Ainut vastoinkäyminen tuli allekirjoittaneen kohdalle, kun ilmeisesti show-savun, viiman (ei näppäilyvirhettä) ja rasituksen yhdistelmän vei äänen neljännessä biisissä. Eivät irronneet stemmat, kuten parhaana päivänä, mikä vitutti keikan jälkeen noin viisi minuuttia.

Vitutus todellakin katosi salamannopeasti ja loppufestari vietettiin hyvästä musiikista, erinomaisesta tunnelmasta, seurasta ja juomista nauttien. Tuska on hieno juhla.